Lastensuojelu ja kunniaan liittyvä väkivalta

Kunniaan liittyvä väkivalta on kunnian säilyttämiseksi tai palauttamiseksi tehtyä väkivaltaa, jossa perhe, suku tai muu yhteisö katsoo, että epäilty tai todellinen käyttäytyminen aiheuttaa häpeää ja moraalista stigmaa yhteisölle. Yhteisö pyrkii kontrolloimaan lapsen tai nuoren käytöstä rajoittamisella, kontrolloinnilla ja muulla väkivallalla ja estämään moraalisen stigman vaikutusta muihin yhteisön jäseniin.

Yhteisössä voidaan ajatella, että yhteisten normien rikkominen oikeuttaa väkivallan, eikä yhteisössä näin ollen tuomita tai estetä väkivaltaa. Kunniaan liittyvällä väkivallalla halutaan antaa yhteisölle julkinen viesti siitä, että normien vastaisuudesta epäiltyä lasta tai nuorta rangaistaan. Kunniaan liittyvän väkivallan taustalla on usein sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä hierarkkinen, patriarkaalinen ja heteronormatiivinen arvomaailma, jossa kunnian ja häpeän pelon merkitys on korostunut.

Erityisesti tytöt ja naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin (HLBTQI+) kuuluvat sekä uskontokunnista ja yhteisöistä eroon pyrkivät ovat vaarassa joutua kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi. Myös poikiin, miehiin ja muunsukupuolisiin voi kohdistua kunniaan liittyvää väkivaltaa, esimerkiksi avioliittoon painostamista tai pakottamista. Yhteisö voi myös esimerkiksi painostaa nuoria poikia kontrolloimaan sisariaan.

Kunniaan liittyvä väkivalta liittyy tyypillisesti vanhempien ja nuorten erilaisiin käsityksiin kasvatuksesta, seurustelusta, seksuaalisuudesta ja itsenäisestä elämästä. Murrosikä on usein ajankohta, jolloin kunniaan liittyvät konfliktit ja väkivalta kiihtyvät. Kunniaan liittyvä väkivalta voi kohdistua alle kouluikäisiin lapsiinkin, vaikka se useimmiten alkaa tai vahvistuu teini-iän kynnyksellä. Erityisesti tyttöjen käyttäytymistä ryhdytään valvomaan ja rajoittamaan, sillä kunniaan liittyvä väkivalta kytkeytyy usein seksuaalisuuden kontrollointiin.

Vaikka kunniaan liittyvä väkivalta ei liity mihinkään yksittäiseen uskontoon, sitä voidaan perustella myös uskonnon vaatimuksilla. Myös muuta yhteisöllistä ja hengellistä väkivaltaa voi esiintyä tiukan vanhoillisissa uskonyhteisöissä niin kantasuomalaisten kuin maahan muuttaneidenkin keskuudessa.

Kunniaan liittyvän väkivallan ilmeneminen

Kunniaan liittyvän väkivallan varhaisimmat vaiheet, kuten rajoittaminen ja kontrolli, eivät aina täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Väkivalta eroaa normaalista kasvatukseen liittyvästä huolehtimisesta, jos lapsi on ahdistunut, kokee pelkoa turvallisuutensa puolesta tai alkaa muuttaa käytöstään paineen alla. Tekijät rikkovat uhrin perus- ja ihmisoikeuksia, kuten oikeutta terveyteen, vapauteen ja liikkumiseen esimerkiksi estämällä lapsen osallistumisen joillekin oppitunneille ja harrastuksiin tai estämällä kavereiden tapaamisen koulun jälkeen.

Uhri saattaa myös pelätä läheistensä, kuten sisarustensa turvallisuuden puolesta tai voi suojella läheistä väkivallan tekijää. Uhri ei välttämättä tunnista kokemaansa väkivallaksi, jos on kasvanut ympäristössä, jossa vanhemmat ilmaisevat välittämistään väkivaltaisella kontrollilla. Väkivallan käsite myös vaihtelee eri yhteiskunnissa. Uhri on voinut oppia näkemään väkivallan kokemisen esimerkiksi sukupuoleen sidotuksi rooliksi.

Hengellinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi yhteisöstä ulos sulkemisena, jolloin nuorta saattaa uhata kaikkien läheisten menettäminen tai päinvastaisesti yhteisöstä pois lähtemisen estämisenä.

Kunniaan liittyvän väkivallan muotoja

Kunniaan liittyvä väkivalta ilmenee usein tapahtumasarjana, joka etenee vaiheittain. Tyypillistä on pakottava kontrolli ja muu henkinen väkivalta, mutta myös fyysistä, seksuaalista, taloudellista ja digitaalista väkivaltaa sekä vainoamista voi ilmetä. Haitalliset perinteet, kuten avioliittoon pakottaminen ja tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen ovat myös kunniaan liittyvää väkivaltaa. Lapsi voidaan myös lähettää tahtonsa vastaisesti kasvatusmielessä ulkomaille. Joskus ulkomaanmatkan syy voi olla avioliittoon pakottaminen tai tyttöjen sukuelinten silpominen.

