Huostaanottotarpeen arviointi

Huostaanoton perusteita ovat

  • lapsen kasvuolosuhteissa olevat puutteet, jotka uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä ja/tai 
  • lapsen oma terveyttä ja kehitystä vakavasti vaarantava käyttäytyminen.

Huostaanottoon voidaan kuitenkin ryhtyä mainittujen perusteiden vuoksi vain, jos 

  • avohuollon toimenpiteet eivät ole lapsen tilanteessa sopivia, mahdollisia tai riittäviä ja
  • sijaishuolto on lapsen edun mukainen ratkaisu.

Hyvinvointialueella on velvollisuus ottaa lapsi huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto silloin, kun lain mukaiset perusteet ja huostaanoton edellytykset täyttyvät.

Huostaanottotarvetta arvioidessaan sosiaalityöntekijän täytyy arvioida lapsen kokonaisvaltaista huollon tarvetta. Yksittäiset tekijät ovat vain harvoin yksin huostaanoton perusteena.

Lastensuojelulaki 40 § (Finlex)

Esimerkiksi puutteelliset asumisolot, asunnon puute tai riittämätön toimeentulo eivät koskaan yksinään voi olla perusteena huostaanotolle. Näissä tilanteissa täytyy korjata puutteet eli järjestää perheelle asianmukaiset asuinolosuhteet tai riittävä taloudellinen tuki.
Lastensuojelulaki 35 § (Finlex)

Kokonaisvaltainen, yksilöllinen arviointi

Huostaanotto on viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys. Ensisijaisesti täytyy pyrkiä siihen, että lapsi voisi asua vanhempiensa luona. 

Jos paras ratkaisu lapselle on sijoitus kodin ulkopuolelle, huostaanottoon täytyy ryhtyä pikimmiten. Päätös perustuu kuitenkin aina yksilökohtaiseen harkintaan siitä, mikä ratkaisu parhaiten toteuttaa lapsen etua. 

Kun huostaanottoa arvioidaan, täytyy pohtia 

  • lapsen etua
  • kasvuolosuhteita
  • lapsen elämäntavan vahingollisuutta ja
  • avohuollon tukitoimien riittävyyttä. 

Huostaanotto ja sijoitus valmistellaan aina parityönä. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanoton yhdessä toisen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojeluun perehtyneen työntekijän kanssa. Työntekijöille jää hyvin paljon omaa harkintaa. Arvioinnissa täytyy luottaa omaan ammattitaitoon. 

Arvioinnin pitää aina olla riittävän monipuolista. Ammattitaitoon kuuluu myös muiden asiantuntijoiden konsultointi, kun tilanne sitä vaatii. Usein tarvitaankin perheen ulkopuolisten tietoa lapsen tilanteesta. 

Arvioinnin tueksi työntekijä voi pyytää lausuntoja lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoilta, kuten varhaiskasvatuksesta, koulusta, perheneuvolasta tai terveydenhuollosta. Sosiaalityöntekijällä on oikeus saada asiantuntija-apua muilta viranomaisilta ja asiantuntijoilta. 

Lastensuojelulaki 40 - 41 § (Finlex)

Moniammatillinen, asiantuntijoiden yhteinen arviointi huostaanoton perusteista toteuttaa parhaiten lapsen etua varsinkin tilanteissa, joissa asiaan liittyy ristiriitoja tai näkemyseroja tai työntekijä on muutoin ratkaisusta epävarma ja hakee tukea arviointiinsa. Hyvinvointialueella on velvollisuus huolehtia siitä, että sosiaalityöntekijällä on käytettävissään tarvittavaa moniammatillista asiantuntemusta. 
Lastensuojelulaki 14 § (Finlex)
Lastensuojelun asiantuntija-apu ja asiantuntijaryhmä

Huostaanotto vaikuttaa väistämättä lapsen kehitykseen ja siihen, miten hän huostaanoton aikana saa pitää yhteyttä hänelle tärkeisiin ihmisiin. Viranomaisten pitää varmistaa, että lasta tavataan riittävästi ja hänen mielipiteitään kuullaan riittävän usein.

Se, mikä on riittävän usein, on työntekijän arvioinnin ja kokemuksen varassa. Jotkut lapset kertovat mielipiteensä helposti kun taas toiset eivät saa sanotuksi omaa mielipidettään.

Mielipiteen selvittämiseen kuuluu vapaaehtoisuus. Lapsella on myös oikeus olla ilmaisematta mitään käsitystä asiasta ja hänen tulee olla tietoinen tästä oikeudestaan. Kun lapsi kokee turvallisuutta, hänen on myös helpompi ilmaista mielipiteensä. Myös lapsen ikä ja kehitystaso vaikuttavat siihen, miten mielipidettä voidaan selvittää.
Lapsen mielipiteen selvittäminen

Jos perheessä on useampia lapsia, heillä on oikeus tulla kohdatuksi yksilöinä, kukin omista lähtökohdistaan. Lasten näkemyksiä ei voi niputtaa yhdeksi tai lähtökohtaisesti olettaa heidän olevan samaa mieltä tilanteesta. Jokaisen lapsen huostaanoton tarve täytyy miettiä erikseen. Huostaanoton perusteet voivat olla kunkin lapsen kohdalla erilaiset tai niitä ei kaikkien osalta edes ole. 

Arvioinnin periaatteita ovat huolellisuus, puolueettomuus ja selkeys. Kunnioittava ja asiallinen vuorovaikutussuhde edellyttää, että arvioinnissa kertyvästä tiedosta keskustellaan vanhempien ja lapsen kanssa jo arviointivaiheen aikana eikä tätä jätetä vain loppuvaiheeseen. 

Kasvuolosuhteiden arviointi

Lapsen huostaanoton tarpeen arvioinnissa selvitetään kasvuolosuhteita lapsen kannalta. Täytyy arvioida kumpi vaihtoehto on lapsen edun mukainen: se, että lapsi jää kotiin vai se, että lapsi otetaan huostaan.

Kasvuolosuhteilla ei tarkoiteta vain olosuhteita kodin seinien sisäpuolella, vaan koko sitä lapsen elämänpiiriä, joka kuuluu huoltajan valvontaan ja kasvatusvastuuseen.

Huostaanottoon täytyy ryhtyä, jos kasvuolosuhteet vakavasti vaarantavat tai uhkaavat vaarantaa lapsen kehitystä ja/tai terveyttä ja avohuollon tukitoimet eivät ole riittäviä, mahdollisia tai sopivia.
Lastensuojelulaki 40 § (Finlex)

Sosiaalityöntekijän täytyy arvioida, millaiset olosuhteet ovat niin vaarallisia, että huostaanotto on lapselle paras vaihtoehto. Arviointia tehtäessä on erityisen tärkeää kuunnella perheen jokaista osapuolta.

Lapsen mielipiteen selvittäminen on tärkeää. Jos lapsi on hyvin pieni, voidaan esimerkiksi seurata lapsen leikkejä, piirustuksia ja toimintaa.

Lapsen mielipiteen selvittäminen on muutakin kuin kysymysten esittämistä ja vastausten saamista. Se on lapsen sisäiseen maailmaan pääsemistä.

Keskustelu muiden lapsen kanssa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa on tärkeää ja auttaa selvittämään lapsen ja perheen tilannetta.
Moniammatillinen yhteistyö

Lapsen perushoito

Puutteet perushoidossa voivat vakavasti vaarantaa lapsen kehitystä. 
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 § (Finlex)

Vanhempien/huoltajien on huolehdittava, että lapsi saa:

  • monipuolista ja riittävästi ravintoa
  • riittävästi lepoa (säännöllinen vuorokausirytmi)
  • sään mukaiset vaatteet
  • riittävästi huolenpitoa siisteydestä ja puhtaudesta (esimerkiksi vauvan vaipat vaihdetaan riittävän usein) sekä
  • huolenpitoa erityistarpeistaan (esimerkiksi jos lapsi on allerginen, sairas tai vammainen tulee hänen perushoidossaan huomioida erityisruokavalio, tutkimukset ja sairaanhoito).

Riittävä ymmärrys ja tuki

Kasvatuksessa on olennaista lapsesta välittäminen ja lämmin suhde lapseen.

Vanhempien/huoltajien täytyy huolehtia, että:

  • lapsi saa riittävää ohjausta koulunkäynnissä ja vapaa-ajanvietossa
  • kasvatus ei ole liian ankaraa eikä myöskään välinpitämätöntä
  • alle kouluikäisiä lapsia ei jätetä yksin kotiin, eikä sitä vanhempiakaan pitkäksi aikaa (esimerkiksi kouluikäisiä yli viikonlopun)
  • he pystyvät valvomaan keiden kavereiden kanssa lapsi liikkuu ja mitä hän tekee vapaa-aikanaan
  • päihteiden käyttöä ei sallita
  • lasta ei alisteta, kuriteta ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. 
    Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 §  (Finlex)

Lisäksi työntekijän täytyy arvioida saako lapsi vanhemmiltaan/huoltajiltaan:

  • ymmärtämystä
  • turvaa ja hellyyttä
  • iän mukaista valvontaa ja ohjausta
  • iän mukaista vastuuta ja mahdollisuutta kasvaa aikuisuuteen ja
  • tukea koulunkäyntiin.

