Uimavesiepidemiat

Hyvälaatuinenkin uimavesi voi saastua. Uimavedestä voi sairastua, jos uimari vahingossa nielee jätevedellä tai uimareiden ulosteella saastunutta uimavettä. Uimavesivälitteinen epidemia voi levitä uimarannalla myös likaisten WC-tilojen ja huonon käsihygienian takia, jos taudinaiheuttajamikrobeja päätyy likaisten käsien kautta suuhun. Epidemiat leviävät uimarannoilla erityisesti silloin, kun rannalla on paljon ihmisiä ja uimarit viihtyvät vedessä kauan.

Mikä saastuttaa uimaveden?

Uimavesi voi saastua monista eri syistä. Näitä syitä ovat esimerkiksi:

• Uimareiden ulosteen mikrobit
• Muut vedessä olevat haitalliset mikrobit
• Uimarannalle ajautunut jätevesivuoto
• Luonnon eläinten tai uimarannan läheisyydessä laiduntavan karjan ulosteet
• Taajama-alueiden hulevedet
• Runsaiden sateiden tai tulvien maaperästä huuhtomat epäpuhtaudet
• Kemiallinen saastuminen, esimerkiksi öljypäästö

Luonnonvesissä esiintyvät syanobakteerit eli kansanomaisemmin sinilevät voivat runsastua, jos olosuhteet ovat niille suotuisat.

Lue lisää: Sinilevät eli syanobakteerit

Jätevedet ovat merkittävin uimavesien saastuttaja. Esimerkiksi jätevedenpuhdistamojen tilapäiset, kovien sateiden aikana tapahtuvat ohijuoksutukset, jätevesiverkoston putkirikot ja kiinteistöjen vuotavat jätevesijärjestelmät voivat pilata uimaveden laadun. Jäteveden mukana uimaveteen voi päätyä suolistoperäisiä taudinaiheuttajia.

Ilmastonmuutos voi heikentää uimaveden laatua

Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä, kuten myrskyjä, rankkasateita ja helteitä. Ne voivat vaikuttaa siihen, että uimavesien laatu heikentyy useammin kuin ennen. 
Runsaiden sateiden jälkeen hulevedet voivat huuhtoa epäpuhtauksia ja mikrobeja uimaveteen. Helteet lämmittävät uimavesiä, jolloin sinilevät ja ympäristön mikrobit, kuten rannikkovesien vibriot, voivat lisääntyä uimavedessä.

Lue lisää: Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset

Norovirukset aiheuttavat eniten epidemioita

Suomessa norovirukset aiheuttavat eniten uimavesiepidemioita. Norovirukset ovat yleisiä vatsataudin aiheuttajia.

Virus tarttuu herkästi henkilöstä toiseen. Tartunnan voi saada myös likaisten pintojen kautta ja vedestä, joka on saastunut viruksesta. Noroviruksen oireita ovat muun muassa oksentelu, ripuli ja vatsakivut.

Lue lisää: Norovirukset (Infektiotaudit ja rokotukset -sivustolla)

Hellekesinä Vibrio-suvun bakteerit voivat lisääntyä rannikon murtovesissä. Ne voivat aiheuttaa joillekin uimareille haavainfektioita, korvatulehduksia, ripulia ja vatsakipuja. Infektiot voivat olla haitallisia erityisesti henkilöille, joiden vastustuskyky on madaltunut.

Lue lisää: Vibriot (Infektiotaudit ja rokotukset -sivustolla)

Miten uimavesiepidemioita voi ehkäistä?

Sekä uimarit että uimarantojen ylläpitäjät voivat vaikuttaa siihen, että uimarannoilla ei pääse syntymään epidemioita.

Uimarannan ylläpitäjä:

• Pitää peseytymis-, pukeutumis- ja WC-tilat siisteinä
• Varaa tiloihin riittävästi käsisaippua ja käsipyyhkeitä, WC-paperia ja roska-astioita
• Tiedottaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen antamista ohjeista ja uimaveden käyttörajoituksista.

Uimarit:

• Eivät uimisen yhteydessä niele uimavettä
• Huolehtivat omasta hygieniastaan ja käyttävät uimaranta-alueen peseytymis- ja WC-tiloja
• Vaihtavat pikkulasten vaipat muualla kuin uimavedessä esimerkiksi WC-tiloissa
• Välttävät uimista ripulin ja oksennustaudin aikana
• Seuraavat uimarannan tiedotteita ja toimivat ohjeiden mukaan.

Jos kunnan terveydensuojeluviranomainen epäilee, että uimavesi aiheuttaa terveydellistä haittaa, se voi määrätä uimarannan uintikieltoon tai suositella uimisen välttämistä.

Uimavesiepidemian selvittäminen

Uimavesiepidemian selvittämisestä vastaa kunnan epidemioiden selvitystyöryhmä.

Uimavesiepidemian selvittäminen edellyttää monia eri tutkimuksia.

Uimaveden laatua tutkitaan tavanomaista tarkemmin ja yleensä uimavedestä määritetään myös epidemian aiheuttajaksi epäiltyjä taudinaiheuttajamikrobeja. Lisäksi tutkitaan potilasnäytteitä ja tehdään epidemiologisia tutkimuksia. Tarvittavat tutkimukset määritellään tapauskohtaisesti.

Nämä ovat uimavesiepidemian selvittämisen vaiheet:

• Tarkastuskäynti uimarannalla
• Vesi-, potilas- ja ympäristönäytteiden tutkimukset
• Epidemiologiset tutkimukset
• Toimenpiteet epidemian rajaamiseksi, kuten esimerkiksi tilapäisen uintikiellon määrääminen
• Johtopäätökset ja suositukset jatkotoimista epidemian uusiutumisen estämiseksi. 

Uimavesiepidemian selvittämisessä kannattaa hyödyntää jokaiselle suurelle yleiselle uimarannalle laadittua uimavesiprofiilia, jossa on kuvattu kyseisen uimaveden ominaisuudet ja uimaveden laatua heikentävät tekijät.

THL auttaa kuntien terveydensuojeluviranomaisia uimavesiepidemioiden selvittämisessä. THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikkö antaa asiantuntija-apua näytteenoton ja vesinäytteiden tutkimustarpeen suunnittelussa ja Infektiotautien torjunta ja rokotukset -yksikkö epidemiologisten tutkimusten suunnittelussa. THL myös vastaa ihmisistä ja uimavedestä eristettyjen epidemian aiheuttajien tarkemmasta tutkimuksesta.

Lue lisää:

• Vesimikrobiologinen analytiikka
• Elintarvike- ja vesivälitteiset epidemiat (Infektiotaudit ja rokotukset -sivustolla)

Valviran Uimavesi-verkkosivuilta löytyvät tarkemmat ohjeet uimavesiepidemioiden selvittämiseksi ja epidemiaa selvittävän työryhmän työn tueksi. Sivuilta löytyy myös mikrobikantojen lähettämistä koskeva ohje.

Lue lisää: Uimavesi (Valvira)

Uimavesiepidemiat RYMY-järjestelmään

Uimavesivälitteiset epidemiat kuuluvat Valtioneuvoston asetuksen (1365/2011) mukaisiin ilmoitettaviin epidemioihin.

Epidemioista vastaavan kunnan selvitystyöryhmän täytyy tehdä epäillystä uimavesiepidemiasta ilmoitus elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden ilmoitusjärjestelmään eli RYMY-järjestelmään.

Epidemiaa koskeva selvitysraportti liitteineen täytyy myös tallentaa RYMY-järjestelmään viimeistään kolmen kuukauden kuluttua epidemian päättymisestä.

Lue lisää:

• Valtioneuvoston asetus (1365/2011) elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä
• RYMY-järjestelmä (Ruokavirasto)