Hengellinen väkivalta voi sisältää kaikkia väkivallan muotoja. Esimerkiksi seksuaaliväkivallan ja lähisuhdeväkivallan pysyminen vain yhteisön tiedossa ja ongelmien ratkominen yhteisön sisällä saattaa heikentää uhrin mahdollisuuksia saada apua. Lapsille liian pelottavista uskonnollisista asioista, kuten maailmanlopusta tai helvetistä, kertominen ja niillä pelottelu on myös hengellistä väkivaltaa. Muusta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta kunniaan liittyvä väkivalta eroaa yhteisöllisyyden ja monitekijäisyyden takia. Uhri ei aina edes tiedä, kuka tai ketkä suvun tai yhteisön jäsenistä ovat uhkia ja mahdollisia väkivallan tekijöitä.

Kunniaan liittyvän väkivallan esiintyvyys

Kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy eri muodoissa kaikkialla maailmassa yhteisöissä, joissa yhteisön etu menee yksilön etujen edelle ja joissa yksilön moraalisääntöjen vastainen käyttäytyminen saattaa vaarantaa koko perheen, suvun tai yhteisön tulevaisuuden. Kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy myös suomalaisessa yhteiskunnassa esimerkiksi vanhoillisissa kristillisissä uskonyhteisöissä ja Suomessa pitkään eläneiden etnisten vähemmistöjen keskuudessa. Monikulttuurisissa liitoissa voi esiintyä kunniaan liittyvää väkivaltaa, kun puolisoiden kunniakäsitykset eroavat toisistaan.

Kunniaan liittyvän väkivallan tunnistaminen

Ammattilaisen täytyy osata tunnistaa kunniaan liittyvä väkivalta ja erityisesti sen varhaisimmat muodot. Myös pakottava kontrolli ja muu henkinen väkivalta tulee ottaa vakavasti. Kunniaan liittyvä väkivalta voi johtaa erityisesti nuorilla itsetuhoisuuteen tai äärimmillään uhrin hengenriistoon. Tutkimusten mukaan tilanne voi muuttua hengenvaaralliseksi nopeasti ilman, että sitä edeltää muu fyysinen väkivalta.

Kunniaan liittyvä väkivalta alkaa usein yksilön oikeuksia rajoittavana kontrolloimisena, johon kuuluu esimerkiksi pukeutumisen, sosiaalisen elinpiirin, liikkumisen, harrastamisen, internetin ja rahan käytön rajoittamista, eristämistä ja painostamista. Poikkeava rajoittaminen saattaa kohdistua jopa alle kouluikäiseen lapseen. Avioliittoon painostaminen voi alkaa sopivan puolison etsimisellä jo murrosiän kynnyksellä tai lapsen lähettämisenä ulkomaille.

Väkivalta tulee pääsääntöisesti ottaa huoltajan kanssa puheeksi heti, kun sitä epäillään. Puheeksi ottaminen on kaikkien lasten kanssa työskentelevien vastuulla. Kunniakäsityksistä puhuminen ja väkivallan epäileminen tekijän kuullen voi jopa lisätä väkivallan pahenemisen riskiä, jos tekijälle ilmenee, että ammattilaiset epäilevät kunniaan liittyvää väkivaltaa.
Lisätietoa: Väkivaltaepäilyn herääminen

Kaikki eri kulttuuritaustan omaavien henkilöiden keskuudessa ilmenevä väkivalta ei ole kunniaan liittyvää. Pelkän perheen kulttuuritaustan perusteella ei saa olettaa, että kyseessä on kunniaan liittyvä väkivalta.

Lainsäädäntö ja ilmoitusvelvollisuus

Kunniaan liittyvästä väkivallasta ei ole erillistä lainsäädäntöä, vaan teot sisältyvät Suomen rikos- ja muuhun lainsäädäntöön. Rikokset voivat olla esimerkiksi pakottamista, vapaudenriistoa, laittomia uhkauksia, pahoinpitelyjä, raiskauksia, vainoa ja ihmiskauppaa.

Lapseen kohdistuva kunniaan liittyvä väkivalta voi tietyissä muodoissa olla rikos. Epäilyyn pätevät samanlaiset ohjeet kuin muuhunkin väkivallasta ilmoittamiseen poliisille. Sama koskee lastensuojeluilmoitusta.

Jos et ole varma, täyttääkö kunniaan liittyvä väkivalta tai hengellinen väkivalta ilmoitusvelvollisuuden kriteerit lapsen tilanteessa, kannattaa konsultoida polisia, lastensuojelua tai oikeuspsykologisia osaamiskeskuksia.

Jos epäillään, että lapsi tai nuori on lähdössä ulkomaanmatkalle, jossa hän voi joutua kunniaan liittyvän väkivallan uhriksi, poliisi voi estää rajaviranomaisen kanssa maasta poistumisen. Lapsen jäädessä ilman syytä pidemmäksi aikaa pois varhaiskasvatuksesta tai koulusta, ohjataan ammattilaisia tekemään lastensuojeluilmoitus ja ilmoitus poliisille katoamisesta.

Toiminta lastensuojelussa

Tärkeintä on varmistaa lapsen turvallisuus. Myös mahdollista väkivaltaa sivusta seuranneet lapset tulee ottaa huomioon. Kunniaan liittyvän ja hengellisen väkivallan uhri on erittäin haavoittuvassa asemassa, sillä väkivallasta eroon pääseminen voi merkitä irrottautumista koko lähipiiristä, perheestä ja suvusta.

Kunniaan liittyvä väkivalta on yleensä monisyinen ja hankala kokonaisuus, johon puuttumisessa on hyödynnettävä moniammatillista verkostoa: poliisia ja erikoissairaanhoitoa. Myös järjestöistä löytyy asiantuntemusta. Lastensuojelu vastaa lapsen suojelutarpeen ja tuen tarpeiden selvittämisestä ja tarjoamisesta yhteistyössä muiden tarvittavien tahojen kanssa.

Tavoitteet

  • taata lapsen turvallisuus ja suojelu, selvittää, miten laaja uhka lapseen kohdistuu ja tehdä lapsen turvasuunnitelma
  • hoitaa akuutti kriisi ja tarjota psykososiaalista tukea
  • vahvistaa turvallista vanhemmuutta ja tarjota vaihtoehtoisia, väkivallattomia kasvatuskeinoja
  • tarjota tietoa väkivallan haitallisuudesta
  • varmistaa tilanteen seuranta ja ehkäistä konfliktin uusiminen myös perheen muiden lasten kohdalla.

Tunnista riskitekijät:

  • perheessä tai suvussa ilmenevä vahva yhteisöllisyys, johon liittyy kunnian vaaliminen
  • eläminen suljetussa, vanhoillisessa uskonyhteisössä
  • yhteisön perheeseen kohdistama paine kunnian palauttamisesta suoraan tai epäsuorasti, esimerkiksi juoruja levittämällä
  • perheen omaksumat perinteiset käyttäytymismallit
  • niiden perheenjäsenten henkinen tila, jolta yhteisö odottaa kunnian suojelua (stressi, ahdistuneisuus)
  • lapsen pidemmät poissaolot varhaiskasvatuksesta tai koulusta
  • tiukka ja yksilön oikeuksia rajoittava lapsen elämän ja vapaa-ajan vieton kontrollointi
  • lapsen tai nuoren lähettäminen ulkomaille.

Lastensuojeluasian tullessa vireille arvioidaan välittömästi kiireellisen lastensuojelun tarve. Lastensuojelusta konsultoidaan tarvittaessa poliisia ja lasten ja nuorten oikeuspsykologista yksikköä ja tehdään tarvittaessa ilmoitus poliisille.

Tarvittaessa käytetään ainoastaan koulutettua, ammattitaitoista tulkkia ja huomioidaan tulkin mahdolliset yhteydet lapsen yhteisöön. Läheistulkkia ei tule käyttää kenenkään osapuolen kanssa.

Joissakin tilanteissa lastensuojeluviranomaisten ja poliisin mukaan tuleminen voi synnyttää maasta poistumisen riskin, ennen kuin lapselle ehditään järjestämään apua. Sen vuoksi lastensuojelun ja poliisin on tärkeä päästä selvittämään tilannetta, ennen kuin huoltajat saavat tiedon tehdystä ilmoituksesta. Rajaviranomainen voi tarvittaessa estää maasta poistumisen.

Lastensuojelussa tavataan ensin lapsi ja sen jälkeen kaikki huoltajat erikseen, kun on varmistettu, että asiasta voi kertoa huoltajalle. Heidän tapaamisensa erikseen edesauttaa perheenjäseniä puhumaan vapaammin asioista, joita he mahdollisesti salailevat toisiltaan. Uhka tulee kartoittaa kaikkien perheen lasten osalta.
Väkivaltaepäilyn herääminen

Järjestötoimijoilla on tarjolla tukea kunniaan liittyvän ja hengellisen väkivallan osapuolille. Järjestöjen asiantuntemusta voi hyödyntää ilmaisematta asiakkaan henkilöllisyyttä ja hyödyntää niiden tuottamia monikielisiä materiaaleja.
Tiedon hankkiminen lastensuojelun tarpeisiin ja sen luovuttaminen

Ennaltaehkäisy kannattaa

Kaikki kunniaan liittyvät konfliktit eivät muutu väkivallaksi, vaan tekijöiden asenteissa voi tapahtua muutosta. Tehokkainta on puuttua väkivaltaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Samankin yhteisön sisällä käsitykset normeista ja kunniasta usein vaihtelevat perheittäin ja yksilöittäin.

Ammattilaisen on tärkeää ottaa asia puheeksi myös tekijöiden kanssa neutraaliin sävyyn tarjoten vaihtoehtoja väkivallalle ja kertoa Suomen lainsäädännöstä, oikeuksista ja velvollisuuksista. Puheeksi ottaminen on tehtävä suoraan ja tehden selväksi, että väkivalta ei ole hyväksyttävää. Stereotyyppisiä olettamuksia tulee välttää.

Päivitetty: