Kohtaa lapsi ja nuori näin

Arkisen vuorovaikutuksen sanavalinnat ovat tärkeitä. Ammattilainen rakentaa sanavalinnoillaan maailmasta kuvaa, johon lapset ja nuoret peilaavat itseään. On keskeistä tunnistaa, millaisilla sanavalinnoilla voidaan luoda tilaa moninaisuudelle. 

Ammattilaisen on puheessaan myös tärkeää antaa tilaa lasten ja nuorten monenlaiselle itsemäärittelylle ja tilanteille. Esimerkiksi puhe perheestä äidin, isän ja heidän biologisten lastensa muodostamana ydinperheenä voi sulkea osan lasten ja nuorten perheistä ulos. 

Omat toimintamallit voivat istua tiukassa. Niiden haastaminen vaatii aktiivista työtä, joka kuitenkin parhaimmillaan avaa ovia luottamukselliseen keskusteluun asiakkaan tai oppilaan kanssa. 

Tällä sivulla

• Kohtaa jokainen lapsi ja nuori näin
• Kun lapsi tai nuori kertoo sukupuolestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan

Kohtaa jokainen lapsi ja nuori näin

Kuka tahansa lapsi tai nuori voi kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön tai pohtia sukupuoltaan tai seksuaalista suuntautumistaan. Siksi ammattilaisen on hyvä kaikissa kohtaamisissa muistaa seuraavat: 

1. Tiedosta omat oletuksesi

Kaikilla on sisäistettyjä normeja ja ajattelumalleja, joiden pohjalta teemme oletuksia toisista ihmisistä. Tunnista, miten omat oletuksesi esimerkiksi eri sukupuolista vaikuttavat toimintaasi ja milloin olisi syytä haastaa omia ajattelutapoja. 
Minullako oletuksia? – Mitä on normitietoisuus

2. Käytä moninaisuuden huomioivaa kieltä

Moninaisuuden huomioiva kieli jättää tilaa lapsen ja nuoren itsemäärittelylle. Kysy esimerkiksi seurustelukumppanista, älä poika- tai tyttöystävästä. 

3. Kuuntele ja käytä lapsen itse valitsemia sanoja ja kutsumanimeä

Kuuntele aktiivisesti, miten lapsi tai nuori kertoo itsestään. Kun hän itse on määritellyt oman tai läheistensä seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen tai kutsumanimen, käytä näitä määrittelyjä. Siten kunnioitat lapsen tai nuoren itsemäärittelyoikeutta.

4. Ota moninaisuus rohkeasti puheeksi

Voit tuoda moninaisuutta aktiivisesti esiin omassa puheessasi esimerkiksi käyttämällä ilmauksia kuten “tytöt, pojat ja muut”. Voit myös kysyä lapselta tai nuorelta suoraan, onko tällä seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen liittyviä pohdintoja. Apukysymyksiä tähän löydät muualta tältä sivustolta.
Minullako oletuksia? – Mitä on normitietoisuus

5. Jos erehdyt, pyydä anteeksi

Pyydä mahdollista erehdystä tai väärää termiä anteeksi ja jatka keskustelua. Jos lapsi tai nuori korjasi väärän termin, on kohteliasta kiittää siitä.

6. Kysy, jos et tiedä

Kysy rohkeasti, jos et ymmärrä lapsen tai nuoren käyttämää sanaa tai ilmiötä. Ammattilaisen tiedonhalun tyydyttäminen ei kuitenkaan ole lapsen tai nuoren tehtävä, vaan ammattilaisen on syytä pitäytyä asiakkaan tai oppilaan tilanteeseen liittyvissä asioissa. Lisäksi on hyvä muistaa, että yhden sateenkaarilapsen tilanne ei vastaa toista.

7. Päivitä tarvittaessa tietosi moninaisuudesta

Sinun ei tarvitse olla sateenkaariaiheiden asiantuntija. Ammattilaisen on kuitenkin syytä tuntea seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvät perusasiat. Hyvä lähtökohta on tutustua tähän nettisivustoon.

Kun lapsi tai nuori kertoo sukupuolestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan

Osa sateenkaarilapsista ja -nuorista on hyvinkin avoimia sukupuolestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan niin varhaiskasvatuksessa, koulussa kuin erilaisissa palveluissakin. Jotkut lapset tai nuoret taas eivät ole halunneet tai uskaltaneet kertoa asiasta julkisesti. 

Joskus lapsi tai nuori kokee ammattilaisen turvalliseksi aikuiseksi, jolle hän voi luottamuksellisesti kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuolestaan, joka ei ehkä olekaan sama, kuin hänelle on syntymässä määritetty. Silloin ammattilaisen kannattaa keskittyä muutamaan seikkaan.

1. Ota asia vakavasti

Tärkeintä on ottaa asia vakavasti. Älä koskaan kyseenalaista sitä. Lapsen tai nuoren itsemäärittely ja oma kokemus ovat hänelle itselleen tärkeää ja totta. Kyseenalaistaminen antaa vaikutelman väheksynnästä lapsen tai nuoren itsemäärittelyoikeutta kohtaan. 