Lisäksi täytyy kokonaisuudessaan tarkastella, huomioivatko vanhemmat/huoltajat lapsen yksilölliset tarpeet ja toiveet.

Lapsen kasvuympäristö

Kun lapsen kasvuympäristöä arvioidaan, työntekijän täytyy kiinnittää huomiota muun muassa seuraaviin asioihin:

  • Lapsella on pysyvä, turvallinen koti, jossa ei vietetä lapselle sopimatonta elämää.
  • Lapsi voi luottaa huoltajiinsa ja heidän lupauksiinsa.
  • Lapsi saa monipuolisia virikkeitä.
  • Lapsella on pysyviä ihmissuhteita.
  • Lapsi voi elää ilman väkivallan pelkoa.
  • Lapsi ei joudu todistamaan rikollista elämäntapaa.

Kasvuympäristön on oltava turvallinen ja virikkeitä antava. Puutteet lapsen huolenpidossa voivat ilmetä monella eri tavalla. Ne voivat perustua lapsen vanhempien puutteelliseen kasvatus- ja hoitokykyyn tai jaksamattomuuteen.  Se voi johtua päihde- tai mielenterveysongelmasta tai useasta eri tekijästä.

Täytyy kuitenkin muistaa, ettei päihde- tai mielenterveysongelma itsessään ole peruste huostaanottoon vaan se, miten sen vaikutukset heijastuvat lapsen elämään ja lapsesta huolehtimiseen. Huostaanottoon täytyy ryhtyä, jos vanhempi ei hae tai saa itselleen tukea ja apua ongelmaansa, eikä lapsesta huolehtiminen onnistu.

Tarpeenmukaisen terveydenhuollon laiminlyönti tai lapsen kaltoinkohtelu, kuten pahoinpitely tai seksuaaliväkivalta, ovat huostaanoton perusteita. 

Perheen vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat, kuten eristäytyneisyys tai sisäiset ristiriidat voivat myös vakavasti vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä. Ristiriidoista ei esimerkiksi kyetä sopimaan ja tilanne saattaa kärjistyä jopa väkivallaksi. Lapset saattavat myös joutua kantamaan liikaa vastuuta itsestään, sisaruksistaan tai vanhemmistaan niin, että oma kehitys ja perusturvallisuus järkkyvät.

Huostaanoton perusteena voi olla myös lapsen puutteellinen turvallisuus. Kyse ei välttämättä ole aina kodin olosuhteisiin liittyvistä puutteista, vaan muihin lapsen kasvuolosuhteisiin liittyvistä ongelmista, joihin vanhemmat eivät osaa, pysty tai tahdo puuttua. Tämä voi ilmetä esimerkiksi välinpitämättömyytenä lapsen olemiseen ja tekemisiin.

Vanhemman ja lapsen riittämättömään kiintymyssuhteeseen täytyy myös kiinnittää huomiota. Erotilanteissa lapset saattavat joutua vanhempien välisten ristiriitojen välikappaleeksi tavalla, joka on riskitekijä kasvulle.

Lapsen kehitykselle on myös tärkeää saada olla hänelle läheisten ihmisten seurassa. Siksi täytyykin varmistua siitä, ettei lasta eristetä hänelle tärkeistä ihmisistä ja ympäristöstä.

Koska kyse on myös uhkaavan vaaran torjumisesta, huostaanotto voidaan tehdä jo ennen kuin osoitetaan, että lapsen terveys on vakavasti vaarantunut tai kehitys viivästynyt.

Lapsen elämäntavan vahingollisuuden arviointi

Lapsi voidaan ottaa huostaan oman käyttäytymisensä perusteella silloin, kun hän vakavasti vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Tällaista käyttäytymistä on esimerkiksi päihteiden käyttö ja muu kuin vähäisenä pidettävä rikollinen teko. Lapsen kehityksen tai terveyden vaarantuminen täytyy olla vakavaa ja se pitää pystyä osoittamaan konkreettisesti.
Lastensuojelulaki 40 § (Finlex)

Elämäntavan arvioinnissa täytyy olla hyvin varovainen. Ensisijaisesti pitää pohtia, auttaisivatko avohuollon tukitoimet. Jos ne eivät ole riittäviä, mahdollisia tai sopivia ja lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään, täytyy ryhtyä huostaanottoon. 

