Mitä rokotteet sisältävät?

Rokote sisältää vaikuttavan aineen eli antigeenin ja apuaineita. 

Tällä sivulla

• Antigeeni eli vaikuttava aine
• Apuaineet
• Tuotantoprosessin jäämät
• Rokotetyypit

Antigeeni eli rokotteen vaikuttava aine

Antigeenit toimivat niin sanottuina immunogeeneina eli aineina, jotka stimuloivat vastustuskykyä. Elimistön puolustusjärjestelmä tunnistaa rokotteissa olevat antigeenit ja alkaa tuottaa vasta-aineita. Niiden avulla elimistö oppii suojautumaan erilaisia taudinaiheuttajia vastaan tai torjumaan taudinaiheuttajien erittämien myrkkyjen haitallisia vaikutuksia. 

Ne synnyttävät immuniteetin joko yhtä tai useaa samankaltaista taudinaiheuttajaa vastaan. Rokote voi sisältää yhden tai useampia antigeenejä.

Antigeenin perusteella rokotteet voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka sisältävät ja eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia.

Rokotteet, jotka eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia

Inaktivoidut eli tapetut kokonaiset taudinaiheuttajat

Rokotetuotantoon hyväksytyt bakteerikannat on viljelty ravintoliuoksissa ja viruskannat esimerkiksi hedelmöitetyissä kananmunissa tai soluviljelmissä. Taudinaiheuttajat tapetaan ja puhdistetaan kemiallisesti.

Koska nämä rokotteet eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia, ne eivät voi aiheuttaa itse tautia. Pitkäkestoisen suojan aikaansaamiseen tarvitaan yleensä perusrokotussarja ja tehosterokotuksia.

Esimerkkejä kokonaisia tapettuja taudinaiheuttajia sisältävistä rokotteista ovat

• hepatiitti A -rokote
• japanin aivotulehdusrokote
• poliorokote
• TBE- eli puutiaisaivotulehdusrokote
• rabies- eli vesikauhurokote.

Pilkotut taudinaiheuttajat, taudinaiheuttajien pintaproteiinit ja -sokerit

Osa rokotteista sisältää antigeenina pilkottuja taudinaiheuttajan pintarakenteita tai muita pieniä rakenneosia. Koska ne eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia, ne eivät voi aiheuttaa itse tautia. Pitkäkestoisen suojan aikaansaamiseen tarvitaan yleensä perusrokotussarja ja tehosterokotuksia.

Alla on esimerkkejä rokotteista, jotka sisältävät pilkottuja taudinaiheuttajan pintarakenteita:

• Hib- eli Haemophilus influenzae tyyppi b -rokote
• meningokokkirokotteet
• pneumokokkirokotteet
• influenssarokotteet
• HPV- eli papilloomavirusrokotteet
• Nuvaxovid-koronarokote
• hepatiitti-B-rokotteet
• useat yhdistelmärokotteet.

Toksoidit

Toksoidit ovat bakteerien myrkkyjä, jotka on tehty vaarattomiksi. Niitä käytetään jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja hinkuyskärokotteissa antigeeneina. Toksoidit auttavat elimistöä tuottamaan vasta-aineita, jotka estävät bakteerien erittämien myrkkyjen vaikutuksia elimistössä.

Jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja hinkuyskätoksoidit eivät voi aiheuttaa jäykkäkouristusta, kurkkumätää tai hinkuyskää. 

Suojan aikaansaamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan perusrokotussarja ja tehosterokotuksia.

RNA- eli ribonukleiinihappo

Rokotteiden vaikuttavana aineena voidaan käyttää myös lähetti-RNA:ta eli mRNA:ta. Se sisältää tiedon eli valmistusohjeen, jonka avulla esimerkiksi lihassolu kykenee valmistamaan tiettyä proteiinia. Kun lihassolu saadaan tuottamaan taudinaiheuttajan pinnalla olevaa proteiinia, puolustusjärjestelmä oppii tunnistamaan varsinaisen taudinaiheuttajan ja torjumaan sen aiheuttamaa tautia. Lähetti-RNA:n käyttöä rokotteissa on tutkittu kymmeniä vuosia. Lähetti RNA:ta käytetään esimerkiksi koronarokotteissa.  
Koronarokotevalmisteet

Lähetti RNA:ta voidaan valmistaa nopeasti, ja lisäksi sitä voidaan tarvittaessa myös muuttaa nopeasti. Tämän vuoksi suuria määriä rokotteita voidaan valmistaa nopealla aikataululla.

Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet

Rokotteet voivat sisältää vaikuttavana aineena myös eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia. Näiden aiheuttama infektio on yleensä oireeton tai lieväoireinen verrattuna taudinkuviin, joita aiheuttavat vastaavat luonnossa kiertävät virukset ja bakteerit. Luonnossa esiintyvät taudinaiheuttajat aiheuttavat paljon suuremman jälkitauti- ja komplikaatioriskin kuin rokotteissa käytetyt heikennetyt taudinaiheuttajat.

Useimmiten riittävä ja pitkäkestoinen suoja saadaan jo 1–2 rokoteannoksella.

Alla on esimerkkejä rokotteista, jotka sisältävät eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia:

• BCG- eli tuberkuloosirokote
• rotavirusrokote
• MPR- eli tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokote
• MPRV- eli MPR- ja vesirokkorokote
• vesirokkorokote
• nenäsumutteena annosteltava influenssarokote
• apinarokkorokote
• keltakuumerokote.

Rokotteiden apuaineet

Rokotteiden apuaineet parantavat rokotteen tehoa ja säilyvyyttä. Lisäksi ne saavat aikaan sopivan koostumuksen ja ylläpitävät sitä. Rokotteiden apuaineista tärkein on vesi, johon rokotteiden muut aineosat on liuotettu.

Joissain rokotteissa on myös happamuusasteen ilmaisija, jonka avulla näkee, onko rokote käyttökelpoinen.

Tehosteaineet eli adjuvantit

Osassa rokotteita käytetään tehosteainetta, joka tuottaa paremman ja pitkäkestoisemman suojan. Joissain rokotteissa käytetään useampaa eri menetelmää parantamaan rokotteen tehoa. Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävä rokote ei yleensä tarvitse tehosteainetta lainkaan.

Tavallisimmin rokotteissa käytetään tehosteaineena jotakin alumiinisuolaa, kuten alumiinifosfaattia. Esimerkiksi kaikissa jäykkäkouristus- ja kurkkumätäosioita sisältävissä rokotteissa antigeenit on kiinnitetty alumiinisuolaan.

Rokotteen antamaa suojaa voidaan parantaa yhdistämällä kaksi eri tehosteainetta. Esimerkiksi HPV-rokote Cervarixissa käytetään AS04-tehosteainetta, joka koostuu alumiinisuolasta ja bakteerin seinämän monofosforyylilipidistä, MLP.

Kantajaproteiinit

Jotkut antigeenit, kuten bakteerien pintasokerit (polysakkaridit), tarvitsevat kantajaproteiinin.  Kantajaproteiini esittelee antigeenin elimistön puolustusjärjestelmälle. Näin herätetään pitkäkestoinen immunologinen muisti rokotteella estettävää taudinaiheuttajaa vastaan. 

Kantajaproteiineina käytetään esimerkiksi kurkkumätätoksoideja (esimerkiksi Prevenar13-rokote) ja jäykkäkouristustoksoideja (esimerkiksi Act-Hib-rokote).

Virosomit

Virosomit ovat viruksen kaltaisia partikkeleita, joiden avulla antigeeni esitellään elimistölle. Virosomit toimivat rokotteessa sekä tehosteaineena että kantajana. 

Säilytysaineet

Säilytysaineet suojaavat rokotteita vierailta taudinaiheuttajilta. Rokotteiden säilytysaineita ovat

• fenoksietanoli
• fenoli
• neomysiini.

Aiemmin rokotteissa käytettiin säilytysaineena elohopeajohdannaista, tiomersaalia. Nykyisin sitä ei enää ole niissä rokotteissa, joita Suomessa käytetään.

Säilytysaineiden pitoisuudet rokotteissa ovat niin pieniä, että ne eivät tee rokotetta myrkylliseksi. 

Säilytysaineita tarvitaan nykyään hyvin harvoin. Kontaminaatioriski on lähes olematon, sillä rokotteet

• valmistetaan ja pakataan steriileissä tiloissa
• ovat useimmiten yksittäispakatuissa kerta-annosruiskuissa tai annostelijoissa.  

Säilytysainetta voidaan tarvita, jos rokote on moniannospullossa. 

Allergisten rokottaminen

Muut apuaineet

• Rokotteisiin lisätään suoloja, aminohappoja ja happamuutta sääteleviä aineita, jotta niistä saadaan elimistöön sopivia liuoksia tai seoksia. 
• Joissain rokotteissa on pieniä määriä oktosynolia (Triton X 100) ja polysorbaatteja. Ne parantavat proteiini- ja virusantigeenien liukenemista.
• Sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi useissa kylmäkuivatuissa rokotteissa on pieniä määriä glyserolia, sakkaroosia, laktoosia, sorbitolia, mannitolia, liivatetta, pilkottua liivatetta tai ihmisen albumiinia.
• Joissain rokotteissa käytetään happamuusasteen ilmaisijana fenolipunaa, jonka avulla näkee, onko rokote käyttökelpoinen. Jos liuoksen happamuus muuttuu epäsuotuisasti, myös liuoksen väri muuttuu.
• mRNA-rokotteissa mRNA on pakattu lipideistä koostuvan rasvapartikkelin sisään.

Tuotantoprosessin jäämät

Rokotteiden valmistuksessa käytetään lukuisia biologisia ja kemiallisia aineita. Kaikkien näiden aineiden tulee täyttää Euroopan farmakopean kriteerit. Sekä valmistaja että viranomaiset valvovat rokotetuotantoa tarkkaan.

Laimennuksen ja puhdistuksen jälkeen lopullisessa yhdessä rokoteannoksessa on erittäin pieniä määriä näitä ”teoreettisia” jäämiä. Niiden pitoisuuksia ei voi aina edes mitata. Jäämät eivät tee rokotteista myrkyllisiä eikä niistä yleensä ole haittaa esimerkiksi henkilölle, joka on allerginen kyseiselle aineelle.

• Rokotevirusten viljelyn alkuvaiheessa käytetään antibiootteja, kuten neomysiiniä, polymyksiiniä, streptomysiiniä, gentamysiiniä ja/tai tetrasykliiniä. Niillä suojataan viljelmää bakteerisaastumiselta. Antibiooteista voi jäädä hyvin pieniä jäämiä lopputuotteeseen.
• Eläinsoluviljelmässä tai hiivasoluissa tuotettuun rokotteeseen voi jäädä pieniä valkuaisaineiden jäämiä, jotka ovat peräisin soluviljelmästä, hiivasoluista tai elatusaineessa käytetystä vasikan seerumista.
• Puhdistuksen jälkeen rokotteessa voi olla jäljellä pieniä määriä aineita, joita on käytetty taudinaiheuttajien ja niiden myrkkyjen inaktivoinnissa. Näitä aineita ovat formaldehydi, glutaraldehydi, tiomersaali tai setyylitrimetyyliammoniumbromidi.

Valmisteyhteenvedossa ja rokotteen pakkaussetelissä ei yleensä mainita näiden aineiden pitoisuuksia tai määriä valmiissa rokoteannoksessa. Esimerkiksi rokotettu henkilö saa elimistöönsä paljon suurempia määriä formaldehydiä ympäristöstä kuin rokotteesta.

Katso myös:

• Antibiootille allergisten rokottaminen
• Formaldehydille allergisten rokottaminen 

Tällä sivustolla kunkin rokotteen kohdalla mainitaan, onko kyse tuotantoprosessin jäämästä vai apuaineesta.

Eri rokotetyypit

Rokotteet voidaan jakaa kahteen päätyyppiin:

• rokotteet, jotka sisältävät eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia
• rokotteet, jotka eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia.

Seuraavissa taulukoissa esitellään

• mihin rokotetyyppiin mikäkin kansallisen rokotusohjelman rokote kuuluu
• rokotteiden kauppanimet
• mahdolliset tehosteaineet. 

Myös vesikauhurokote esitellään, vaikka se ei kuulukaan rokotusohjelman rokotteisiin.

Elävistä rokotteista taulukkoon on listattu kaikki Suomessa saatavilla olevat rokotteet. 

Lisätietoa yksittäisten rokotteiden koostumuksista on rokotekohtaisilla sivulla. Jokaisessa taulukossa on linkit rokotekohtaisiin sivuihin. 

Lisätietoa koronarokotevalmisteiden koostumuksista:
Koronarokotevalmisteet

Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet
 

Rokotteet, jotka eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia

Inaktivoituja eli kokonaisia tapettuja taudinaiheuttajia sisältävät

Pilkottuja taudinaiheuttajia, taudinaiheuttajien pintaproteiineja tai -sokereita sisältävät

Toksoideja sisältävät

¹ ei-tyypittyvästä Haemophilus influenzae bakteerista peräisin oleva proteiini

² AS04 koostuu alumiinisuolasta ja bakteerin pinnan rasvarakenteesta