Palveluasumisen järjestämistapa
Vaikeavammaisella henkilöllä on vammaispalvelulain ja -asetuksen edellytysten täyttyessä subjektiivinen oikeus palveluasumiseen liittyviin palveluihin. Viime kädessä kunta päättää, missä ja millä palveluilla palveluasumista järjestetään. Palveluasumista suunniteltaessa ja siitä päätettäessä on kuitenkin otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön mielipiteet ja yksilöllinen tilanne.
Järjestämistapaa valittaessa on kiinnitettävä huomiota palvelusuunnitelmassa kuvattuun palvelutarpeeseen ja erityisesti vammaisen henkilön omiin käsityksiin siitä, miten ja missä palveluasumista tulee järjestää. Kunnan päätöksen palveluasumisen järjestämisestä on perustuttava selvitettyyn vammaisen henkilön palveluasumisen tarpeeseen. Vammaisen henkilön elämäntilanteella, esimerkiksi perhesuhteilla, on myös merkitystä päätettäessä palveluasumisen järjestämistavasta.
Palveluasuminen voidaan järjestää joko erityiseen palveluasuntoon tai muuhun asuntoon, jossa vaikeavammainen henkilö asuu. Vammaispalveluasetuksen 10 §:n mukaan palveluasumiseen kuuluvat ne asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Näitä palveluja voivat olla avustaminen liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi.
Palveluasumiseen liittyvät palvelut voidaan järjestää esimerkiksi
- kotipalvelun avulla
- omaishoidon tuella
- henkilökohtaisen avun avulla
- asunnonmuutostöinä
- edellä tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia yhteen sovitettuna.
KHO 26.11.2020 T 4294 Palveluasuminen – Järjestämistapa – Asumisyksikkö – Asumisyksikön vaihtaminen
A:n hakemus palveluasumispaikan muuttamisesta nykyisestä palvelutalosta toiseen palveluasumiseen oli hylätty.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Vuonna 1957 syntyneellä A:lla on synnynnäinen selkäydinkohjun vaurio, astma ja nivelrikko. A on maininnut masennuksen vaikuttavan siihen, että hän toivoo asumisympäristön muutosta. A on asunut vuodesta 1982 nykyisessä palvelutalossa. A:lla on lisäksi käytössään apuvälineitä. A tarvitsee palvelutalon apua 2-4 kertaa päivässä aamu- ja iltatoimissa.
A:n nykyinen asumismuoto käsittää oman esteettömän vuokra-asunnon, johon kuuluvat ympäristön hallintalaitteet. Kerrostalotyyppinen asunto sijaitsee palvelutalon yhteydessä, josta on mahdollisuus kulkea sisäkautta palvelutalon yhteisiin tiloihin ja halutessaan asukas voi osallistua palvelutalon eri toimintoihin. Asukkaalla on halutessaan mahdollisuus toimia itsenäisesti myös talon ulkopuolella.
A on ilmaissut, että hänen henkiseen hyvinvointiinsa vaikuttaa tällä hetkellä asuminen vaikeammin vammaisten ja suuremman avun tarpeessa olevien asukkaiden kanssa, jotka eivät kykene A:n kaipaamaan vuorovaikutukseen, minkä lisäksi A:ta häiritsee kovat äänet.
Hallinto-oikeus totesi, että palveluasumiseen oikeutetulla henkilöllä ei ole subjektiivista oikeutta vaatia palveluasumisen järjestämistä haluamallaan tavalla, mutta hänen toiveensa on otettava huomioon palveluasumista järjestettäessä. Kunnalla on sinänsä oikeus valita, miten palveluasuminen järjestetään, mutta sen on huolehdittava, että palveluasumiseen oikeutettu henkilö saa hänelle riittävät ja sopivat palvelut. Kunnalla ei edellä lausutun perusteella ole velvollisuutta tarjota palveluasumista tietystä palveluasumisyksiköstä, jos tarjotut palvelut ovat muutoin sopivat ja riittävät. Hallinto-oikeus katsoi, että kunta on järjestänyt palveluasumisen A:n tarpeet huomioiden ja muutoinkin toiminut sille kuuluvan harkintavallan nojalla ja sen rajoissa.
A vaati valituksessaan KHO:lle, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänen hakemuksensa palveluasumisyksikön muuttamisesta hyväksytään. Sosiaali- ja terveyslautakunta esitti KHO:lle antamassaan selityksessä, että A:ta on aidosti kuultu, hänen mielipiteensä ja toivomuksensa on selvitetty sekä otettu tosiasiallisesti huomioon palveluasumista koskevan hakemuksen yhteydessä. Hakemuksen johdosta pidettiin 22.3.2018 nykyisessä palvelutalossa verkostokokous, johon A määritteli osallistujat. Kokoukseen osallistui puhelimitse myös A:n asiamies. Samana päivänä A:n luokse tehtiin kotikäynti, jossa hänen ja kunnan sosiaalityön edustajien kanssa käytiin läpi palvelusuunnitelma ja kokonaistilanne. Lisäksi hänen kanssaan on keskusteltu puhelimitse ennen päätöksentekoa ja koko valitusprosessin ajan. Asiakkaan toiveet, mielipiteet ja näkemykset on tuotu esille myös viranhaltijan ja lautakunnan päätöksissä.
KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.
KHO 11.10.2019 T 4719 Palveluasuminen – Järjestämistapa – Henkilökohtainen apu - Henkilökohtainen apu yöaikaan
Kunta oli päätöksellään myöntänyt A:lle 98 tuntia henkilökohtaista apua viikossa. Päätöksen mukaan apua ei myönnetty hoito-, hoiva- tai valvontatehtäviin eikä ajalle, jolloin asiakas nukkuu. A:lle myönnetään palveluasuminen kotiin järjestettynä henkilökohtaisen avun, yökotihoidon ja turvapuhelimen avulla.
A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen vaatimuksenaan, että apua myönnetään 24 tuntia vuorokaudessa. Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi todeten, että henkilökohtaista apua on myönnettävä 14 tuntia lisää viikossa. Selvityksen mukaan A on vaikeasti cp-vammainen ja tarvitsee apua käytännössä kaikissa toimissaan. Hänelle on myönnetty henkilökohtaista apua 98 tuntia viikossa, mutta yöllisen avuntarpeen osalta kunnan päätöksessä yökotihoito ja turvapuhelin katsottiin riittäviksi. A on pyytänyt, että apua myönnetään ympäri vuorokauden eli myös yöaikaan, sillä hän tarvitsee yöllä asennon vaihtoja, jotka vähentävät hänen spastisuuttaan. Jos hän saa yöaikaan spastisuus-kohtauksen, hän ei kykene hälyttämään apua eikä ottamaan siihen määrättyä lääkettä. Kohtaukset ovat hyvin kivuliaita. Jos A:lla on henkilökohtainen avustaja myös yöaikaan, hän pääsee wc:hen yöllä, mikä vähentää hänen riskiään saada virtsatieinfektioita.
Hallinto-oikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että A on vaikeavammainen henkilökohtaisen avun suhteen. Lähtökohtaisesti kunnalla on oikeus päättää henkilökohtaisen avun järjestämistavasta. Tätä oikeutta rajoittaa säännöksessä tarkoitettu vaikeavammaisen itsemääräämisoikeus ja vammaisen henkilön omien käsitysten huomioon ottaminen päätöksenteossa. Vaikeavammaisella ei ole ehdotonta oikeutta saada palvelua juuri haluamallaan tavalla järjestettynä.
Hallinto-oikeus totesi, että henkilökohtaista apua ei voida myöntää avustettavan nukkumisajalle tai varallaoloon siltä varalta, että A saa yöaikaan spastisuus-kohtauksen. A:lla on myös saadun selvityksen mukaan useina öinä mahdollista saada spastisuus-kohtauksen sattuessa puolisoltaan apua turvapuhelimen käyttöön tai lääkkeen ottoon. A on lisäksi halunnut jatkaa asumistaan kotona. Näin ollen A:n tarvitsema henkilökohtainen apu yöaikaan on voitu järjestää kotihoidon käynneillä ja turvapuhelimen avulla. A:n avun tarpeesta saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että A joutuu olemaan myönnetyllä henkilökohtaisen avun tuntimäärällä liian pitkän ajan sängyssä ilman avustajaa. A:lle on myönnettävä henkilökohtaista apua aiemmin myönnetyn 98 tunnin sijasta 112 tuntia viikossa.
KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun.
KHO 11.10.2019 T 4719 (pdf 77kt)
KHO 12.7.2017 T 3515 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Henkilökohtainen apu – Asumisyksikkö
A oli pyytänyt, että hänelle myönnetty palveluasuminen järjestettäisiin omaan kotiin henkilökohtaisen avun ja kotipalvelun turvin. Kunta hylkäsi hakemuksen.
Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeus totesi, että kunta voi päättää vaikeavammaisen henkilön palveluasumisen järjestämistavasta. Asiakkaan omalle käsitykselle on lähtökohtaisesti annettava merkitystä päätettäessä palveluasumisen järjestämistavasta. Järjestämistavasta päätettäessä on kuitenkin kaikissa tapauksissa otettava huomioon, että palveluasuminen on järjestettävä siten, että valittu tapa vastaa henkilön tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumisen tarpeeseen. Kunnan on näin ollen järjestettävä palveluasuminen henkilökohtaista avustajaa käyttäen, jos henkilö välttämättä tarvitsee näin järjestettyä palveluasumista tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumiseen. Palveluasumisen järjestäminen henkilökohtaista avustajaa käyttäen on kokonaisuudessaan kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu. Vaikeavammaisella henkilöllä ei toisaalta ole subjektiivista oikeutta vaatia palveluasumisen järjestämistä haluamallaan tavalla, ellei kyse ole järjestämistavasta, jota hän välttämättä tarvitsee tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumiseen.
Kun otettiin huomioon A:n avuntarpeesta asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoi, ettei A:n palveluasumista voitu järjestää henkilökohtaista avustajaa käyttäen niin, että se vastaisi riittävällä tavalla A:n yksilöllisiin palvelutarpeisiin. A:lla oli lautakunnan lausunnon mukaan ollut myös mahdollisuus valita palveluasuminen toisessa, hänen toiveitaan paremmin vastaavassa palveluasumisyksikössä. Kaupungin oli siten katsottava hoitaneen vammaispalvelulain mukaisen erityisen järjestämisvastuunsa palveluasumisen palvelutaloyksikön muodossa ja ottaneen riittävässä määrin huomioon A:n mielipiteen palveluasumisen järjestämistavasta.
KHO 12.7.2017 T 3515 (pdf 85 kt)
KHO 7.3.2014 T 714 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Henkilökohtainen apu – Omaishoidon tuki – Omainen avustajana
Viranhaltija on myöntänyt henkilölle vammaispalvelulain nojalla palveluasumisen kotiin. Henkilö on hakenut vammaispalvelulain nojalla henkilökohtaista apua 38 tuntia viikossa päivittäisistä toimista suoriutumiseen. Viranhaltija on hylännyt hakemuksen. Perustelujen mukaan Henkilö tarvitsee apua aamu- ja iltatoimiinsa, mutta päivisin pärjää kotona omin avuin. Hänen puolisonsa on päivisin töissä, mutta muina aikoina hän pystyy auttamaan tarvittaessa miestään. Palveluasuminen voidaan toteuttaa henkilökohtaisen avun sijasta myöntämällä henkilön puolisolle omaishoidon tuki.
A on oikaisuvaatimuksessaan esittänyt, ettei kunta ole päättänyt palveluasumisen toteuttamistavasta. Hänen edun mukaista on se, että se toteutetaan vaimon antaman henkilökohtaisen avun turvin. Perusturvalautakunta on hylännyt oikaisuvaatimuksen. Lautakunnan mukaan henkilön sairaus huomioon ottaen puolison palkkaamista henkilökohtaiseksi avustajaksi ei voida pitää perusteltuna. Omaishoito on ensisijainen tukimuoto tässä tilanteessa.
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt henkilön vaatimuksen puolison toimimisesta henkilökohtaisena avustajana. Kunnalla on kuitenkin velvollisuus järjestää henkilölle myöntämäänsä palveluasumiseen kuuluvat palvelut. Tästä syystä hallinto-oikeus on kumonnut perusturvalautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi. HaO totesi, että henkilön puolisoa ei voida velvoittaa toimimaan puolisonsa omaishoitajana. Myöskään kuntaa ei kuitenkaan voida velvoittaa järjestämään palveluasumista nimenomaan henkilön esittämällä tavalla eli lähinnä henkilökohtaisen avun turvin.
Asiassa ei ole ilmennyt, että kunta olisi tarjonnut palveluasumisen toteuttamiseksi esimerkiksi kotihoidon palveluja. Kunnan on täytettävä sille kuuluva palvelujen järjestämisvelvollisuutensa. Tästä syystä perusturvalautakunnan on asiaa uudelleen käsitellessään selvitettävä mahdolliset palveluasumisen järjestämistavat ja tämän jälkeen päätettävä asiasta. Näissä oloissa hallinto-oikeus ei voi tässä päätöksessä ottaa kantaa henkilökohtaisen avun tuntimäärään. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
KHO 7.3.2014 T 714 (pdf 87 kt)
KHO 31.10.2012 T 3032 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Henkilökohtainen apu – Kehitysvammalaki – Vaikeavammaisuus
Henkilö on syntynyt vuonna 1986. Hän asuu itsenäisesti omassa asunnossaan. Asiassa on esitetty useita terveydentilaa koskevia lausuntoja, joiden mukaan henkilöllä on diagnosoitu high functioning autismi ja kielellinen erityisvaikeus.
Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain säännöksistä ilmenee, että vammaisuuden edellyttämiä palveluja ja tukitoimia järjestetään ensisijaisesti vammaispalvelulain nojalla. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeuskin, että kyseinen henkilö on sellainen vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolla on oikeus vammaispalvelulaissa tarkoitettuihin henkilökohtaiseen apuun ja palveluasumiseen.
Kun lisäksi otetaan huomioon, että henkilökohtaista apua voidaan antaa myös palveluasumiseen liittyen asiakkaan tarpeen edellyttämällä tavalla, ei henkilön tarvitsemia palveluja olisi tullut järjestää kehitysvammalain 2 §:n 6 kohdassa tarkoitettuna yksilöllisenä hoitona ja muuna huolenpitona vaan vammaispalvelulaissa tarkoitettuina palveluasumisena ja henkilökohtaisena apuna.
Tämän vuoksi on hallinto-oikeuden päätös, siltä osin kuin henkilön valitus on hylätty, samoin kuin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumottava ja asia palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettujen palvelujen myöntämiseksi vaikeavammaiselle henkilölle.
KHO 31.10.2012 T 3032 (pdf 110 kt)
KHO 14.8.2012 T 2154 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Henkilökohtainen apu
Hakija on pyytänyt, että hänelle järjestetään vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen hänen omaan kotiinsa siten, että hänelle korvataan henkilökohtaisen avustajan palkkauksesta aiheutuvat kustannukset 70 tunnilta viikossa.
HaO katsoi, että kunnan sosiaali- ja terveysjaoston tulee varattuaan vaikeavammaiselle henkilölle tilaisuuden esittää lisäselvitystä avun tarpeestaan ja muista olosuhteistaan ratkaista asia uudelleen ja järjestää A:lle palveluasuminen henkilökohtaisen avustajan avulla tai muulla riittävällä tavalla. KHO pysytti HaO:n päätöksen.
KHO 14.8.2012 T 2154 (pdf 91 kt)
KHO 19.10.2011 T 3004 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Henkilökohtainen apu – Asumisyksikkö – Avun tarve
Henkilöllä on ollut ALS-taudin oireita vuodesta 2001 lähtien, ja hänelle on tehty tämän sairauden diagnoosi syyskuussa 2003. Hänelle on myönnetty palveluasuminen, ja hän on asunut palveluasumisryhmässä keväästä 2006, jolloin hänelle on palveluasumisryhmästä saatavan avun lisäksi myönnetty henkilökohtaisen avustajan apua 15 tuntia viikossa.
KHO katsoi, että kun otetaan huomioon henkilön vaikeavammaisuudesta ja avun tarpeesta saatu selvitys sekä sairauden poikkeuksellisen vakava, etenevä luonne, hänen palveluasumisryhmässä saamansa apu ja hänelle myönnetty henkilökohtainen apu 15 tuntia viikossa eivät ole riittäviä turvaamaan hänen jatkuvaluonteista välttämätöntä avuntarvettaan. Korkein hallinto-oikeus ei ensi asteena ota tutkittavakseen, kuinka paljon enemmän henkilö tarvitsee henkilökohtaista apua, eikä asian lopputuloksen huomioon ottaen lausu palveluasumispaikan vaihtamista koskevasta vaatimuksesta.
