Anafylaksia

Anafylaksia rokotuksen jälkeen

Anafylaktinen reaktio rokotuksen jälkeen on hyvin harvinainen. Sen yleisyydeksi on arvioitu noin yksi tapaus miljoonaa rokotettua kohden. 

Esiintyvyydessä on kuitenkin vaihtelua eri rokotteiden välillä. Varaudu anafylaktiseen reaktioon kaikissa rokotustilanteissa.

Anafylaksia ilmaantuu yleensä 15 minuutin kuluessa rokotuksesta, harvoin enää tuntia myöhemmin. 

Anafylaktinen reaktio voi olla IgE-välitteinen tai se voi liittyä muuhun immunologiseen reaktioon. Anafylaktinen reaktio voi liittyä myös muusta syystä tapahtuvaan histamiinin ja muiden välittäjäaineiden vapautumiseen syöttösoluista ja basofiileista.
 

Anafylaksian oireet

Anafylaktisen reaktion alkuvaiheessa sydämen syke kiihtyy, ja ilmenee alla mainittuja iho-, limakalvo- ja hengitystieoireita:

• täyteläisyyden tunne kurkussa ja rinnassa
• ihon kuumotus, kutina, kihelmöinti tai punoitus
• turvotus esimerkiksi silmäluomien, kasvojen tai kaulan alueella
• laaja-alainen nokkosihottuma
• kurkunpään turvotus, äänen käheys
• huulien tai kielen turvotus
• hengitysvaikeudet ja vinkuna.

Hengitysvaikeudet voivat ilmetä sekä sisään- että uloshengityksessä.

Myös  voimakasta vatsakipua, oksentelua ja ripulia voi ilmetä. Joskus harvoin anafylaksian oireet voivat aluksi keskittyä vain vatsan alueelle ennen kuin ne etenevät kohti sokkia. 

Mitä nopeammin oireet alkavat ja etenevät, sitä vaikeammasta reaktiosta on kyse. Alkavan sokin merkkejä ovat

• kylmä hikikalpeus
• verenpaineen lasku ja pulssin nopeutuminen  
• tajunnan heikkeneminen.

Jos anafylaksiaa ei hoideta, oireet voivat edetä hengenvaarallisiksi: 

• kurkunpään tukkeutuminen (obstruktio)
• hengityspysähdys
• sokki
• sydänpysähdys.

Katso myös

• Anafylaktinen reaktio (Duodecim: Terveyskirjasto.fi)
• Anafylaksian aiheuttajat ja oireet (Akuuttihoito-opas: Terveysportti.fi)
   

Erotusdiagnostiset tilanteet

Suurin osa rokotuksen jälkeisistä välittömistä oireista ei ole anafylaksiaa. Esimerkiksi seuraavat reaktiot tulisi osata erottaa anafylaksiasta:

• itse pistostapahtuman jälkeinen huonovointisuus, pelästymiseen liittyvä hyperventilaatio tai muu henkinen ahdistus
• pyörtyminen tai vasovagaaliset oireet
• pikkulapsen pyörtymisen kaltainen tila eli hypotonis-hyporesponsiivisuusepisodi (HHE), joka voi muistuttaa erehdyttävästi anafylaksiaa
• äkillinen pistosraajan tai raajojen punoitus ja turvotus, joka voi sekoittua alkavaan anafylaksiaan, koska se alkaa nopeasti
• nokkosrokko ilman muita anafylaksiaan viittaavia oireita
• akuutti astmakohtaus
• hengitysteiden tukokset, aspiraatio hengitysteihin
• muista syistä johtuva sokki
• perinnöllinen angioedeema (HAE) (limakalvojen, huulten, kielen, silmäluomien tai kasvojen alueen turpoaminen)
• autoimmuunisairauteen liittyvä tai infektion laukaisema angioedeema. 

Pyörtyminen rokotuksen yhteydessä
Hypotonis-hyporesponsiivinen episodi (HHE)
Pistosraajan turvotus ja ihonvärin muutokset rokotuksen jälkeen 

Rokotettu virkoaa nopeasti pyörtymisen tai vasovagaalisen reaktion jälkeen ja reagoi ympäristöönsä normaalisti. Vitaalitoiminnot eli syke, hengitystiheys ja verenpaine palautuvat pian normaaleiksi.

Myös pikkulapset toipuvat HHE:n oireista ja alaraajan turvotus ja ihonvärin muutos oireista ilman hoitotoimenpiteitä. 

Anafylaksian hoito

Hoitotoimenpiteet täytyy aloittaa ripeästi. Jos oireet häviävät ennen hoidon aloitusta, kyseessä ei ole anafylaktinen reaktio.

Epäiltäessä anafylaksiaa tehdään nopea tilannearvio ja aloitetaan hoito. 

Anafylaksian hoito-ohje
Katso myös Anafylaksian hoito (Duodecim: Terveysportti.fi)

Riittävän pitkä jatkoseuranta on tarpeen, sillä 5–20 prosentilla anafylaksian saaneista oireisto voi uusia 1–72 tunnin kuluessa toipumisesta. Tavallisimmin oireet uusivat noin 8–10 tunnin kuluessa. 
 

Jatkorokotuspäätös anafylaksiaan viittaavien oireiden jälkeen

Kun henkilö on saanut anafylaktisen reaktion, hänelle ei pääsääntöisesti enää anneta rokotetta, joka aiheutti reaktion.

Poikkeuksena on altistuminen rabiekselle eli vesikauhulle. Koska rabies on tappava tauti, altistumisen jälkeinen rokotussarja jatketaan loppuun, vaikka henkilölle ilmaantuisi anafylaksiaan viittaavia oireita rabiesrokotuksen jälkeen. Seuraava annos annetaan anafylaktisen reaktion hoitovalmiudessa.
Ks. Rabies- eli vesikauhurokote

Tilanteet, joita epäillään anafylaksiaksi, pitää aina arvioida huolellisesti, jotta rokotussarja tai tehosterokotus ei jää antamatta liian kevyin perustein (ks. Erotusdiagnostiset tilanteet). Lääkäri tekee jatkorokotuspäätöksen. 

Myös jokin muu asia voi selittää rokotettavan oireet
Rokotuksen ja oireiden syy-yhteys

On hyvä muistaa, että potilaskertomuksiin on saatettu kirjata anafylaksiaksi myös sellaisia tilanteita, jotka eivät lopulta olleet anafylaksioita. Rokotuksen jälkeen ilmenevien oireiden taustalla on usein muu syy kuin varsinainen rokotuksen laukaisema anafylaksia. 

Seerumin tryptaasipitoisuuden määrittäminen

Anafylaktisessa reaktiossa verenkiertoon vapautuu tryptaasia. Tryptaasin pitoisuus  saavuttaa huippunsa noin tunnin kuluessa. 

Etenkin epäselvissä tilanteissa tryptaasin määrittämisestä voi olla apua erotusdiagnostiikassa ja jatkorokotuspäätöksen teossa.  S-Trypt kannattaa ottaa erityisesti silloin, jos 

• kyseessä on rokotussarja, joka on kesken
• kyse on rokotussuojasta, jota pitää myöhemmin tehostaa samalla tai samoja ainesosia sisältävällä rokotteella. 

Jos epäilet rokotuksen jälkeistä reaktiota anafylaktiseksi, S-Trypt kannattaa ottaa noin 30–90 minuutin kuluessa (ja viimeistään 3 tunnin sisällä) oireiden alusta. S-tryptaasin perustaso määritetään 48 tuntia sen jälkeen, kun kliiniset oireet ovat poistuneet ja henkilö siis toimii omana verrokkinaan.