Kun arvioidaan elämäntavan vahingollisuutta, täytyy kiinnittää erityisesti huomiota

  • lapsen päihteidenkäyttöön (runsasta alkoholin, huumeiden, lääkeaineiden ja/tai liuottimien käyttöä tai sekakäyttöä)
  • rikolliseen tekoon tai elämäntapaan (esimerkiksi useita näpistyksiä, murtoja, raju väkivaltainen teko tai toistuvaa väkivaltaista käyttäytymistä tai toistuvia huumausainerikoksia)

Lastensuojelulaki 40 § (Finlex)

Arvioinnissa pitää kiinnittää huomiota myös

  • koulunkäynnin laiminlyömiseen (esimerkiksi kouluongelmiin ei ole löytynyt ratkaisua yhteistyössä kouluviranomaisten ja oppilashuollon kanssa)
  • epäsosiaaliseen elämäntapaan (karkailu, yhteistyön puute, ympäristöön sopeutumattomuus, suhtautuminen toisiin välinpitämättömästi, empatian puute jne.)
  • toistuvaan itsetuhoiseen käyttäytymiseen (myös oman hoidon, esimerkiksi diabeteksen laiminlyönti voi olla itsetuhoista).

Elämäntavan vahingollisuutta täytyy arvioida kokonaisuutena koko elämäntilanteen kannalta. Yksittäiset tekijät ovat vain harvoin yksin huostaanoton perusteena. Esimerkiksi koulunkäynnin laiminlyöminen voi olla yksi tekijä huostaanottopäätöksessä. Tällöin kyse voi olla lapsen huolenpidossa ja kasvuolosuhteissa olevista puutteista. Pelkästään koulunkäynnin laiminlyöminen ei kuitenkaan vielä edellytä lapsen huostaanottoa.

Lapsen kouluhaluttomuus tai käytösongelmat koulussa voivat johtua monesta syystä. Koulunkäyntiin liittyvät ongelmat pitäisi ratkaista ensisijaisesti oppilashuollon tai muilla opetustoimen keinoilla, järjestämällä esimerkiksi riittäviä mahdollisuuksia saada erityisopetusta tai avustajapalveluja koulussa. Lapsen ja perheen tilanne täytyy selvittää kokonaisuudessaan.

Terveydenhuollolla on ensisijainen vastuu järjestää psyykkisesti sairaan lapsen hoito. Lapsen täytyy saada tarvitsemansa mielenterveyspalvelut ilman lastensuojelun asiakkuutta ja huostaanottoa. Hoito täytyy järjestää ensisijaisesti mielenterveyslain mukaan.
Mielenterveyslaki

Huostaanottoon voidaan ryhtyä vasta, jos huoltaja ei suostu viemään lasta välttämättömäksi arvioituun hoitoon tai kun mielenterveyspalvelut eivät yksinään turvaa lapsen terveyttä ja kehitystä. 

Huostaanotto ei ole lapsen edun mukaista silloin, kun hän ensisijaisesti tarvitsisi psykiatrista hoitoa. On tietysti mahdollista, että lapsi tarvitsee sekä sijaishuoltoa että psykiatrista hoitoa. Lastensuojelussa pitäisikin olla käytössä riittävästi psykologista ja psykiatrista asiantuntemusta tällaisten tilanteiden arvioimiseksi ja tunnistamiseksi. Psykiatrinen hoito edellyttää lapsen vakaita kasvuolosuhteita, jotka joissain tilanteissa voidaan turvata parhaiten huostaanotolla.

Avohuollon tukitoimien arviointi

Jos avohuollon tukitoimet ovat riittäviä lapsen auttamiseksi, ei huostaanottoon pidä ryhtyä. Huostaanotto on mahdollinen vain, kun avohuollon tukitoimet eivät ole sopivia, mahdollisia tai jo tehdyt toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
Lastensuojelulaki 40 § (Finlex)

Huostaanottopäätöksestä tai hallinto-oikeudelle tehtävästä hakemuksesta täytyy käydä ilmi, miksi avohuollon tukitoimet ovat sopimattomia, mahdottomia tai riittämättömiä. 

Tukitoimien sopivuus

Avohuollon tukitoimet ovat usein sopimattomia tilanteissa, joissa lapsi on välittömässä vaarassa eikä ole mahdollista harkita avohuollon tukitoimia.

Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi 

  • lapsen törkeä pahoinpitely
  • heitteillejättö
  • lapsen itsensä syyllistyminen vakavaan rikokseen
  • rikoskierteeseen joutuminen

Tällöin kyse on lapsen turvallisuuden takaamisesta ja lapseen kohdistuneen lapsen kehittymistä tai terveyttä uhkaavan vahingollisen toiminnan katkaisemisesta.

Avohuollon tukitoimet voivat olla sopimattomia silloin, kun lapsen kasvuolosuhteet ovat sellaiset, ettei lasta voida avohuollon tukitoimenpitein auttaa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos lasta pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi kotona.

Voi myös olla, etteivät mitkään avohuollon tukitoimet ole sopivia lapsen iän takia. Esimerkiksi vauvaikäinen tarvitsee niin jatkuvaa huolenpitoa, etteivät esimerkiksi vakavasta päihde- tai mielenterveysongelmasta kärsivät vanhemmat välttämättä pysty tuettunakaan vastaamaan tähän tarpeeseen. 

Jos avohuollon tukitoimet eivät ole sopivia, päätöksessä täytyy perustella, miksi tukitoimia ei ole voitu käyttää. 

Mahdollisuudet käyttää avohuollon tukitoimia

Avohuollon tukitoimien järjestäminen ei ole mahdollista, kun lapsi ja/tai vanhemmat eivät suostu yhteistyöhön tai vastustavat tukitoimia. 

Vanhemmille pitää selvittää, että yhteistyö viranomaisten kanssa ja avohuollon tukitoimien vastaanottaminen saattavat olla tärkeä edellytys sille, että lapsi voi olla vanhempiensa hoidossa. Lapselle ja vanhemmille täytyy antaa myös mahdollisuus pyytää itse tukitoimia.

Lisäksi avohuollon tukitoimet ovat mahdottomia, jos lasta ja/tai perhettä ei tavoiteta tai lapsi käyttäytyy itsetuhoisesti eikä sitoudu hänelle välttämättömään hoitoon. 

Huostaanottopäätöksestä täytyy käydä ilmi, miksi avohuollon tukitoimien käyttäminen ei ole ollut tilanteessa mahdollista.

Tukitoimien riittävyys

Avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä, kun niitä on yritetty, mutta positiivista tulosta ei ole saatu. 

Huostaanoton edellytyksenä ei ole kaikkien laissa lueteltujen avohuollon tukitoimien kokeileminen. Olennaista on, että on yritetty niitä avohuollon tukitoimia, jotka sopivat lapsen ja perheen tilanteeseen. Tukitoimet täytyy kirjata asiakassuunnitelmaan. 

Erityisen vaikeaa voi olla sen arvioiminen, kuinka kauan erilaisia tukitoimia pitää kokeilla ennen kuin niiden voidaan todeta olevan riittämättömiä. Tarkkojen ajallisten raamien asettaminen on hankalaa, koska jokainen tapaus on ainutkertainen ja tukitoimien intensiteetti ja avuntarve vaihtelevat.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tarpeettomat viivästykset huostaanottoon ryhtymisessä tai sijoitusprosessin aikana voivat aiheuttaa lapselle suurtakin haittaa. Viivästyksen aiheuttama haitta lapselle on yleensä sitä suurempaa mitä nuorempi hän on. Esimerkiksi vauvojen kohdalla tarpeettomasta viivyttelystä voi tilanteesta riippuen aiheutua hyvinkin suuria haittoja kasvulle ja kehitykselle.

Huostaanottopäätöksessä täytyy 

  • kuvata, missä laajuudessa ja mitä tukitoimia ja palveluja on järjestetty
  • kertoa, mitä tukitoimia on tarjottu
  • kuvata, millaisia tukitoimia lapsi tai perhe olisi itse halunnut
  • kertoa, mitä vaikutuksia tukitoimilla on ollut lapsen ja perheen tilanteeseen
  • perustella, miksi tukitoimilla ei ole voitu poistaa huostaanoton perusteita.

HE 252/2006 vp

Avohuollon tukitoimien arvioinnin ohella on syytä selvittää myös

Lapsen edun arviointi

Lapsen etu on tärkeä huostaanoton edellytys.

Kun lapsen etua arvioidaan, pitää kiinnittää huomiota lapsen huoltoon, kasvatukseen, tarpeisiin ja toivomuksiin. Lapsi on aktiivinen toimija omassa elämässään. Tilanteita pitääkin tarkastella hänen näkökulmastaan. Lapsen edun pitää toteutua käytännössä. 
Lastensuojelulaki 4 § (Finlex)
Lapsen osallisuus 

Lastensuojelutyön lähtökohtana ovat lapsen tarpeet, jotka täytyy ottaa huomioon myös aikuisille suunnatuissa palveluissa. Jos lapsen ja vanhemman edut ovat keskenään ristiriidassa, asia täytyy ratkaista lapsen edun hyväksi.

Kun lapsen etua arvioidaan, täytyy kiinnittää erityistä huomiota lapsen omaan mielipiteeseen. Viranomaisilla, vanhemmilla ja lapsella itsellä saattaa olla hyvinkin erilaiset mielipiteet siitä, mikä on parasta lapselle. Viranomaistyössä joudutaan pohtimaan, onko huostaanotto käytettävistä vaihtoehdoista paras tai vähiten huono.

Lapsen edun arviointi on ehkä haastavin vaihe huostaanottoprosessissa. Siinä on aina kyse kokonaisharkinnasta, joka liittyy lapsen yksilölliseen tilanteeseen ja erityistarpeisiin. Esimerkiksi jos perheen asuinolot ovat lapsen kannalta hyvin huonot, pitää ensisijaisesti pyrkiä asuinolojen parantamiseen. Mahdollisuus lapsen huollon siirtoon täytyy myös aina selvittää ennen huostaanottoon ryhtymistä.

Eri-ikäisten lasten elämäntilanteessa arvioidaan osin samoja, osin ikäkausittain eroavia tekijöitä. Kun lapsen etua määritellään, pitää ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso sekä perheen kokonaistilanne. 

Perheissä on erilaisia käytäntöjä muun muassa lapsen kasvattamisessa. Siksi on tärkeää keskustella kaikkien perheenjäsenten kanssa. Lapsen mielipidettä ja tuntemuksia voidaan selvittää keskustelun lisäksi myös havainnoimalla ja tutkimalla sekä kuulemalla ja keräämällä tietoa esimerkiksi lapsen läheisiltä ihmisiltä, koulusta ja päiväkodista.

Kun huostaanottopäätöstä tehdään, täytyy arvioida, voidaanko sijaishuollossa turvata paremmin lapselle tasapainoinen kehitys, hyvinvointi ja läheiset sekä jatkuvat ihmissuhteet.

Täytyy punnita, mikä vaihtoehto parhaiten antaa lapselle

  • mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon
  • taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen
  • turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden
  • itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen
  • mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen
  • mahdollisuuden omaan kielelliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen taustaan 

Lastensuojelulaki 4 § (Finlex)

Huostaanottopäätöksessä täytyy kuvata, millä tavalla sijaishuolto tarjoaa paremman vaihtoehdon lapsen hoidollisiin ja kasvatuksellisiin tarpeisiin kuin kotiin jääminen.

Lapsen edun toteuttaminen sosiaalityössä tarkoittaa, että lapselle turvataan yksilöllisten tarpeiden ja odotusten mukainen kohtelu ja kehittymisen mahdollisuus. Tämä on lastensuojelutyön arviointien, tulkintojen ja valintojen ratkaiseva tekijä. Jokainen lasta koskeva päätös tai ratkaisu pitää tehdä niin, että se on perusteltu lapsen näkökulmasta.

Lähteet ja kirjallisuutta

  • Taskinen, Sirpa (toim.) (2007) Lastensuojelulaki 417/2007. Soveltamisopas. Stakes, oppaita 65. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
  • Taskinen, Sirpa (toim.) (2001) Huostaanotto. Lastensuojelun asiantuntijatyöryhmän suositus huostaanottoprosessin laatua ohjaaviksi yleisiksi periaatteiksi. Oppaita 33. Saarijärvi: Stakes, 12.
  • Räty, Tapio (2019) Lastensuojelulaki. Käytäntö ja soveltaminen. Edita Publishing Oy. Helsinki.
  • Rosi Enroos, Tarja Heino & Tarja Pösö (toim.) (2016) Huostaanotto. Lastensuojelun vaativin tehtävä.

Päivitetty: