Palveluasumisen maksut
Huomioi tämä Oikeuskäytäntö-sivuilla!
Uusi vammaispalvelulaki (675/2023) on voimassa 1.1.2025 alkaen. Luet nyt vanhan vammaispalvelulain mukaista oikeuskäytäntöä (380/1987).
Sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023. Oikeuskäytäntö-osiossa käytetään vielä kunta sanaa, koska suurin osa oikeuskäytännöstä on julkaistu ennen sote-uudistusta.
Palveluasumiseen liittyvät erityiskustannukset ovat asiakasmaksulain 4 §:n mukaan saajalleen maksuttomia. Näitä erityiskustannuksia ovat kustannukset niistä palveluista, joita henkilö tarvitsee vammansa tai sairautensa takia välttämättä suoriutuakseen jokapäiväisessä elämässään. Tavanomaiset, kaikille kuuluvat kustannukset, kuten vuokra tai vastike ja ruuan raaka-aineet ja pesuaineet eivät kuulu korvattaviin palveluasumisen erityiskustannuksiin.
Palveluasumista järjestettäessä on kiinnitettävä myös siihen, minkälaisia maksuja ensisijaisista palveluista tai tukitoimista peritään. Vaikka ensisijaiset palvelut ja tukitoimet olisivatkin kiistatta annettavissa, voi näiden palvelujen ja tukitoimien järjestäminen maksullisina vaikeavammaiselle henkilölle perustaa henkilölle oikeuden vaatia itselleen palveluasumista ja siihen kuuluvia palveluja maksuttomina.
KHO 28.11.2016 T 5074 – Palveluasuminen – Palveluasumisen maksut – Tavanomaiset kustannukset – Sähkö- vesi-, ja jätemaksut
Kunta hylkäsi B:n ja C:n hakemukset ylimääräisten sähkö-, vesi- ja jätemaksujen korvaamisesta pojalleen A:lle osana vammaispalvelulain mukaista palveluasumista.
Hallinto-oikeus hylkäsi B:n ja C:n valituksen. Hallinto-oikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että A:lle myönnetty palveluasuminen on ollut hänelle tarpeellinen. Riidatonta oli myös, että palveluasumisesta ei kuulu periä maksuja. Hakemuksissa ja valituksessa mainittuja kustannuksia ei kuitenkaan voitu pitää maksuun rinnastuvina eikä hallinto-oikeuden arvion mukaan myöskään vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettuina kustannuksina, jotka välittömästi aiheutuisivat A:lle myönnetystä palveluasumisesta.
Korkein hallinto-oikeus yhtyi hallinto-oikeuden perusteluihin ja hylkäsi B:n ja C:n valituksen todeten vielä seuraavaa: Vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentti koskee kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia määrärahasidonnaisia taloudellisia tukitoimia. Palveluasumisessa on kyse kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden alaan kuuluvasta palvelusta, josta perittävän maksun edellytyksistä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (asiakasmaksulaki). Lain 4 §:n 5 kohdan mukaan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettuun palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut ovat tietyin ehdoin maksuttomia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että A:lle olisi korvattava vaaditut sähkö-, vesi- ja jätemaksut, vaan niitä on pidettävä luonteeltaan perheen normaaleina elantomenoina, joita kunnalla ei ole velvollisuutta korvata vammaispalvelulain nojalla.
KHO 28.11.2016 T 5074 (pdf 86 kt)
Hämeenlinnan HAO 29.5.2009 T 09/0301/4 – Palveluasuminen – Palveluasumisen maksut – Ateriapalvelut
Vammaiselle henkilölle oli myönnetty vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen liittyvänä tukipalveluna muun muassa ateriapalvelu, josta oli päätetty periä asiakasmaksuna sosiaalihuoltolain perusteella järjestettävästä ateriapalvelusta perittävää maksua vastaava, hinnaston mukainen maksu.
Hallinto-oikeus katsoi, että kunta voi periä palveluasumiseen liittyvästä ateriapalvelusta asiakasmaksuna aterian raaka-ainekustannukset, mutta ei ruoan kuljettamisesta, esille laittamisesta tai valmistamisesta aiheutuneita kustannuksia. Kunta ei ollut eritellyt aterian valmistus- ja raaka-ainekustannuksia. Asia palautettiin lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Hallinto-oikeus katsoi, että palveluasumiseen liittyviä palveluja ovat ne palvelut, jotka ovat välttämättömiä henkilön jokapäiväiselle suoriutumiselle. Tällaisia palveluja voivat olla avustaminen asumiseen liittyvissä palveluissa kuten ruokataloudessa.
Helsingin HAO 11.8.2006 nro 06/0911/6 – Palveluasuminen – Palveluasumisen maksut – Ateriapalvelut
Tapauksessa henkilön palveluasuminen oli järjestetty palvelukodissa ja vaikeavammaiselta henkilöltä perittiin aiheutuneet ruokamenot. Hallinto-oikeus katsoi, että vaikeavammaiselta perittyyn ateriamaksuun ei sisältynyt muita kuin normaaleihin elinkustannuksiin kuuluviksi katsottavia ruokamenoja.
Hallinto-oikeus totesi vielä, että ateriamaksuun voidaan sisällyttää aterian valmistuksesta aiheutuvat sähkö- ja vesikustannukset.
KHO 16.12.2005 T 3369 – Palveluasuminen – Palveluasumisen maksut
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sosiaalilautakunta ei voi syrjäyttää henkilön oikeutta saada vammaispalvelulain mukaisia vaikeavammaisen palveluasumiseen liittyviä palveluja järjestämällä hänelle palveluja sosiaalihuoltolain perusteella maksullisina palveluina.
Mikäli kunta järjestää palvelua päätöksen ja palvelusuunnitelman perusteella siten, että palveluasumista järjestetään vuoroin kotona ja vuoroin esimerkiksi palvelutalossa, on järjestettävä palveluasuminen kaikilta osin maksutonta.
KHO 25.9.1995 T 3805 – Palveluasuminen – Palveluasumisen maksut – Kotipalvelu
Omassa kodissaan asuvalle vaikeavammaiselle oli järjestetty palveluasumiseen liittyvät palvelut kotipalveluna. Kotipalvelusta oli päätetty periä asiakasmaksu. Vaikeavammainen henkilö tarvitsi apua mm. liikkumisessa, pukeutumisessa, peseytymisessä ja ruokataloudessa.
Lääninoikeus, kuten korkein hallinto-oikeuskin, katsoi että, valittaja oli vaikeavammainen, joka tarvitsi palveluasunnon ja että hänen tarvitsemansa palveluasuminen oli järjestettävä vammaispalvelulain perusteella. Koska hakijan tarvitsemat palvelut olivat vammaispalveluasetuksen 10 §:ssä tarkoitettuja palveluja, oli palvelut vammaiselle henkilölle maksuttomia, vaikka ne järjestettiin kotipalvelun avulla.
KHO 1.12.1999 T 3882 – Palveluasuminen – Palveluasumisen maksut – Erityishoitotuki
Kysymys oli palveluasumisen erityiskustannuksista ja Kansaneläkelaitoksen maksamasta erityishoitotuesta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiakasmaksulain mukaisten maksujen periminen vaikeavammaiselta henkilöltä ei ollut perusteltua, koska kansaneläkelain mukainen erityishoitotuki ei ollut hänen kohdallaan asumisen erityiskustannusten korvaamiseksi myönnetty korvaus.
Tapauksessa hoitotukea myönnettäessä ei palveluasumisen erityiskustannuksilla ollut tuen suuruuteen vaikutusta, koska henkilön katsottiin tarvitsevan jatkuvasti toisen henkilön apua ja valvontaa lähes kaikissa henkilökohtaisissa toiminnoissaan ja oli siten oikeutettu jo tällä perusteella erityishoitotukeen.
Lähde
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.