Käytöshäiriöt

Käytöshäiriö on lapsuudessa tai nuoruudessa alkava toistuva tai pysyvä epäsosiaalisen käyttäytymisen malli, jossa lapsi tai nuori rikkoo toistuvasti iänmukaisia sosiaalisia normeja ja muiden perusoikeuksia. Häiriölle on ominaista pitkäaikainen, toistuva antisosiaalinen, aggressiivinen tai uhmakas käytös.

Käytöshäiriö jaetaan usein lapsena alkavaan ja nuoruusiässä alkavaan häiriöön. Lapsena alkanut käytöshäiriö on yleensä vakavampi kuin nuorena alkanut ja siihen kuuluu usein aggressiivisuutta ja neuropsykologisia ongelmia. Toinen tapa jakaa käytöshäiriöitä perustuu siihen, missä sosiaalisessa ympäristössä oireilua esiintyy. Käytöshäiriöihin liittyy usein muita mielenterveysongelmia.

Käytöshäiriö neljä muotoa:

Perheen sisäinen käytöshäiriö esiintyy suhteessa kotiin ja perheenjäseniin.
Sosiaalisessa käytöshäiriössä sääntöjä rikotaan ryhmässä kavereiden kanssa.
Epäsosiaalisessa käytöshäiriössä nuori ei ole liittynyt vertaisryhmään tavalliseen tapaan ja normirikkomukset tehdään usein yksin.
Käytöshäiriötä voi edeltää lievempioireinen uhmakkuushäiriö, ja joka on tyypillisempi lapsilla.

Käytöshäiriöiden yleisyys Suomessa

Käytöshäiriö on yksi yleisimmistä nuorten mielenterveyshäiriöistä. Käytöshäiriö on arvioiden mukaan 5-10 prosentilla nuorista. Käytöshäiriö on noin viisi kertaa yleisempi pojilla kuin tytöillä.

Käytöshäiriöiden hoito

Käytöshäiriöön on tärkeää puuttua heti, kun se on tunnistettu. Tärkeää on huomioida kaikki ne nuoren elämänalueet, joilla ongelmia on. Hoitoon tulisi ottaa mukaan kaikki tahot nuoren lähiympäristössä etenkin perhe. Koulussa tarvitaan usein tukitoimia ja mahdolliset oppimisen häiriöt tulee myös huomioida.
Käytöshäiriöiden käypä hoito –suositus lapsille ja nuorille