Työskentely lapsen ja läheisten kanssa huostaanottovaiheessa

Huostaanottoon ryhtyminen on aina viimesijainen toimenpide ja henkisesti hyvin raskas kokemus, joka saattaa johtaa lapsen ja/tai vanhempien tilanteen kriisiytymiseen.

Työskentely lapsen kanssa

Sosiaalityöntekijän on tavattava lasta asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävän usein henkilökohtaisesti.

Tapaamisten riittävyyttä arvioitaessa pääsääntönä tulisi pitää sitä, että lapsi tapaisi asioistaan vastaavaa työntekijää henkilökohtaisesti vähintään kaksi tuntia kuukaudessa aktiivisen työvaiheen aikana. Aktiivisella työvaiheella tarkoitetaan muun muassa lastensuojelutarpeen selvitystä, asiakkaana jo olevan lapsen tilanteen arviointia sekä sijoituksen valmistelua.
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lastensuojelulain 29 §:n muuttamisesta 130/2013 vp (Finlex)

Lapsen henkilökohtainen tapaaminen

Lapsen henkilökohtainen tapaaminen on toteutettava lapsen ehdoilla edellyttäen luonnollisesti, että lapsi suostuu tapaamisiin. Lapsen kanssa työskentely voi olla myös välillistä; esimerkiksi lapsen havainnointia kotioloissa, koulussa tai päiväkodissa.

Lapsen henkilökohtaisten tapaamisten järjestämisessä on pyrittävä yhteistoimintaan huoltajan tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa.
Lastensuojelulaki 29 § 2 mom (Finlex)

Sosiaalityöntekijällä tai muulla lastensuojelun työntekijällä on tarvittaessa oikeus tavata lapsi myös ilman huoltajan suostumusta, jos sen arvioidaan olevan lapsen ikä, kehitys tai olosuhteet muutoin huomioon ottaen lapsen edun mukaista. Tällöin lasta koskeviin asiakirjoihin on kirjattava syyt, jotka ovat edellyttäneet lapsen tapaamista vastoin huoltajan suostumusta. Huoltajalle on ilmoitettava tapaamisesta, jollei se ole selvästi vastoin lapsen etua.
Lastensuojelulaki 29 § 3 mom (Finlex)

Joissain tapauksissa saattaa olla tarpeen tavata lasta henkilökohtaisesti vastoin huoltajan kieltoa tai ilman hänen lupaansa. Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun selvitetään lastensuojelun tarvetta tilanteessa, jossa lapsi itse on kääntynyt lastensuojelun puoleen.

Lapsen huoltajalla on lähtökohtaisesti oikeus saada tieto tällaisesta ilman huoltajan lupaa tapahtuneesta tapaamisesta. Lapsella voi olla painavista syistä mahdollisuus kieltää itseään koskevien tietojen antaminen huoltajalle. Tätä kutsutaan kielto-oikeudeksi. Kielto-oikeuden käyttäminen ei ole mahdollista, jos se on selvästi lapsen edun vastaista. Kielto-oikeus  väistyy, jos huoltaja pyytää tietoa asianosaisena.

Hyvän työskentelyn edellytyksiä lapsen kanssa työskenneltäessä

Työskentely lapsen kanssa vaatii kykyä osata kuunnella ja ottaa vastaan niin sanallista kuin sanatonta viestiä. Tapaamisten tulee olla lapselle turvallisia sekä ulkoisilta puitteiltaan että kokemuksena. Käytettävien menetelmien ja välineiden tulee olla riittävän monipuolisia ja lapselle sopivia.

Lapsella tulisi olla oikeus omaan henkilökohtaiseen työskentelyaikaan. Hänen pitäisi itse saada määritellä, mitkä asiat ovat hänen mielestään tärkeitä. Tapaamisten tulisi antaa jotakin myös lapselle ja lapsella on oikeus  saada tietoa ja palautetta siitä, miten työntekijä hänen tilanteensa näkee.

Työskentelyä varten tulee olla riittävästi aikaa. Työntekijän on tarkasteltava tilannetta myös tulevaisuuden näkökulmasta; se, mitä lapsen kanssa on sovittu, viedään loppuun. Mahdollisuuksien mukaan saman työntekijän olisi hyvä kulkea lapsen rinnalla koko työskentelyprosessin ajan.

Lapsen elämän merkityksellisten ja tärkeiden ihmisten kuuleminen on osa lapsen kanssa työskentelyä. Näiden ihmisten arvo lapselle tulee tunnistaa ja sitä tulee kunnioittaa.

Työskentelyssä lapsen verkostojen kanssa tulee pitää esillä lapsen näkökulmaa ja tehdä lapsi perheelle näkyväksi.

Tärkeää lapsen kanssa työskentelyssä on pyrkiä saavuttamaan luottamus. Huostaanotto on aina rankka toimenpide ja siitä tulee keskustella mahdollisimman avoimesti lapsen kanssa ja pyrkiä selvittämään asiat ymmärrettävästi.

Työskentelytavat

Työskentelytavat arvioidaan lapsen ikätason ja kehityksen mukaan. Lapsen kanssa voidaan keskustella avoimesti ja melko suoraankin asioista tai sitten voidaan seurata lapsen käyttäytymistä ja käyttää apuna erilaisia työmenetelmiä.

Kun lasta haastatellaan, tulee kysyä niin lapsen tunteista kuin konkreettisista tapahtumista (Kalland 2004). Työntekijän tulee varautua kertomaan asioista useaan kertaan ja kuunnella, mitä lapsi ajattelee ja miten hän asian ymmärtää. Lapselle täytyy antaa tilaa puhua ja toimia.

Vanhemman lapsen kanssa työskentely keskittyy pääosin keskusteluun. Lapsen kanssa keskustellaan huostaanotosta, hänen tunteistaan, toivomuksistaan ja ajatuksistaan.

Lapsi saattaa olla huolestunut tulevaisuudestaan ja siitä, mitä hänelle tapahtuu. Lapsi tarvitsee huostaanoton yhteydessä runsaasti tukea. Tärkeää on lapsen itsetunnon vahvistaminen sekä huostaanottoon ja lastensuojeluun liittyvien asioiden mahdollisimman yksityiskohtainen selvittäminen siinä tahdissa kuin lapsi on valmis niistä keskustelemaan.

Lapsilähtöinen työskentely

Lapsilähtöinen työskentely huostaanottovaiheessa edellyttää muun muassa seuraavien asioiden huomioimista:

  • lapselle kerrotaan huostaanoton valmistelusta
  • lapselle kerrotaan, mitä huostaanotto ja sijoitus tarkoittavat
  • varmistetaan, mitä lapsi tietää sijoituksesta
  • selvitetään millaisia mielikuvia lapsella on huostaanotosta ja sijaishuoltopaikoista
  • kerrotaan, että sijoituksen aikana sovitaan yhteydenpidosta vanhempiin ja sisaruksiin
  • selvitetään lapsen tunteet tapaamishetkellä yleisesti ja kotoa pois muuttamiseen
  • selvitetään, mitä pelkoja lapsella on liittyen sijoitukseen, mikä lasta huolestuttaa ja jännittää
  • annetaan lapselle lupa erilaisiin tunteisiin
  • käydään läpi, mitä sijoituksesta voi seurata
  • keskustellaan lapsen kanssa mahdollisista aiemmista sijoituskokemuksista
  • selvitetään lapsen toiveet sijoituspaikan suhteen
  • kuunnellaan, mitä lapsella on kysyttävää sijoituspaikkaan liittyen (jos ei tiedetä vastauksia, otetaan selvää ja kerrotaan myöhemmin lapselle)
  • kuullaan lapsen kokemus tapaamisesta
  • kerrataan, miten sijoituksen valmistelu etenee
  • sovitaan, milloin tavataan lasta seuraavan kerran. (Ervasti & Tulensalo 2004)

Työskentely kriisissä olevan lapsen kanssa

Lapsen sopeutumista huostaanottoon auttaa, kun huolehditaan lapsen erokriisin hoitamisesta, lapsen ja vanhemman välisen yhteyden säilyttämisestä sekä lapsen säästämisestä aikuisten välisiltä ristiriidoilta. Lapsen on saatava vastaus tärkeisiin kysymyksiinsä: "Miksi minut annettiin pois ja kuka halusi, että minut annettiin pois?"

Lapselle on tärkeää saada

  • varmuus siitä, että vanhemmat eivät ole hylänneet häntä
  • varmuus siitä, ettei erottaminen vanhemmista johdu hänestä
  • varmuus oikeudesta säilyttää yhteys vanhempiin
  • varmuus siitä, että vanhemmat selviytyvät ja saavat apua
  • oikeus olla kiintynyt omiin vanhempiinsa ja sijaisvanhempiinsa.

Lasten kyky käsitellä traumaattisia kokemuksia on paljolti riippuvainen heidän lähellään olevien aikuisten kyvystä auttaa kokemusten käsittelemisessä.

Kriisin työstäminen lapsen kanssa vaatii sosiaalityöntekijältä kriisityön osaamista sekä tietoa lapsen kehityksestä ja eri ikäkausiin liittyvistä käyttäytymispiirteistä. On pystyttävä erottamaan normaaliin kehitykseen kuuluvat asiat kehityshäiriöistä. Tieto kiintymyssuhteiden kehittymisestä ja niiden häiriöistä on myös olennaisen tärkeä.

Huostaanottokriisissä lapsi jää usein liian vähälle huomiolle. Lapsen valmistaminen sijoitukseen on alue, jossa tarvitaan kehittämistä ja yhteistyötä. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa psykologit ja psykiatrit.
Lastensuojelu ja kriisityö

Työskentely vanhempien ja läheisten kanssa

Vanhemmille on selvitettävä huostaanottoon johtaneet syyt ja perustelut. Huostaanottoprosessissa on tärkeää pitää perhe ajan tasalla tapahtumista. On pyrittävä saavuttamaan vanhempien ja läheisten luottamus, mikä saattaa olla vaikeaa ainakin tahdonvastaisessa huostaanotossa.

Huostaanottoa valmisteltaessa ja jo ennen siihen ryhtymistä asiakkaana olevan perheen on koko ajan tiedettävä mahdolliset vaihtoehdot ja niiden seuraamukset. Perhe on pidettävä tietoisena siitä, miten työskentely etenee ja perheenjäsenillä tulee olla mahdollisuus aina tarvittaessa tuoda asioihin omia näkemyksiään ja ehdotuksiaan.

Huostaan otetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana. Suunnitelmassa on arvioitava muun palveluntarpeen arvioinnin lisäksi myös, millä tavoin vanhemmille järjestettävän erityisen tuen avulla voidaan edistää perheen jälleen yhdistämistä. Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa.
Lastensuojelulaki 30 § 4 mom

Asiakassuunnitelman vanhemmuuden tukemiseksi laatii lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Asiakassuunnitelman tarkoituksena on tehostaa sijaishuollon aikana tehtävää työtä, motivoida vanhempia ja muita lapsen hoidosta vastanneita henkilöitä tarvitsemiensa palvelujen piiriin sekä arvioida, miten perheen jälleenyhdistämistä voidaan edistää. (Araneva 2022, 434).

EOAK/5449/2017: Sekä lapsen että vanhemman asiakassuunnitelmien yhtenä keskeisenä tarkoituksena on suunnitella tarpeenmukaista palveluiden järjestämistä lapselle sekä hänen vanhemmalleen, samalla kun siinä arvioidaan lapsen ja hänen perheensä tilannetta sekä niitä olosuhteita ja asioita, joihin sosiaalityöntekijän avulla pyritään vaikuttamaan. Lapsen vanhemmalle tehtävän asiakassuunnitelman tarkoitus on tehostaa sijaishuollon aikana tehtävää työtä vanhempien kanssa siten, että vanhemmat saataisiin ohjattua tarvitsemiensa palveluiden piiriin.

Apulaisoikeusasiamies on ratkaisukäytännössään korostanut, että huostaanotetun lapsen vanhemmilla on erityinen tarve, ja myös oikeus, saada viranomaiselta ohjeita, neuvoja ja tietoja esimerkiksi siitä, miten heidän tule toimia ja menetellä pystyäkseen vastaamaan jatkossa oman lapsensa hoidosta ja huolenpidosta. Siksi on tärkeää, että vanhemmat ja lapsen huoltajat tietävät minkälaista vanhemmuutta tukevia palveluja ja tukitoimia heille voidaan järjestää, ja millä tavoin heidän oma käyttäytymisensä ja muu menettely mahdollisesti vaikuttaa perheen jälleen yhdistämistavoitteeseen (esim. AOA Dnro 767/4/2009). Vanhemmille tehtävä asiakassuunnitelma on tärkeä työväline, jolla varmistetaan huostaanoton aikainen tuki vanhemmille ja tavoitteellinen työskentely perheen jälleen yhdistämiseksi. Vanhemmille on laadittava oma asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana.
Oikeusasiamiehen ratkaisu

Voimavarakeskeisyys ja vanhempien aito kuuleminen

Voimavarakeskeinen ajattelu ja ratkaisukeskeisyys ovat suositeltuja vaihtoehtoja perinteiselle ongelmalähtöiselle lähestymistavalle. Työskentelyn keskeisiä tavoitteita on nähdä asiat ja ongelmat voimavaroina ja päästä eroon toimintatavasta, joka päättyy helposti eri osapuolten syyttelyyn ja ahdistuneisuuteen. (Saarnio 2004)

Vanhempien täytyy kokea, että heidän mielipiteensä on aidosti otettu vastaan ja että he ovat tulleet ymmärretyiksi, jotta todellinen yhteistyö pääsee alkuun. Vanhempien kokemus siitä, että heidän näkemyksensä on huomioitu, luo edellytyksiä hyvään dialogiin huostaanottotilanteessa.

Kuuntelemisella on keskeinen merkitys hyvälle yhteistyölle. Annetaan asianosaisille tilaa kertoa ajatuksistaan omalla tahdillaan ja tavallaan. Ollaan valmiina etsimään ja vastaanottamaan tietoa avoimesti, vailla ennakkoasenteita ja –käsityksiä tai ainakin ollaan valmiina kyseenalaistamaan ja muuttamaan niitä. Kuuntelemiseen sisältyy myös toisen sen hetkisen kokemuksen kunnioittaminen.

Asiakirjoihin (muun muassa asiakassuunnitelmaan) olisi tärkeää kirjata myös vanhempien voimavaroja ja yleensä positiivisia asioita, koska tällä tavoin voidaan rakentaa myönteistä suhdetta vanhempiin.

Hyvän työskentelyn edellytyksiä:

  • vanhempia kuunnellaan
  • huostaanoton eri vaiheista kerrotaan, esimerkiksi milloin huostaanottoa aletaan valmistella
  • puhutaan selkeällä kielellä (huostaanottoprosessin kieli on usein juridista, eikä tavallinen ihminen välttämättä aina ymmärrä kaikkia termejä )
  • asiakasta arvostetaan
  • kuulemistilanteisiin valmistaudutaan huolellisesti
  • asiakkaalle annetaan nähtäväksi kaikki huostaanottoon liittyvät asiakirjat jollei se ole selvästi vastoin lapsen etua, yleistä etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua
    Tietojen antaminen
  • tarvittaessa voidaan järjestää läheisneuvonpito.

Työskentely kriisissä olevien vanhempien kanssa

Kun lapsi otetaan huostaan, ensimmäinen reaktio on useimmiten järkytys. Eletään sokkivaihetta: vanhempi ei ehkä pysty käsittämään, mitä on oikein tapahtunut. Ajatukset ovat vain lapsessa, ja on suuri huoli siitä, pidetäänkö lapsesta huolta ja pärjääkö hän.

Tässä tilanteessa vanhempien vastaanottokyky, asioiden ymmärtäminen ja muistaminen voi olla heikkoa, mitä ei aina riittävästi huomioida huostaanottotyöskentelyssä. Asioita on käytävä lävitse rauhallisesti ja ehkä useaan kertaan.

Vanhemmille annettava tuki

Vanhempia ei saa jättää yksin huostaanoton jälkeen. Vanhemmat tarvitsevat tukea työstäessään huostaanoton aiheuttamaa kriisiä.

Kokemus on osoittanut, että vaikka vanhemmat itse tiedostaisivat huostaanoton tarpeellisuuden, ei lapsen menetyksestä aiheutuvaa surua voida välttää. Tuki vanhemmille heti kriisin ja menetyksen alkuvaiheessa voi lyhentää  huostaanoton aiheuttamaa suruaikaa ja helpottaa jatkotyöskentelyä perheen kanssa.

Kriisityön tavoite

Kriisityön tavoitteena on tukea perhettä selviytymään huostaanoton aiheuttaman menetyksen yli ja siihen liittyvien tunteiden, kuten syyllisyyden, häpeän, vihan ja katkeruuden käsittelemisessä. Auttajan tehtäviin kuuluu olla käytettävissä, neuvoa, tukea, tiedottaa ja antaa käytännön apua.

On hyvä muistaa, että ihminen on hyvä asiantuntija itseään koskevissa asioissa ja häntä on kannustettava hyödyntämään omia tuntemuksiaan ja vaistojaan siinä, mitkä ovat parhaat selviytymiskeinot ja millaista tukea tarvitaan. Tunteiden tunnistaminen, ymmärtäminen ja purkaminen sekä ymmärrys kriisin vaiheista auttavat kriisistä selviytymisessä.

Juuttuminen johonkin kriisin vaiheeseen, totuuden kieltäminen tai epäoikeudenmukaisuuden kokemus, jota ei pystytä työstämään edes jossain määrin hyväksynnäksi, voivat johtaa katkeruuteen ja vihaan. Tällaisessa tilanteessa vanhempien hyväksyntä lapsen kiinnittymiselle sijaishuoltopaikkaan puuttuu ja lapsi kokee, ettei hänellä ole sisäistä lupaa aloittaa elämää uudessa kodissa.

Jos vanhemmilta puuttuu tieto normaaleista kriisireaktioista ja käsitys siitä, mikä on oman vanhemmuuden merkitys lapselle, on vanhemman vaikeaa toimia etävanhempana tyydyttävällä tavalla.
Lastensuojelu ja kriisityö

Lapsen ja vanhempien välinen yhteydenpito

Lastensuojelulain 54 §:n mukaan sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Hyvinvointialueen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa.
Lastensuojelulaki 54 §

Jotkut vanhemmista saattavat luopua yhteydenpidosta lapseen ajatellen, etteivät he kuitenkaan pysty vanhemmuuteen ja ettei sillä lapsen kannalta ole merkitystä. Tämä on väärinkäsitys ja virhe, koska oma äiti ja isä ovat lapselle aina korvaamattoman tärkeitä. Pahinta lapsen kannalta on joutua vanhempiensa hylkäämäksi, vaikka se tapahtuisikin vanhempien taholta hyvässä tarkoituksessa. (Kujala 2003)

Oikea-aikaisella ja riittävällä kriisi-interventiolla on suuri merkitys sijoituksen onnistumisen kannalta. Sosiaalityöntekijän ei tarvitse selviytyä tästä yksin; palveluohjauksella ja verkostotyöllä etsitään voimavarojen yhdistelmiä perheen tueksi.

Vanhempien vertaistukitoiminta

Huostaanotettujen lasten vanhempien vertaistukitoiminnasta on saatu hyviä kokemuksia. Toiminta voi olla yksi vastaus lastensuojelulain edellyttämään huostaanotettujen lasten vanhemmille järjestettävään tukeen. Ohjattu ryhmätoiminta tarjoaa mahdollisuuden vanhemmille jakaa tuntemuksiaan ja keskustella kokemuksistaan muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Oppaita annettavaksi lapselle ja vanhemmalle

Lähteet

  • Araneva, Mirjam (2022) Lapsen suojelu. Toteuttaminen ja päätöksenteko. Helsinki, Alma Talent. 
  • Ervasti & Tulensalo (2004) Lapsikeskeisyys sijoitusprosessissa. Raportissa Jokinen, Juha (toim.) (2006) Huostaanottotyöryhmän raportti, 47.
  • Kalland, Mirjam (2004) Vauvan ja lapsen kehityksellisten tarpeiden huomioiminen lastensuojelussa. Teoksessa Puonti & Saarnio & Hujala (toim.) (2004) Lastensuojelu tänään. 2. Painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 135.
  • Kujala, Virpi (2003) Jaetun vanhemmuuden mahdollisuudet.
  • Räty, Tapio (2015) Lastensuojelulaki. Käytäntö ja soveltaminen. Helsinki: Edita Publishing Oy.
  • Sarnio, Tuula (2004) Perhetyö lastensuojelutyössä. Teoksessa Puonti & Saarnio & Hujala Lastensuojelu tänään. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 247.

Päivitetty: