Taistelualueelta palaavien lasten ja vanhempien pitkäaikainen tuki

Taistelualueilta palaavien lasten ja vanhempien tukeminen edellyttää erityistä osaamista sekä moniammatillista verkostoa, joka muodostuu asiakasperheestä, viranomaisverkostosta sekä muista epävirallisista verkostoista. Olennaista on, että perheeseen luodaan luottamuksellinen suhde ja että kaikilla toimijoilla on yhteinen ymmärrys tilanteesta ja tavoitteista.

Yhteisen ymmärryksen luominen edellyttää toimivaa moniammatillista työskentelyä. Traumaattisista oloista tulevien lasten pitkäaikaisen tuen järjestäminen tapahtuu sivistys-, terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten joustavana yhteistyönä kiinnittäen huomiota muun muassa traumatietoisuuteen, kulttuurisensitiivisyyteen ja vakauttamiseen.

Valtakunnallinen mallinnus taistelualueilta palaavien lasten ja heidän läheistensä pitkäaikaisten tukitoimien järjestämiseksi. Asiantuntijaraportti 2020. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca, toim. Laura Yliruka ja Noora Kivioja

Pitkäkestoisen tuen tavoitteet ja toteutus
Muista ainakin nämä periaatteet pitkäaikaisen tuen järjestämisessä
Ennakointi ja alkuvaiheen monialainen työ
Lapsen ja perheen kanssa tehtävän yhteistyön vaiheet ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän rooli
Radikalisaation ennaltaehkäiseminen ja deradikalisaatiotyö

Pitkäkestoisen tuen tavoitteet ja toteutus

Pitkäkestoisen tuen tavoitteena ovat lapsen turvallisten kasvuolosuhteiden sekä oikeuksien toteutumisen varmistaminen. Lasten tuen tarve voi vaihdella ja voi ilmetä vasta vuosien kuluttua Suomeen palaamisesta. Lapsen kanssa työskentelyn lisäksi myös vanhemmille ja sukulaisille tarjotaan mahdollisuutta saada tukea viranomaisilta ja järjestöiltä.

Pitkäkestoinen ja moniammatillinen työskentely pyritään toteuttamaan siten, että lapsi voi asua vanhemman tai muiden lapsesta huolta pitävien luona. Jos lapsen ja perheen saama tuki ei riitä varmistamaan riittävän turvallisia kasvuolosuhteita, lapsi joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle lapsen edun turvaamiseksi.

Jotta tuen järjestäminen on tehokasta, on eri tahojen yhteistyön perustuttava selkeisiin etukäteen laadittuihin suunnitelmiin. Toimijoiden on tiedettävä, kuka vastaa lapsen asioista ja koordinoitava yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Hyvä tiedonvaihto mahdollistaa nopean ja sensitiivisen työskentelyn.
Lastensuojelun asiakassuunnitelma

Muista ainakin nämä periaatteet pitkäaikaisen tuen järjestämisessä

Työskentele yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa. Älä jää yksin miettimään vaikeita kysymyksiä.
Jotta yhteis- ja muutostyö voi onnistua, palaajan itsensä tulee hyväksyä muutostavoite. Työskentele siis luottamuksen rakentamisen hyväksi. Vertaistuen hyödyntäminen voi tukea prosessia.
Ota lapsi ja vanhemmat aktiivisesti mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Todellinen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään lisää luottamusta viranomaisiin ja muihin toimijoihin sekä voimaannuttaa lasta, vanhempaa ja yhteisöä, johon he kuuluvat.
Tunnista kunkin Suomeen palaavan henkilön ideologinen tausta ja huomioi se koko työskentelyn ajan: identiteettiin ja ideologiaan liittyvä työskentely sekä aktiivinen uusien sosiaalisten suhteiden solmiminen ja positiivisten roolimallien hyödyntäminen.
Hanki riittävästi tietoa palaajasta ja vallitsevasta tilanteesta, toiminnan tulee olla tietoon perustuvaa. Suomeen palaava on itse paras tietolähde. Turvallisen ympäristön luominen edesauttaa vaikeista asioista puhumista.
Keskustele sensitiivisellä otteella. Uskalla kysyä asioista suoraan.
Ole selkeä, rehellinen ja looginen työssäsi. Kerro avoimesti mm. miten työskentely etenee ja milloin sinulla on velvollisuus viedä keskusteluihin liittyviä tietoja eteenpäin. Kerro kenelle tulet kertomaan keskusteluista ja mitä silloin voi tapahtua.
Suunnittele toiminta lapsiorientoituneesti. Lapsen edun mukaista on nostaa lapsen yksilölliset tarpeet etusijalle työskentelyssä.
Lastensuojelulaki ja lapsen etu
Toimi sukupuolisensitiivisesti ja huomioi uskonnon vaikutus lapsen ja vanhemman arjessa.
Työskentele traumainformoidulla työotteella.
Huomioi palaavan lapsen ja vanhemman perhe, ystävät ja muu läheisverkosto koko työskentelyn ajan.

Ennakointi ja alkuvaiheen monialainen työ

Osana taistelualueelta palaavien lasten ja perheiden auttamisen ennakointia tulee paikallistasolla sopia ainakin seuraavat asiat:

Selkeä moniammatillisen yhteistyön prosessi sekä roolien ja vastuunjako, muun muassa lastensuojelun, aikuissosiaalityön, paikallispoliisin ja Ankkuri-tiimin työntekijöiden yhteistyökäytännöt konfliktialueilta palaavien lasten ja perheen aikuisten suhteen.
Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistyökäytännöt, mahdolliset poikkeusjärjestelyt esimerkiksi maahantulotarkastusten, pahoinpitelyepäilyjen selvittämisen, erityissairaanhoidon lähetteiden jne. suhteen
Varhaiskasvatuksen ja koulun roolit
Toimijoilla tiedossa kaikkien työhön osallistuvien ammattilaisten yhteystiedot
Toimintatavat kansalaisuuden selvittämisen ja mahdollisten DNA-testien ottamisen suhteen
Yhteydenotto järjestöihin ja uskonnollisiin tahoihin; etukäteen sen suunnitteleminen, missä asioissa ja miten heidän asiantuntemuksensa ja palvelunsa tulevat mukaan tukiprosessiin
Viestintään liittyvien roolien ja käytäntöjen sopiminen paikallistasolla Suomeen saapumisen yhteydessä ja heti seuraavina viikkoina huomioitavaa:

Lasten kiireellinen lastensuojelun tarve tulee arvioida perheen saapuessa Suomeen, sisältäen lasten somaattisen ja psyykkisen tilan arvioinnin. Perhe voi olla myös hyvä sijoittaa. Näin voidaan arvioida vanhemmuutta, eivätkä lapset joudu eroon mahdollisesti heille ainoasta tutusta aikuisesta. Perhekuntoutusta voidaan järjestää kaikille perheenjäsenille, mutta päätös kiireellisestä sijoituksesta kohdistuu vain lapseen tai lapsiin. Lastensuojelulaissa on säädetty mahdollisuudesta järjestää kiireellisesti avohuollon tukitoimia.

Ensisijaisesti lasten suojelutarpeen arvion tekee kotikunnan päätösvaltainen sosiaalityöntekijä (Lastensuojelun tarpeen selvittäminen). Kotipaikkakuntien ja maahantulokunnan sosiaali- ja kriisipäivystyksen on tärkeää suunnitella etukäteen akuuttivaiheen yhteistyö perhetasolla, tarkoittaen mm. kuljetuksia, majoituksia ja kiireellisiä palveluja. On tärkeää varautua myös vanhemman mahdolliseen erityiseen tuen tarpeeseen ja käytännön toimiin esim. majoituksen suhteen, mikäli lapsi sijoitetaan ilman vanhempaansa.

Lapsen terveydentilan hoidon tarpeen kiireellisyysarvio tehdään välittömästi maahantulon jälkeen. Varsinainen terveystarkastus tehdään kunnan perusterveydenhuollossa maahantulon jälkeisinä päivinä.

Mallinnuksessa kuvattava pitkäaikaisen tuen prosessin kuvaaminen alkaa ajallisesti paluun jälkeisten ensimmäisten viikkojen jälkeen. Ensimmäisten viikkojen aikana lapseen ja perheen asumistilanne on selvitetty, mahdollinen lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle prosessin alkuvaiheen aikana tehty ja siirrytään vaiheeseen, jossa lapsen ja perheen uuden arjen palasia aletaan koota, jotta tilanne voi alkaa vakautua.

Lapsen ja perheen kanssa tehtävän yhteistyön vaiheet ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän rooli

Ensimmäisessä vaiheessa (ensimmäisten viikkojen jälkeiset 3 kk) tavoitteena on saada arjen palaset kasaan. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä:

On tiiviisti mukana perheen arjessa, arvioi tuen tarvetta ja järjestää perheen tarvitseman tuen
Kokoaa tarvittavat tahot mukaan tarvittaessa virka-apupyynnöin ja koordinoi perheen palveluita
Tekee asiakassuunnitelman ja arvioi sen toteutumista
Arvioi jatkuvasti lapsen tilannetta ja reagoi muutoksiin yhdessä sovittujen tavoitteiden mukaisesti.

Toisessa vaiheessa (3 kk–1 vuosi paluun jälkeen) siirrytään askel eteenpäin vakauttavaan tukeen ja tuetaan lapsen kiinnittymistä uuteen elinympäristöön. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän rooli on edelleen keskeinen ja hän vastaa kokonaisprosessin koordinoimisesta.

Kolmannessa vaiheessa (1–5 vuotta paluun jälkeen) lastensuojelun sosiaalityöntekijän rooli lapsen vastuutyöntekijänä ja pitkäaikaisen tuen koordinoijana jatkuu. Lastensuojelun asiakkuuden päättämistä arvioidaan korkealla kynnyksellä lasten taustan perusteella. Jos lastensuojelun asiakkuus päätetään, lastensuojelun sosiaalityöntekijä etsii vastuutyöntekijän toisesta palvelusta ja huolehtii tarvittavasta tiedonvaihdosta.

Traumatietoinen työskentely

Traumatietoinen työskentely tarkoittaa ammattilaisten kykyä toimia traumaattisia kokemuksia läpikäyneen lapsen, vanhemman ja perheen kanssa kokonaisvaltaisesti vahvistaen arjen turvallisuutta, voimavaroja ja toimijuutta.

Toimintaperiaatteena traumatietoisuus kattaa lapsen/perheen vastuutyöntekijän lisäksi kaikki työyhteisön jäsenet. Traumatietoisuus vaikuttaa muun muassa siihen, miten asioista puhutaan ja siihen, että työskentelyssä vahvistetaan voimavaroja, selviytymisen ja toipumisen kykyä ja osallisuutta sekä kiinnitetään erityistä huomiota kaikkien turvallisuuden tunteeseen.

Traumatietoinen työskentely vaatii ammattilaisten sitoutumista ensisijaisesti riittävän turvan tunteen tarjoamiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Traumaattisten tapahtumien varsinainen käsittely tapahtuu vasta sitten, kun työskentelyllä on luotu tarpeeksi turvallinen, trauman kokeneen toimijuutta ja selviytyjän identiteettiä tukeva tila. Keskustelutukea tulee kuitenkin olla saatavilla, kun sille on tarvetta kunkin asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan.

Lapselle tulee rakentaa normaali kuntouttava elinympäristö, johon kuuluu tärkeänä osana koulu- tai varhaiskasvatus.

Liikunta, taide, musiikki ovat keinoja kuntouttaa traumatisoitunutta lasta. Sen lisäksi lapsilla tulee olla mahdollisuus puhua kokemistaan asioista vertaisten kanssa ja sekä saada siihen ammatillista tukea.

Kulttuurisensitiivinen työote

Kulttuurisensitiivinen työote tarkoittaa ammattilaisten kunnioittavaa ja arvostavaa vuorovaikutusta ja viestintää, joka jättää tilaa ja oikeutta ilmaista omaa kulttuuria hyväksytysti.

Vakauttaminen ja vakauttava työote

Vakauttaminen ja vakauttava työote tarkoittaa kaikkea turvallisuuden tunnetta, ennakoitavuutta, rakennetta ja voimavaroja lisäävää tukea sekä tunteiden ja vireystilan käsittelyn valmiuksia vahvistavien menetelmien käyttöä.

Kulttuurisensitiiviseen otteeseen liittyy läheisesti myös uskonnon huomioiminen taistelualueelta palaavien lasten kohdalla. Ammattilaisilta vaaditaan uskontolukutaitoa, joka viittaa erilaisten uskontoperinteiden ymmärtämiseen ja pyrkimykseen edistää niihin kuuluvien ihmisten välistä dialogia.

Systeeminen työote

Systeemisestä näkökulmasta asioiden ajatellaan vaikuttavan toisiinsa monimutkaisella tavalla. Maailmaa tutkitaan kommunikaatio- ja vuorovaikutussuhteina ja todellisuus nähdään jatkuvasti muuttuvana sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti rakentuneena.

Systeemisessä asiakastyössä työskentely kohdistuu perhesysteemien sisäisiin ja ulkoisiin suhteisiin. Sosiaalityöntekijä tai muu ammattilainen, joka työskentelee lapsen, nuoren tai perheen kanssa, nähdään osana perheen systeemiä. Syy- ja seuraussuhteiden ajatellaan olevan kehämäisiä: jokainen tekijä voi vaikuttaa kaikkiin muihin.

Systeeminen ja suhdeperusteinen työskentely hyödyntää perheterapeuttisia välineitä, kuten lupaa pyytävää työotetta, uteliaisuutta, erilaisia interventiivisiä haastattelutapoja ja hypoteesityöskentelyä. Systeeminen lastensuojelun tiimi on paikka kutsua yhteistyötahoja lapsen ja perheen asioiden selvittelyyn.

Lue lisää systeemisestä toimintamallista (THL)

Radikalisaation ennaltaehkäiseminen ja deradikalisaatiotyö

Perheen matkustaminen taistelualueelle antaa aihetta epäillä vanhempien ja mahdollisesti myös lasten radikalisoitumista väkivaltaiseen ekstremismiin. Konfliktialueilta palaavien kanssa työ radikalisoitumisen ehkäisemiseksi on tärkeää. Perheet tarvitsevat ennalta ehkäisevää tukea reaktiivisen toiminnan sijaan.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tulee hyödyntää Ankkuri-tiimien toimintaa radikalisoitumisen ennalta ehkäisemisessä ja deradikalisaatiotyössä.

Päivitetty: Wed Apr 24 10:21:25 EEST 2024

Muualla palvelussa

Ukrainasta paenneiden terveyden ja hyvinvoinnin tukeminen (Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus)