Henkilöllisyyden toteamiseksi hyväksyttävät asiakirjat

Vanhemmuuden selvittämisessä ja tunnustamisessa on vaiheita, joissa osallistujien henkilöllisyys täytyy todeta henkilöllisyystodistuksen perusteella tai muulla luotettavalla tavalla.

• Vanhemmuuslain 9 §:ssä tarkoitetun neuvottelun osallistujilta. Henkilöllisyydet varmistaa neuvottelun toimittaja.
• Vanhemmuuslain 19 §:n tai 21 §:ssä tarkoitetun tunnustamislausuman antajalta. Henkilöllisyyden varmistaa tunnustamislausuman vastaanottaja.
• Vanhemmuuslain 22 §:ssä tarkoitetun hyväksymisen antaja. Henkilöllisyyden varmistaa hyväksymisen vastaanottaja.  
• Vanhemmuuslain 23 §:ssä tarkoitetulta kuultavalta, kun kuuleminen suoritetaan suullisesti. Henkilöllisyyden varmistaa kuulemisen vastaanottaja.

1. passi (kaikkien maiden myöntämät)
2. ulkomaalaislain (301/2004) 134 §:ssä tarkoitettu muukalaispassi, joka on Suomen valtion viranomaisen myöntämä
3. ulkomaalaislain 135 §:ssä tarkoitettu pakolaisen matkustusasiakirja, joka Suomen valtion viranomaisen myöntämä
4. henkilökortti, joka Euroopan talousalueen jäsenvaltion (ETA-maat), San Marinon tai Sveitsin asianomaisen viranomaisen myöntämä
   ETA-maita ovat: Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro (tilanne joulukuu 2022)
5. ajokortti, joka on Suomen valtion viranomaisen 1 päivän lokakuuta 1990 jälkeen myöntämä.
   Hyväksyttävät ajokortit ovat muovisia. Pahvinen ajokortti on myönnetty edellä mainittua päivämäärää ennen eikä näin ollen ole hyväksyttävä. Ajokortti säilyy toistaiseksi hyväksyttävänä henkilöllisyyden toteamistapana vanhemmuusasioissa. 

Lisäksi laissa (378/2005 13 §) ja asetuksessa oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta (805/2022 1 §) säädetään, että näytteenantajan on todistettava henkilöllisyytensä näytteenottajalle tai näytteenoton valvojalle ennen isyystutkimusnäytteen ottamista. 

Jos oikeusgeneettinen isyystutkimus tehdään vanhemmuuslain 29 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa siksi, että tulevien vanhempien henkilöllisyyttä ja perhesiteitä osoittavat asiakirjat ovat puutteelliset, eikä lisäselvitystä ole kohtuudella saatavissa, näyte voidaan ottaa, vaikka tutkittavan henkilöllisyyttä ei voida luotettavasti todeta.