KHO 19.10.2011 T 3004 (pdf 110 kt)
KHO 23.3.2009 T 714 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Henkilökohtainen apu – Hakemuksen ajankohta – Sosiaalihuollon asiakaslaki – Itsemääräämisoikeus
Henkilö oli hakenut palveluasumista ja sen järjestämistä omaan asuntoon sopivan asunnon löydyttyä henkilökohtaisen avustajan avulla siten, että hänelle myönnetään korvausta avustajan palkkaamisesta aiheutuviin kustannuksiin 21 tunnille vuorokaudessa. Hakemusta tehdessään vaikeavammainen henkilö oli asunut yksityisessä palveluasumisyksikössä.
Viranhaltija, jaosto ja HaO katsoivat, että hakemus oli tehty ennenaikaisena ja että henkilö oli hakenut asumis- ja avustajapalveluiden uudelleen järjestämistä tietämättä vielä tulevaa asumismuotoaan. HaO katsoi, että kun otettiin huomioon jaoston päätöksentekohetkellä, että henkilön tuleva asumismuoto ei ollut vielä selvillä ja tämän vuoksi vaikeavammaisen henkilöiden tarvitsemien palveluiden määrää, luonnetta ja järjestämistapaa ei voitu selvittää ja arvioida oli hakemus voitu hylätä ennenaikaisena.
Vammainen henkilö totesi valituksessaan KHO:lle muun muassa, että hän olisi tosiasiallisesti muuttanut asumisyksiköstään omaan kotiin, mikäli hänellä olisi ollut päätös palveluasumisesta henkilökohtaisen avustajan turvin hakemuksensa mukaisesti. Ilman päätöstä talouden tuen korvaamiseksi henkilökohtaisen avustajan palkkakuluihin ei muuttoa olisi voitu toteuttaa, koska tarve henkilökohtaisin avustajin toteutettavaan palveluasumiseen muuton jälkeen olisi välitön.
KHO kumosi HaO:n ratkaisun ja viittasi sosiaalihuollon asiakaslain 1 §:n säännökseen, jonka mukaan asiakaslain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa. KHO viittasi myös asiakaslain 4 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet. Sosiaalihuollon asiakaslain 8 §:n 1 momentissa on lisäksi säädetty, että sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.
KHO katsoi, että vaikeavammaisen henkilön olosuhteet olivat muuttumassa siten, että hänen oikeutensa asua asumistukiyksikössä tuli lakkaamaan. KHO katsoi, että asia oli tullut uuteen tilaan. KHO totesi, että sosiaalilautakunnan jaoston tuli järjestää hänen palveluasumisensa olosuhteiden muutoksen johdosta uudestaan. KHO totesi vielä, että vaikeavammaisella henkilöllä ei ole subjektiivista oikeutta vaatia palveluasumisen järjestämistä haluamallaan tavalla. Viranhaltijan ja jaoston on kuitenkin otettava huomioon kunnan harkintavaltaa ohjaavat edellä tarkoitetut säännökset.
KHO 14.11.2007 T 2900 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Lapsi – Avun tarve
Tapauksessa sosiaalilautakunta oli hylännyt hakemuksen, jolla 11-vuotiaan monivammaisen lapsen vanhemmat olivat hakeneet palveluasumisen järjestämistä kotiin. Päätöksen mukaan kunnan vammaispalvelulain ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisesti järjestämät palvelut olivat riittäviä, kun otettiin myös huomioon vanhempien velvollisuus huolehtia alaikäisestä lapsestaan.
Korkein hallinto-oikeus kumosi ratkaisun ja katsoi, että palveluasumista voidaan järjestää vaikeavammaisen kotiin. Myös kehitysvammaista voidaan pitää vammaispalvelulain tarkoittamana vaikeavammaisena. Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja tukitoimet on tarkoitettu myös alaikäiselle vaikeavammaiselle lapselle silloin, kun lapsen erityistarpeet hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen edellyttävät vanhemmilta tavanomaisen vanhemmuuden ylittävää erityistä valvontaa ja huolenpitoa.
Korkein hallinto-oikeus totesi vielä, että kunnan tulee palveluasumista järjestettäessä huolehtia siitä, että palveluasumiseen oikeutetulle henkilölle tarjotaan hänelle sopivat ja riittävät palvelut ja näitä palveluita järjestäessään kunnan on otettava huomioon se, että esimerkiksi omaishoitajana toimiminen perustuu sopimukseen ja edellyttää siten omaishoitajan suostumusta.
KHO 1.9.2008 T 2094 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Akuutti sairaanhoito – Palveluasumiseen kuuluvat palvelut
Tapauksessa henkilölle järjestettiin palveluasumista palvelutalossa. Palveluasumiseen kuuluivat vaatehuolto, siivouspalvelut, turvapalvelut, kiinteistöhoitojen apupalvelut sekä sairaanhoitajien muut palvelut.
Palveluasumista koskevan päätöksen mukaan palveluasumiseen eivät kuuluneet vuokra, ruoka ja akuutti sairaanhoito. Akuutiksi tilanteeksi oli määritelty mm. nenäverenvuototapaukset, hammastulehdus, kohonneet verenpainearvot sekä mahdollisesti akuutit lääkemuutokset sairaudesta tai akuutista sairaudesta tai -tilanteesta johtuen. Akuuttiin sairaanhoitoon kuuluvat myös päivystysluonteiset verikokeiden otot sekä kaatumiset ja muut yllättävät äkilliset tapahtumat.
Saadun selvityksen mukaan kaikki mainitut akuuttiin sairaanhoitoon kuuluvat palvelut annettiin palvelukodin työntekijöiden toimesta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikeavammaisen palveluasumiseen kuuluivat myös palvelutalon henkilökunnan toimesta annettava akuutiksi sairaanhoidoksi kutsuttu palvelu, joka oli välttämätöntä vaikeavammaisen henkilön jokapäiväiselle suoriutumiselle ja jota tarvittiin hänen terveytensä edistämiseksi.
Helsingin HAO 4.4.2008 Nro 08/0376/6 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Henkilökohtainen apu – Siivous
Tapauksessa haettiin siivouksen toteuttamista henkilökohtaisen avustajan avulla. Hallinto-oikeus hylkäsi asiakkaan hakemuksen ja katsoi, että kunnalla ei sillä perusteella, että hakija ei ollut halunnut ottaa vastaan kaikkea hänelle tarjottua palvelua, ole velvollisuutta järjestää palveluasumista palkkaamalla henkilökohtainen avustaja vaadituiksi lisätunneiksi (siivouksen järjestämiseksi).
Helsingin HAO 10.10.2007 Nro 07/1165/6 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Asumisyksikkö – Henkilökohtainen apu – Avun tarve
Tapauksessa henkilölle oli myönnetty korvausta henkilökohtaisen avustajan palkkauksesta aiheutuviin kustannuksiin toistaiseksi tehdyllä viranhaltijan päätöksellä. Vammainen henkilö oli sittemmin muuttanut puolisonsa kanssa palvelutaloon.
Hallinto-oikeus totesi, että vammaisen henkilön olosuhteissa tapahtuneen muutoksen vuoksi henkilökohtaisen avustajan tarvetta oli voitu tässä yhteydessä arvioida uudelleen. Hallinto-oikeus katsoi, että henkilölle päivittäistoiminnoissaan tarvitsema apu tuli turvattua hänelle myönnettyjen palvelujen tuella (kyseisessä palvelutalossa). Hallinto-oikeus otti lisäksi huomioon myös sen, että hän asui palvelutalossa yhdessä puolisonsa kanssa.
KHO 30.3.2006 T 761 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Henkilökohtainen apu
Kun vaikeavammaiselle oli järjestetty palveluasuminen kotona henkilökohtaisen avustajan turvin, mikä on palveluasumiseen liittyvänä maksuton erityispalvelu. Kunnan oli huolehdittava myös avustajan palkanmaksuun liittyvistä toimenpiteistä vammaisen henkilön ollessa siihen itse kykenemätön.
KHO 18.12.2003 T 3279 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Sairaanhoito terveyskeskuksessa
Tapauksessa oli kysymys palveluasumisen järjestämisestä siten, että vaikeavammaiselle henkilölle järjestettiin mahdollisuus maksutta käyttää terveyskeskuksen vuodeosastoa niinä aikoina, joina avustajaa ei ollut käytettävissä.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että kansanterveyslain 17 §:n mukaan terveyskeskuksen vastaava lääkäri päättää siitä, järjestetäänkö potilaan sairaanhoito avosairaanhoitona kotisairaanhoito mukaan luettuna vai ottamalla potilas terveyskeskuksen sairaansijalle hoidettavaksi.
Kysymys siitä, miten henkilön tarvitsema sairaanhoito järjestetään, ei siten tule ratkaistavaksi vammaispalvelulain mukaisena palveluasumisena. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lautakunta ei ollut voinut päättää palveluasumisen järjestämisestä osittainkaan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Kysymys oli terveyskeskuksen vastaavan lääkärin toimivaltaan kuuluvasta, sairaanhoidon järjestämisestä koskevasta asiasta.
KHO 24.1.2000 T 105 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Järjestämistavan muutos – Ostopalvelu
Tapauksessa vaikeavammaisen henkilön vuokrasopimus oli irtisanottu Invalidiliiton palvelutalossa. Päätöksen perusteluina oli todettu, että kaupunkiin valmistuu 21 uutta palveluasuntoa ja että vaikeavammaiselle henkilölle oli varattu asunto mainitusta palvelutalosta.
Tapauksessa lääninoikeus katsoi hylätessään vammaisen henkilön valituksen, että kunnan oli järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen. Kunta ei kuitenkaan ollut velvollinen järjestämään palveluasuntoa ostopalveluna, mikäli asianmukainen palvelu oli järjestetty kunnan omin voimin.
Korkein hallinto-oikeus ja lääninoikeus katsoivat, että kun sosiaali- ja terveyslautakunta oli päättäessään järjestää vammaiselle henkilölle palveluasumisen sen omissa yksiköissä, se oli toiminut sille kuuluvan harkintavallan nojalla ja sen rajoissa. Asiassa oli lisäksi selvitetty, että palvelutalossa henkilön avuntarve tuli turvattua. Asiaan ei vaikuttanut se, että henkilö oli asunut irtisanotussa palvelutalossa jo 21 vuotta.
KHO 12.11.1992 T 4089 – Palveluasuminen – Järjestämistavan muutos
Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei kuurosokean henkilön maksusitoumusta palveluasumisen järjestämiseksi kuurojen kodissa voitu evätä ja siirtää häntä kunnan vanhainkotiin.
KHO 25.9.1992 T 3414 – Palveluasuminen – Järjestämistapa – Järjestämistavan muutos – Ostopalvelu
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kunnan ei tarvinnut jatkaa ostopalvelujen antamista kuurolle ja kehitysvammaiselle henkilölle, koska vastaava palvelu voitiin antaa kunnan omassa toimintayksikössä.
KHO 1991 A 103 – Palveluasuminen – Asunnon muutostyöt – Apuväline
Vammainen henkilö, joka asui palvelutalossa, haki nostolaitetta. Sosiaalilautakunta hylkäsi hakemuksen, koska vaikeavammainen henkilö asui sosiaalilautakunnan maksusitoumuksen perusteella palvelutalossa ja koska palveluasumiseen kuuluivat johtosäännön mukaan palvelut mm. "asumiseen liittyvissä toiminnoissa sekä palvelut itsellisen ja omaehtoisen elämisen vahvistamiseksi". Hakija tarvitsi nostolaitteen, jolla hänet nostettiin sänkyyn, pyörätuoliin ja suihkutuoliin.
Sosiaalilautakunta katsoi, että koska se oli myöntänyt maksusitoumuksen palvelutaloon, oli palvelutalon sisäinen asia järjestetäänkö vammaiselle henkilölle hänen tarvitsemansa apu riittävän avustajamäärän turvin vai käyttämällä apuvälineitä, kuten nosturia.
KHO totesi, että kunnan on vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa säädetyin edellytyksin korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asuntoon kuuluvien laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.
Koska mainittua nostolaitetta oli pidettävä vammaispalveluasetuksen 12 §:n tarkoittamana laitteena, ja koska vammaisen tarvitsemien erityislaitteiden hankinta ei kuulunut yhdistyksen ylläpitämän palvelutalon järjestämään palveluasumiseen, ei sosiaalilautakunta olisi siten saanut mainitsemillaan perusteilla hylätä vammaisen henkilön hakemusta. KHO katsoi, että kunnan tulee järjestää palveluasumisen yhteydessä riittävät ja tarpeenmukaiset palvelut ja tukitoimet.
Hakijan selviytyminen edellytti apuvälineiden hankkimista. Kunta ei voinut käyttää hylkäysperusteena kunnan ja palvelutalon ylläpitäjän välistä ostopalvelusopimusta, koska vammainen henkilö ei saanut tarvitsemiaan palveluja. Järjestämisvastuuseen kuuluu se, että palveluja ja tukitoimia järjestetään riittävästi tarvetta vastaavalla tavalla.
Lähteet
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
