Omaishoitajan vapaan järjestäminen
KHO 2019:69 Vuosikirjaratkaisu - Omaishoito – Omaishoitajan vapaiden järjestäminen – Palvelusetelit – Pitämättä jääneiden vapaiden pitäminen myöhemmin tai korvaaminen – Valitus vai hallintoriita
Omaishoitaja A:n lakisääteisiä vapaita varten hoidettavalle oli myönnetty palveluseteleitä, jotka oli käytettävä saman vuoden aikana. A:lta oli jäänyt käyttämättä vuodelta 2016 yhdeksän vapaapäivää. A vaati tämän vuoksi X:n kaupungilta, että hänelle annettaisiin mahdollisuus käyttää vapaapäiviä takautuvasti. X:n kaupungin yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunta hylkäsi pyynnön.
A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen ja valituksessaan vaati ensisijaisesti, että omaishoitajan vuodelta 2016 pitämättä jääneet vapaat myönnetään. Toissijaisesti A vaati, että pitämättä jääneet vapaapäivät korvataan rahallisesti. Hallinto-oikeus tutki A:n vaatimuksen vapaapäivien siirtämisestä valituksena lautakunnan päätöksestä ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeus tutki A:n pitämättä jääneiden vapaiden rahallista korvaamista koskevan vaatimuksen hallintoriitana ja hylkäsi hakemuksen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli kysymys omaishoitajana toimivan A:n ja X:n kaupungin välisestä omaishoitajan vapaita koskevasta erimielisyydestä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ei olisi tullut käsitellä A:n vaatimuksia osaksikaan valituksena, vaan kokonaan hallintolainkäyttölaissa tarkoitettuna hallintoriita-asiana. Korkein hallinto-oikeus kumosi ja poisti hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin asia oli käsitelty hallinto-oikeudessa valituksena ja asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta tutki asian hallintoriitahakemuksena. Hakemus hylättiin. Siltä osin kuin hallinto-oikeus oli hallintoriita-asiassa hylännyt A:n vaatimukset, valitus hylättiin.
KHO 23.2.2018/803 Lyhyt ratkaisuseloste - Omaishoidon tuki - Omaishoitajan vapaa - Palveluseteli - Perusteettoman edun palautus
Omaishoidon tukea oli myönnetty ja omaishoitosopimus oli tehty osin takautuvasti sen jälkeen, kun hallinto-oikeus oli katsonut, ettei omaishoidon tuen hakemusta ollut voitu hylätä kaupungin esittämillä perusteilla. Omaishoitajan lakisääteisen vapaan toteuttamiseksi takautuvalta ajalta oli 12.12.2012 myönnetty palveluseteleitä, jotka olivat käytettävissä vuoden 2013 loppuun saakka. Palvelusetelit olivat jääneet käyttämättä, kun hoidettava 13.5.2013 siirtyi sairaalahoitoon, minkä jälkeen omaishoidon tuki oli lakkautettu 1.9.2013 alkaen. Omaishoitaja vaati hallintoriitahakemuksellaan hallinto-oikeudessa, että kaupunki velvoitetaan korvaamaan palvelusetelien arvo hänelle rahana.
Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen ja korkein hallinto-oikeus hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyn valituksen. Hallinto-oikeus katsoi perusteluissaan, että palvelusetelit olivat jääneet käyttämättä kaupungista riippumattomista syistä. Korkein hallinto-oikeus lisäksi totesi, että palvelusetelit oli myönnetty omaishoitajan lakisääteisen vapaan toteuttamiseksi. Omaishoitajalle järjestettävän vapaan tarkoituksena oli auttaa hoitajan jaksamista hoitotyössä. Palvelusetelit eivät olleet osa omaishoitajan hoitopalkkiota. Asiassa saadusta selvityksestä ei myöskään ilmennyt, että omaishoitajalle olisi aiheutunut kustannuksia hoidettavan hoidon järjestämisestä oman vapaansa aikana niinä kuukausina, joihin takautuvasti myönnetyt palvelusetelit kohdistuivat. Näin ollen kaupungin korvausvelvollisuus ei voinut perustua myöskään siihen, että kaupunki olisi saattanut saada perusteetonta etua omaishoitajan kustannuksella.
KHO 5.5.2009 T 1195 - Omaishoidon tuki - Omaishoitajan vapaa - Vapaanaikaisen hoidon järjestäminen
Kunta oli päättänyt järjestää omaishoitajan lakisääteiset vapaapäivät omaishoitajan valinnan mukaan joko palvelusetelillä yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavalla kotipalvelulla 2 x 6 tuntia kuukaudessa tai siten, että hoito olisi järjestetty kunnan omassa hoitoyksikössä.
Hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus katsoivat, että kunta voi määrätä lakisääteisen vapaan järjestämistavasta. Vaikeavammainen omaishoidettava henkilö ei ollut osoittanut, ettei hänen hoitoaan olisi järjestetty omaishoidon tuesta annetun lain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Asiassa ei ollut riittävästi ilmennyt, etteikö vaikeavammainen henkilö olisi voinut terveydentilansa vuoksi tarvittaessa olla omaishoitajan vapaan aikana kunnan järjestämässä hoitopaikassa.
Helsingin HAO 25.4.2008 nro 08/0500/6 - Omaishoidon tuki - Omaishoitajan vapaa - Vapaanaikaisen hoidon järjestäminen
Tapauksessa omaishoitajalle oli järjestetty lain 4 §:n 1 momentin tarkoittamat lakisääteiset vapaat siten, että hänen hoidettavana olevalle lapselle oli järjestetty hoitoa kolme kertaa kuusi tuntia eli 18 tuntia kuukaudessa siten, että lomitusta voitin käyttää kolmena päivänä kuukaudessa.
Hallinto-oikeus ratkaisi asian hallintoriita-asiana ja katsoi, että omaishoitajalla oli oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän oli yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu lapsensa hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.
Hallinto-oikeus totesi, että kaupungin oli huolehdittava hoidettavan hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä hoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi. Hallinto-oikeus katsoi johtopäätöksenään, että kaupunki ei ollut järjestänyt mahdollisuutta hoidettavana olevalle lapselle kokopäiväiseen hoitoon, hoitajalle kuuluvien vapaapäivien ajaksi, ja katsoi, ettei kaupunki ollut omaishoitolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla huolehtinut hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä hoitajan vapaan aikana.
Oulun HAO 14.3.2008 nro 08/0116/2 - Omaishoidon tuki - Omaishoitajan vapaa - Kertyneiden vapaapäivien maksaminen rahana
Tapauksessa omaishoitajalta oli jäänyt pitämättä yhteensä 17 vapaapäivää. Omaishoitaja oli vaatinut kaupungilta korvauksena menetetyistä vapaapäivistä 100 euroa päivältä. Kaupunki oli kieltäytynyt suorituksesta. Hallinto-oikeus käsitteli asian hallintoriita-asiana ja velvoitti kaupungin maksamaan omaishoitajalle korvauksena menetetyistä vapaapäivistä 17 päivän osuutta kuukauden hoitopalkkiosta vastaavan määrän.
Joissain tilanteessa saattaa syntyä tilanne, jossa vapaata ei voida enää pitää, esimerkiksi silloin, kun omaishoidon tuen maksaminen on lakannut hoidettavan siirtyessä pysyvään laitoshoitoon. Tällöin kertyneet vapaat on maksettava omaishoitajalle rahana.
Helsingin HAO 5.11.2007 nro 071271/6 - Omaishoidon tuki - Omaishoitajan vapaa - Palvelun järjestämistapa
Tapauksessa omaishoitaja vaati lakisääteisten vapaapäivien aikaiseksi hoitopaikaksi nimeämäänsä palvelukeskusta. Tapauksessa kunta oli kilpailuttanut muita palveluntuottajia, jotka järjestivät hoitoa omaishoitajien vapaan aikana.
Hallinto-oikeus totesi, että kunta on voinut omaishoitolain sekä omien toimintaohjeidensa puitteissa määrätä lakisääteisen vapaan järjestämisestä. Hallinto-oikeus kiinnitti huomiota siihen, että hoidettava tai omaishoitaja ei ollut osoittanut, ettei hoidettavan hoito olisi järjestetty omaishoidon tuesta annetun lain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tarkoituksenmukaisella tavalla hoitajan vapaan ajaksi.
Asiassa ei ollut myöskään riittävästi ilmennyt, että hoidettava ei voisi terveydentilansa vuoksi tarvittaessa olla omaishoitajan vapaan aikana kaupungin järjestämissä hoitopaikoissa.
Hoidettavalla tai omaishoitajalla ei ole oikeutta vaatia esimerkiksi maksusitoumusta johonkin tiettyyn omaishoitajan hoitoa korvaavaan paikkaan omaishoitajan loman ajaksi.
EOA 31.3.2006 Dnro 1922/4/04 - Omaishoidon tuki - Omaishoitajan vapaa - Palvelun järjestämistapa
Tapauksessa oli kysymys maksusitoumuksen antamisesta yksityiseen palvelutaloon. Oikeusasiamies totesi, että sosiaalihuoltolain säännöksistä palveluiden järjestämisestä ei seuraa asiakkaalle oikeutta päättää omasta hoitopaikastaan, joskin asiakkaan tai hänen omaistensa toivomukset tulee sosiaalihuollon asiakaslain mukaan ottaa huomioon. Kunnan velvollisuus järjestää sosiaalipalveluja ei siis merkitse sitä, että palvelua olisi tarjottava tietyssä asiakkaan toivomassa palveluja tuottavassa yksikössä.
KHO 17.3.2005 T 572 - Omaishoidon tuki - Omaishoitajan vapaa - Vapaan korvaaminen rahalla
Tapauksessa sosiaalilautakunta oli vahvistanut omahoidon tuen myöntämisperusteet ja hoitajien vapaa oli päätetty korvata kaikille tuen saajille rahakorvauksena minkä suuruus oli tuen saajaa kohden 1 500 markkaa vuodessa.
KHO katsoi, että sosiaalilautakunta ei ollut järjestänyt omaishoitajalle mahdollisuutta pitää vapaata laissa säädetyllä tavalla päättäessään maksaa omaishoitajana toimivalle henkilölle loman järjestämisen asemasta lisäpalkkiona 1 500 markkaa vuodessa käytettäväksi hoidettavan hoidon järjestämiseen hoitajan vapaan aikana. KHO katsoi siis, että kyseisellä 1 500 markalla ei tosiasiassa pystynyt vapaata järjestämään.
Tapaukseen liittyy myös oikeusasiamiehen ratkaisu (EOA 26.1.2005 Dnro 233/4/03), jossa oikeusasiamies katsoi, että sellainen menettely, jossa lakisääteinen vapaa korvataan rahalla ilman mahdollisuutta omaishoitajan antamaa hoitoa korvaaviin palveluihin, on omaishoidon tukea koskevien säännösten vastaista.
Tähän oikeusasiamiehen ratkaisuun vaikutti hänen saamansa tieto siitä, että omaishoitajilla kunnassa olisi ollut halutessaan mahdollisuus saada hoidettavalle hoitopaikka kunnan järjestämänä kyseisen lisäpalkkion vaihtoehtona. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että vapaata ei korvata rahana. Vapaan pitäminen on omaishoitajan työn kannalta, erityisesti hänen jaksamisensa tukemiseksi ensiarvoisen tärkeää.
Lähde
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