Joskus ajatellaan, että seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen pohdinta on ohimenevä vaihe, joka kuuluu kehitykseen, ja voidaan siksi sivuuttaa. Lapsen tai nuoren itsemäärittely voi joskus muuttua ajan kanssa, mutta se ei tee siitä juuri siinä hetkessä vähemmän totta.

2. Kiitä lasta luottamuksesta

Kun lapsi tai nuori kertoo asiasta ensimmäisen kerran, on tärkeää kiittää häntä luottamuksesta. Kertomiseen voi liittyä pelkoja tai huolia siitä, tuleeko kuulluksi ja hyväksytyksi.

3. Älä väistä keskustelua, vaikka aihe tuntuisi vieraalta

Asian sivuuttaminen viestii siitä, että lapsen tai nuoren kokemus ei ole tärkeä tai luvallinen. Jos lapsen tai nuoren käyttämä termi ei ole entuudestaan tuttu, voit kohteliaasti pyytää kertomaan asiasta lisää. Useimpiin tilanteisiin sopivia kysymyksiä ovat: ”Mitä tämä sinulle merkitsee?” ja ”Millaisia tarpeita sinulla tähän asiaan liittyen on?”. 

4. Auta lasta ymmärtämään omia kokemuksiaan

Jos lapsi tai nuori puhuu sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä pohdinnoistaan, mutta ei tunnu löytävän niille sanoja, voi ammattilainen olla korvaamaton tuki asian hahmottamisessa. Ikätason huomioiden lapsen tai nuoren kanssa voi myös yhdessä lähteä etsimään lisätietoa asiasta. Usein omien kokemusten ymmärtämistä helpottaa mm. toisten lasten ja nuorten kokemusten kuuleminen. 
Tietoa ja tukea tarjoavia järjestöjä

5. Käytä lapsen valitsemaa kutsumanimeä

Etunimellä on suuri merkitys kohdatuksi tulemisessa. Sen perusteella myös tehdään usein ensimmäinen oletus toisen sukupuolesta. Siksi vanhempien antama nimi voi tuntua esimerkiksi sukupuoltaan pohtivista tai translapsista ja -nuorista ahdistavalta. Lapsen tai nuoren itse valitseman etunimen käyttämisellä on olennainen vaikutus hänen henkiseen hyvinvointiinsa. Lisäksi se edistää luottamuksellisen suhteen syntymistä ja osoittaa ammattilaisen kunnioittavan hänen itsemäärittelyään.

Joissakin yhteyksissä on välttämätöntä käyttää virallista etunimeä. Taitava ammattilainen muistaa perustella lapselle tai nuorelle missä ja miksi virallinen nimi on näkyvissä – ja mihin järjestelmiin itse valittu nimi on mahdollista vaihtaa. Koulussa olisi hyvä, että oppilastietojärjestelmään olisi merkitty se etunimi, mitä oppilas haluaa itsestään käytettävän. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmissä kutsumanimeä voidaan käyttää esimerkiksi kirjauksissa.

Joskus vanhemmat eivät hyväksy lapsen tai nuoren itse valitsemaa nimeä. Kun lapsi tai nuori kertoo nimestään, on hänen turvallisuutensa vuoksi tärkeää varmistaa, onko sitä lupa käyttää myös perheenjäsenten läsnä ollessa. Lue aiheesta lisää perhesuhteista kertovalta sivulta.
Miten tuetaan sateenkaarilapsen ja -nuoren perhesuhteita

6. Kartoita palvelutarpeet

Lapsella tai nuorella voi olla huolia esimerkiksi liittyen oman identiteetin pohtimiseen, perheenjäsenille kertomiseen tai syrjinnän kokemuksiin. Näistä on tärkeää kysyä häneltä suoraan ja tarvittaessa ohjata lapsi tai nuori muihin palveluihin.  
Tietoa ja tukea tarjoavia järjestöjä

Joskus esimerkiksi sateenkaarilapsen tai -nuoren mielenterveyden haasteiden oletetaan automaattisesti liittyvän hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa tai sukupuoleensa. Tällöin voidaan tahattomasti ohittaa muut elämäntilanteeseen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Kokonaisvaltainen tilanteen kartoittaminen on tärkeää kaikkien asiakkaiden, myös sateenkaarilasten ja -nuorten kohdalla.

Aina seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluminen ei aiheuta erityisiä palvelutarpeita, vaan lapsi tai nuori haluaa vain korjata väärät oletukset tullakseen nähdyksi omana itsenään.

7. Ota huomioon lapsen aiemmat kokemukset

Monilla sateenkaarilapsilla ja -nuorilla on kokemusta sivuuttamisesta, vähättelemisestä tai näkymättömäksi jäämisestä. Vaikka kohtaisit lapsen tai nuoren sensitiivisesti ensikohtaamisesta alkaen, voi luottamuksellisen suhteen rakentaminen vaatia aikaa ja kärsivällisyyttä.

Lähde

Russell, Pollitt, Li & Grossman (2018) Chosen name use is linked to reduced depressive symptoms, suicidal ideation, and suicidal behavior among transgender youth. Journal of Adolescent Health, 63(4), 503–505.