Tyttöjen sukuelinten silpominen

Tyttöjen sukuelinten silpomisella (ympärileikkaus) tarkoitetaan kaikkia  ilman lääketieteellistä syytä tehtäviä toimenpiteitä, joihin liittyy ulkoisten sukuelinten poistamista tai niiden vahingoittamista jollain muulla tavalla. Perinne elää erityisesti monissa Afrikan maissa, mutta myös joissain Lähi-idän ja Aasian maissa sekä muuttoliikkeen myötä ympäri maailmaa.  Tyttöjen sukuelinten silpomisen riski tulee ottaa huomioon kaikkien niiden maahanmuuttajaryhmien kohdalla, joiden lähtömaissa tapaa on harjoitettu.
Kartta silpomisperinnettä harjoittavista maista

Yleisin silpomisikä on 0–15 vuotta. Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut sukuelinten silpomisen neljään eri pääryhmään, joista tyyppi 3 on radikaalein, faraoniseksi kutsuttu muoto.
Silpomistyypit WHO:n luokittelun mukaan

Silpominen aiheuttaa usein terveyshaittaa, kuten kipuja, verenvuotoa, tulehduksia ja psyykkistä haittaa. Pitkäaikaisia silpomisen haittoja ovat esimerkiksi virtsaamisvaikeudet, kivut ja synnytykseen liittyvät ongelmat.
Silpomisesta aiheutuvat terveyshaitat

Tyttöjen sukuelinten silpominen oikeudenloukkauksena

Tyttöjen sukuelinten silpominen on käytäntö, joka loukkaa lapsen ihmisoikeuksia. YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta. Sopimukseen sitoutuneilla valtioilla on velvollisuus toimia lapsille vahingollisten perinteisten tapojen poistamiseksi. Suomi on sitoutunut myös Euroopan neuvoston niin sanotun Istanbulin sopimuksen noudattamiseen. Istanbulin sopimus on naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva sopimus, joka osaltaan velvoittaa ammattilaiset puuttumaan tyttöä uhkaavaan sukuelinten silpomiseen.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (Unicef)
Istanbulin sopimus (Finlex)

Tyttöjen sukuelinten silpominen on kaikissa muodoissaan pahoinpitelyrikoksena rangaistava teko Suomessa. Tämä koskee myös reinfibulaatiota eli häpyhuulten uudelleen yhteen ompelemista synnytyksen jälkeen.

Tytön sukuelinten silpomisesta  tai siinä mukana olemisesta voi saada teon törkeysasteesta riippuen jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen. Näin on silloinkin, kun Suomessa asuva tyttö viedään silvottavaksi ulkomaille: teko on rangaistava, kun se kohdistuu Suomen kansalaiseen tai täällä pysyvästi asuvaan henkilöön tai kun tekijänä on Suomen kansalainen. Törkeän pahoinpitelyn syyteoikeus vanhenee 20 vuodessa tekopäivästä.

Ennaltaehkäisy ja puheeksiotto

Tärkeintä silpomisen ehkäisytyössä on aiheen puheeksiotto rohkeasti, mutta kunnioittavasti. Vastuu  puheeksiottamisesta ja ennaltaehkäisystä on kaikilla lapsiperheiden kanssa työskentelevillä. Aihe  on otettava puheeksi ja tuotava lainsäädäntö esille  niiden asiakkaiden kanssa, jotka ovat lähtöisin alueilta, joissa perinnettä harjoitetaan.  Puheeksiottamisen apuvälineenä voi käyttää esimerkiksi arviointilomaketta.
Arviointilomake silpomisuhan selvittämiseen (pdf 551kt)

Perheen tulee saada tietoa perinteen haittavaikutuksista sekä siitä, että tyttöjen sukuelinten silpominen on Suomessa kielletty. Perheelle tulee myös kertoa, että lastensuojelulaissa on säädetty lastensuojeluilmoituksen tekemisestä ja että lastensuojeluilmoituksen tekeminen voi tulla kyseeseen myös tyttöjen sukuelinten silpomista koskevissa tilanteissa.

Työntekijöiden tulee saada riittävästi koulutusta ja tietoa sukuelinten silpomisesta ja aiheesta keskustelemisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatimassa Monikulttuurisuus asiakastyössä -verkkokoulussa on tietoa aiheen puheeksi ottamisesta. Tyttöjen silpomiskysymyksissä on tarpeen kehittää alueellista yhteistyötä ja osallistua yhteistyöverkostoihin, joissa voidaan pohtia sekä ennaltaehkäisyyn että mahdollisten akuuttien tilanteiden kohtaamiseen sopivia ratkaisuja.
Monikulttuurisuus asiakastyössä -verkkokoulu (kirjautuminen verkkokouluun, THL)

Lastensuojeluilmoitus

Jos herää epäily, että tytön sukuelinten silpomista suunnitellaan, täyttyy lastensuojelulain 25 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus lastensuojeluun. Lastensuojeluilmoitus tehdään myös, jos havaitaan tai epäillään, että silpominen on jo tehty. Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen ovat kaikki henkilöt oikeutettuja.
Lastensuojelulaki 25 § (Finlex)

Tyttö voi esimerkiksi kertoa terveydenhoitajalle pelkäävänsä, että perheessä suunnitellaan hänen silpomistaan. Tällöin terveydenhoitajan salassapitovelvollisuus väistyy ja hänen on ilmoitettava asiasta lastensuojeluun ja poliisille. Vanhempien tai huoltajien kanssa tulee keskustella ja kertoa etukäteen lastensuojeluilmoituksen tekemisestä.

Samalla tulee kuitenkin arvioida, voiko vanhemmille ilmoittaminen vaarantaa lapsen turvallisuuden. Jos on epäily siitä, että vanhemmat esimerkiksi rankaisevat lasta väkivaltaisesti asian kertomisesta perheen ulkopuoliselle ihmiselle, on vanhemmille kertomista lykättävä ja ensin huolehdittava lapsen turvallisuudesta yhteistyössä lastensuojelun kanssa.

Lastensuojelua voi konsultoida siitä, onko huoli aiheellinen. Terveydenhoitaja ja lastensuojelun sosiaalityöntekijä voivat myös tehdä yhteisen kotikäynnin silpomisepäilyjen selvittämiseksi. Kiireellisissä tilanteissa virka-ajan ulkopuolella otetaan yhteyttä sosiaalipäivystykseen. Jos lapsen henki tai terveys on akuutissa vaarassa, otetaan yhteyttä poliisiin, joka voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Myös näissä tilanteissa on jälkikäteen tehtävä lastensuojeluilmoitus.
Toimintaohje silpomisen uhkaa tai jo toteutettua silpomista epäiltäessä (pdf 198kt)

Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvoitettujen (myös lastensuojeluviranomaisten) on tehtävä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu henkeen tai terveyteen kohdistunut rikos, jos sen enimmäisrangaistus on vähintään 2 vuotta vankeutta. Törkeän pahoinpitelyn, jota on myös tytön sukuelinten silpominen, enimmäisrangaistus on 10 vuotta.
Lastensuojelulaki 25 § 3 momentti (Finlex)

Kenellä on velvollisuus ilmoittaa?

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ja siihen velvolliset tahot on koottu lastensuojeluilmoitus -osioon.
Lastensuojeluilmoitus velvolliset

Työskentely lastensuojelussa: suunnitteilla tai tekeillä oleva sukuelinten silpominen

Lastensuojeluilmoituksen saavuttua tai lastensuojelun työntekijän saatua muutoin tietää asiasta tulee välittömästi arvioida kiireellinen lastensuojelun tarve. Lisäksi tulee tehdä sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi, jonka yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve.
Lastensuojelulaki 26 § 2-3 momentti (Finlex)
Sosiaalihuoltolaki 36 § (Finlex)

Tytön sukuelinten silpominen aiheuttaa vakavan vaaran terveydelle, joten kiireellistenkin toimenpiteiden tarve voi tulla kyseeseen. 
Kiireellinen sijoitus

Sosiaalityöntekijä arvioi tarvittavat lastensuojelutoimenpiteet ja sen, onko tarpeen tehdä ilmoitus poliisille. Henkilö, joka etukäteen tietää törkeän terveyden vaarantamisen tai törkeän pahoinpitelyn olevan hankkeilla, on rangaistuksen uhalla velvollinen ilmoittamaan siitä etukäteen viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa ja siten ehkäisemään teon toteutuminen. Ilmoitusvelvollisuus ei koske rikosta valmistelevan läheisiä henkilöitä. Tytön sukuelinten silpominen on törkeä pahoinpitely, joten poliisille tulee tehdä ilmoitus.
Rikoslaki 15 luvun 10 § (Finlex)

Lastensuojelu voi pyytää poliisilta virka-apua esimerkiksi maasta poistumisen estämiseksi, jos tyttöä ollaan viemässä maasta sukuelinten silpomista varten. Tällaisessa tilanteessa on harkittava, onko syytä ryhtyä kiireelliseen sijoitukseen ja pyytää poliisin virka-apua silläkin perusteella.
Kiireellinen sijoitus
Lastensuojelulaki 38 § (Finlex)

Tärkeää on pyrkiä koko ajan yhteistyöhön vanhempien ja huoltajien kanssa ja sopimaan tarvittavista toimenpiteistä yhteisymmärryksessä. Ensisijaisesti tulee perheelle tarjota avohuollon tukitoimia. Jos näistä huolimatta sukuelinten silpomisen vaara jatkuu, tulee arvioida myös huostaanoton tarvetta. 
Huostaanotto
Lastensuojelulaki 40 § (Finlex)

Työskentely lastensuojelussa: kun sukuelinten silpominen on jo tapahtunut

Jos sukuelinten silpominen on jo tehty ja lastensuojeluasia tulee vireille, on hyvä tehdä palvelutarpeen arviointi, jonka yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve. Tarve kuitenkin arvioidaan yksilöllisesti. Sukuelinten silpomisen osalta tulee selvittää, minkälaisen haitan silpominen on lapselle tehnyt ja tarvitseeko lapsi terveydenhuollon toimenpiteitä.
Lastensuojeluasian vireilletulo

Jos vanhemmat tai huoltajat kieltäytyvät lääkärin tai muun asiantuntijan tekemästä tutkimuksesta, tulee harkita hakemuksen tekemistä hallinto-oikeudelle luvan saamiseksi lapsen tutkimiseen. Tytöllä saattaa myös olla kipua tai muita oireita, mutta hän ilmoittaa vastustavansa tutkimusta. Tällöin on syytä keskustella lääkärin kanssa: jos lapsi on ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden riittävän kypsä päättämään hoidostaan, häntä ei voida tutkia vastentahtoisesti. 
Lastensuojelulaki 28 § (Finlex)
Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen

Samalla tulee huomioida, onko perheessä muita tyttöjä, joiden sukuelinten silpomisen estämiseen tulee pyrkiä. Lastensuojelun tarpeen arvioinnin, avohuollon tukitoimien, kiireellisen sijoituksen tai huostaanoton tarve arvioidaan yksilöllisesti jokaisen lapsen osalta.
Lastensuojelulaki 26 § (Finlex)

Huostaanoton tarvetta arvioitaessa tytön sukuelinten silpomista voidaan pitää vakavana vaarana lapsen terveydelle ja kehitykselle, joten huostaanoton ensimmäinen kriteeri yleensä täyttyy. Tilanteen kokonaisarvio ratkaisee, voidaanko lapsen tilanne turvata avohuollon keinoin.
Lastensuojelulaki 40 § (Finlex)
Huostaanottotarpeen arviointi

Kun sukuelimet on silvottu, toistumisen vaaraa saman lapsen kohdalla ei yleensä ole. Tilanteeseen puuttumisella voi olla kuitenkin ennaltaehkäisevä vaikutus kyseisen perheen muiden tyttöjen ja koko yhteisön näkökulmasta. Tärkeää on myös sen arvioiminen, mikä vaikutus tapahtuneella ja siihen puuttumisella voi olla lapsen psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle.

Lastensuojelulain 25 §:n 3 momentin mukaan myös lastensuojeluviranomaisen on salassapitoa koskevien säännösten estämättä ilmoitettava poliisille, jos on tehtävässä tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu rikoslain 21 luvussa henkeen ja terveyteen kohdistuvana rikoksena rangaistavaksi säädetty teko, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Tytön sukuelinten silpominen on törkeä pahoinpitely, joten poliisille tulee tehdä ilmoitus. 
Lastensuojelulaki 25 §:n 3 momentti (Finlex)
Rikoslaki 21 luku
Ilmoitusvelvollisuus lapseen kohdistuvasta väkivallasta

Lähteet

Päivitetty: