Sijaishuoltopaikan valinta

Lapselle pitää valita sijaishuoltopaikka, joka vastaa parhaiten juuri hänen tarpeisiinsa.

Ensisijainen vaihtoehto on perhehoito. Jotta perhehoidolla pystytään vastaamaan mahdollisimman hyvin lapsen tarpeisiin, on tärkeää, että perhehoitajat saavat riittävästi tukea työhönsä.

Jos sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti perhehoidossa tai muualla, lapsi sijoitetaan laitoshoitoon.

Vastuu sijoituksen valmistelusta ja paikan valinnasta

Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee sijoituksen ja valitsee sijaishuoltopaikan.

Sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä sosiaalityöntekijä tekee päätöksen lapsen sijoittamisesta.

Lapsen yksilöllisen tarpeen kartoittaminen

Sijaishuoltopaikkaa valittaessa lähtökohtana ovat lapsen etu ja tämän tarpeet. Tällöin keskeistä on selvittää, mikä sijaishuollon muoto parhaiten vastaa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin.

Ainakin seuraavat asiat täytyy huomioida:

  • Mistä sijoitus johtuu? Miten sijoitus voi auttaa lasta ja hänen perhettään?
  • Pystyykö sijoituspaikka vastaamaan lapsen tarpeisiin? Millainen henkilökunnan koulutus ja työkokemus on? Minkä ikäisiä lapsia paikkaan on sijoitettu ja onko heillä hoidollisia erityistarpeita?
  • Minkä ikäinen sijoitettava lapsi on? Mikä hänen kehitystasonsa on?
  • Onko lapsella sisaruksia, jotka tarvitsevat sijoitusta? Heidät pitäisi pääsääntöisesti sijoittaa samaan paikkaan.
  • Millainen lapsen läheisverkosto on? Onko lapsen läheisverkostossa joku, joka voisi ottaa lapsen luokseen asumaan tai tukea lasta muutoin?
  • Millainen lapsen terveydentila on?
  • Onko lapsella erityisen tuen tarpeita?
  • Missä sijoituspaikka sijaitsee? Onko lapsella mahdollisuus pitää yhteyttä läheisiin ihmisiin?
  • Onko lapsella jo pysyvä ja merkittävä kiintymyssuhde? Vai onko sellaisen löytyminen sijoituksen tarkoitus?
  • Miten sijoituspaikka vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin ja harrastuksiin?
  • Miten kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta vaikuttaa sijoitukseen?

Pienille lapsille tavoitellaan ensisijaiseksi hoitopaikaksi sijaisperhettä. Myös isompien lasten kohdalla perhehoidon mahdollisuus selvitetään aina. Laitoshuoltoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti perhehoidossa tai muualla.
Lastensuojelulaki 50 § (Finlex)

Lapsen ja perheen toiveet ja mielipiteet

Sijoituspaikkaa valittaessa täytyy kuulla lapsen ja perheen toiveita ja tehdä yhteistyötä perheen kanssa.
Lastensuojelulaki 5 § (Finlex)

Yhteistyö sijaishuoltopaikan kanssa

Tärkeää on keskustella etukäteen myös suunnitellun sijaishuoltopaikan kanssa. Sijaishuoltopaikalle on hyvä kertoa avoimesti

  • sijaishuollon tarkoituksesta
  • lapsen ja perheen tilanteesta sekä
  • muista asioista tai haasteista, jotka voivat vaikuttaa sijoitukseen.

Sijaishuollon tarjoajan on puolestaan kuvattava monipuolisesti sijaishuoltopaikan luonnetta, toimintaa ja mahdollisuuksia.

Avoimuus edistää parhaassa tapauksessa kaikkien tahojen sitoutumista sijoitukseen. Avoimen keskustelun ja perusteellisen selvittämisen avulla voidaan välttää myös ongelmatilanteita. Pahimmillaan tällainen voi olla sijoituksen epäonnistuminen, jolloin lapselle täytyy etsiä uusi sopivampi sijoituspaikka.
Lastensuojelulaki 50 § (Finlex)

Lapsen läheisverkoston kartoittaminen

Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä sen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sekä sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen.

Läheisverkoston kartoituksessa selvitetään, keitä lapsen läheisverkostoon kuuluu. Läheisverkostoon voi kuulua muitakin ihmisiä kuin lapsen sukulaisia. Lapselle läheisiä henkilöitä voivat olla esimerkiksi kummit, naapurit tai hoitajat. Olennaista on selvittää lapsen oma kokemus siitä, ketkä ovat hänelle läheisiä ihmisiä. Kyseeseen voivat tulla henkilöt, jotka ovat osallistuneet lapsen arkeen ja huolenpitoon aiemmin, ja ovat olleet lapselle merkityksellisiä ja turvallisia aikuisia. Mikäli lapsen yhteydenpito siihen vanhempaansa, jonka kanssa hän ei asu, on ollut vähäistä tai se on puuttunut kokonaan, on läheisverkoston kartoituksessa selvitettävä syy yhteydenpidon vähäisyyteen tai puuttumiseen.

Kartoittamisen tarkoituksena on selvittää vaihtoehtoisia ratkaisuja kodin ulkopuoliselle sijoitukselle. Lapsen läheisten avulla voi myös löytyä uusia ratkaisuja, joiden toteutuminen on lapsen edun mukaista. Läheisverkostoa kartoitettaessa ja sijoitusta harkittaessa lapsen ja perheen tilannetta on selvitettävä monipuolisesti. Asiassa tehtävän ratkaisun on perustuttava ennen kaikkea lapsen etuun. Päätöksessä tai kannanotossa tulee näkyä, miten eri vaihtoehtoja on punnittu ja miksi ratkaisu, johon on päädytty, on arvioitu lapsen edun mukaiseksi.

Lapsen läheisverkoston mukaan ottaminen edistää lapsen yhteyden säilymistä hänelle läheisiin ihmisiin ja voi sitä kautta vahvistaa lapsen jatkuvuuden tunnetta. Läheisten henkilöiden osallistuminen lapsen elämään on tärkeää myös, jos lapsi siirtyy omasta kodistaan kodin ulkopuoliseen sijoitukseen. Työskentely lapselle läheisten henkilöiden kanssa mahdollistaa sen, että läheiset voivat olla osa lapsen tukiverkostoa myös sijaishuollon aikana.

Läheisverkosto täytyy kartoittaa. Sen voi jättää tekemättä vain, jos tilanne on kiireellinen tai on olemassa jokin muu perusteltu syy, jonka vuoksi kartoitusta ei tarvitse tehdä.

Lastensuojelulain esitöissä on esitetty, että läheisneuvonpito voi olla hyvä työmenetelmä läheisverkoston kartoittamiseksi. Läheisneuvonpidossa selvitetään, ketkä ovat osallistuneet lapsen arkeen ja huolenpitoon ja ketkä ovat lapselle merkityksellisiä ja turvallisia aikuisia. Näiden henkilöiden osallistuminen lapsen elämään on tärkeää lapsen siirtyessä omasta kodistaan kodin ulkopuoliseen sijoitukseen.

Lapsen huollon järjestäminen

Hyvinvointialueen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena. Lähtökohtana on aina lievimmän riittävän toimenpiteen periaate. Huostaanottoon on ryhdyttävä vasta viimesijaisena keinona.

Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava. Lapsen huoltajalla on lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, koulutuksesta, asuinpaikasta, harrastuksista sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huoltaja edustaa lasta tämän henkilöä koskevissa asioissa, jollei laissa ole toisin säädetty.

Lasta ei voi sijoittaa kodin ulkopuolelle suoraan lastensuojelulain 32 §:n nojalla. Lapsen asumisesta päättää hakemuksen perusteella käräjäoikeus tai sen on perustuttava vanhemman tai vanhempien ja lapsen luokseen ottavan henkilön tekemään hyvinvointialueen vahvistamaan sopimukseen.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijainen 31.7.2014 ( Dnro 1780/4/14):
Lapsen läheisverkoston kartoittamista koskeva säännös ei ole itsenäinen lapsen sijoitusta koskeva säännös. Asiassa oli toimittu lastensuojelulain vastaisesti, kun lapsen sijoittamisesta kiireellisen sijoituksen aikana läheisverkoston kartoituksen perusteella löytyneen henkilön luokse ei ollut tehty päätöstä.

Lapsen huolto voidaan uskoa vanhempien tai toisen vanhemman ohella tähän suostuneelle muulle henkilölle (oheishuoltaja), jos se on lapsen edun mukaista. Vanhemmat tai vanhempi voivat yhdessä tämän henkilön kanssa sopia lapsen asumisesta kyseisen huoltajan luona, tai että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman tai vanhemman ja oheishuoltajan luona. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja se on esitettävä vahvistettavaksi sille hyvinvointialueelle, jonka alueella lapsella on asuinpaikka. Hyvinvointialueen on harkitessaan, voidaanko sopimus vahvistaa, otettava huomioon muun ohella lapsen etu.

Tuomioistuin (ensi asteena käräjäoikeus) voi hakemuksesta päättää lapsen huollon uskomisesta vanhemman tai vanhempien ohella tai sijasta yhdelle tai useammalle henkilölle, sekä lapsen asumisesta. Vanhemman tai vanhempien ohella lapsen huolto voidaan uskoa muulle henkilölle, jos se on lapsen edun mukaista. Huoltajana olevan vanhemman tai vanhempien sijasta lapsen huolto voidaan uskoa muulle henkilölle vain, jos tähän on lapsen kannalta erittäin painavia syitä.

Tuomioistuin voi päättää myös siitä, kumman vanhemman tai kenen huoltajan luona lapsi asuu, tai että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman tai vanhemman ja huoltajan luona. Jos lapsen huollon järjestämisen tarkoitus on, että lapsi muuttaa huoltajan luokse, on tuomioistuimen syytä päättää myös lapsen asumisesta.

Hakemuksen voivat panna vireille lapsen vanhemmat yhdessä, toinen vanhempi, lapsen huoltaja tai hyvinvointialue. Hakemus tehdään sille käräjäoikeudelle, jonka tuomiopiirissä lapsella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka. Tuomioistuin voi ennen asian ratkaisemista hankkia hyvinvointialueelta selvityksen perheen tilanteesta, lapsen elinolosuhteista ja muista asian ratkaisemiseen vaikuttavista seikoista (olosuhdeselvitys).

Kun lapsella on useampi kuin yksi huoltaja, huoltajat vastaavat huoltajan tehtävistä yhdessä, ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty (yhteistoimintavelvollisuus). Yhteistoimintavelvollisuus koskee kaikkia huoltajia: sekä huoltajina olevia vanhempia että oheishuoltajia. Huoltajat voivat sopia keskinäisestä tehtäviensä jaosta. Tuomioistuin voi tarvittaessa antaa määräyksiä huoltajan tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä päättää tehtävien jaosta huoltajien kesken. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti.

Lapsen taloudellisten asioiden hoitamisessa lapsen huoltaja on lapsen edunvalvoja. Kaikki huoltajat huolehtivat edunvalvontatehtävästä yhdessä, jollei tuomioistuin ole päättänyt tehtävien jaosta edunvalvojien kesken tai vapauttanut huoltajaa edunvalvojan tehtävästään. Holhousviranomaisena toimiva Digi- ja väestötietovirasto voi vapauttaa edunvalvojan tehtävästään muun edunvalvojan kuin alaikäisen lapsensa huoltajana olevan vanhemman, jos hän sitä pyytää. Tuomioistuin voi määrätä lapsen edunvalvojalle sijaisen, jos tämä on sairauden, esteellisyyden tai muun syyn vuoksi tilapäisesti estynyt hoitamasta tehtäväänsä. Huoltajat eivät voi sopia keskenään lapsen edunvalvontatehtävistä.

Lapsen huoltajalla, joka ei ole lapsen vanhempi, on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla huoltajilla, mutta hänellä ei ole elatusvelvollisuutta lasta kohtaan. Lapsen elatuksesta vastaavat hänen vanhempansa kykynsä mukaan. Kun lapsi päätyy asumaan läheisen luona huoltajuusjärjestelyn kautta viranomaisen myötävaikutuksella ja siten vältytään huostaanotolta ja sen perusteella tapahtuvalta sijoitukselta, tulee lasta hoitavalle henkilölle tarvittaessa turvata edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi perhehoitolain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla maksamalla hänelle perhehoitolain mukainen hoitopalkkio, kulukorvaus ja käynnistämiskorvaus. Hoitopalkkion määrän tulee vastata lapsen hoidettavuutta. Lisäksi lasta hoitavalle henkilölle on tarvittaessa järjestettävä perhehoitolain 10 §:ssä tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia.

Oheishuoltaja ei ole perhehoitaja, jos lapsi asuu hänen luonaan lapsenhuoltolain mukaisilla käräjäoikeuden päätöksellä tai hyvinvointialueen vahvistamalla sopimuksella, vaikka hän saisi perhehoitolaissa määriteltyjä korvauksia ja palkkiota sekä muita palveluita ja tukitoimia. Tällöin lapsi ei ole sijaishuollossa. Lapsella voi kuitenkin olla lastensuojelun asiakkuus. Huoltajilla on lähtökohtaisesti yhteistoimintavelvollisuus lapsen asioissa.

Jos lapsen huolto uskotaan vanhempien sijasta lapsen perhehoitajana toimivalle henkilölle, voi hyvinvointialue edelleen maksaa hänelle lapsen ylläpidosta ja hoidosta aiheutuvaa korvausta sekä tarvittaessa palkkiota ja tukea lapsen hoitoa ja kasvatusta muutoinkin lastensuojelulain 46 §:n 2 momentin mukaisesti. Hyvinvointialueen tulee sopia perhehoitajan kanssa tukitoimista, palkkiosta ja korvauksesta ennen lapsen huollon siirtämistä koskevan hakemuksen tai selvityksen tekemistä tuomioistuimelle. Samalla on arvioitava, onko lapselle tarpeen määrätä erillinen edunvalvoja. Lapsen huolto voidaan uskoa huoltajana olevan vanhemman tai vanhempien sijasta toiselle henkilölle, jos tähän on lapsen kannalta erittäin painavia syitä. Näin voidaan tehdä vain tuomioistuimen (ensi asteena käräjäoikeuden) päätöksellä. Yksistään siitä, että lapsi on lastensuojelulaissa tarkoitetussa sijaishuollossa, ei seuraa muutoksia lapsen huoltajuudessa, eikä sijaishuolto tarkoita sitä, että perhehoitaja olisi lapsen huoltajan asemassa vanhemman sijasta.

Jos lapsi on huoltajan kuoleman johdosta jäänyt vaille huoltajaa, hyvinvointialueen on neuvoteltava asiasta lapselle läheisten henkilöiden kanssa ja tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus huoltajan ja edunvalvojan määräämisestä lapselle. Myös lapsen sukulainen tai muu lapselle läheinen henkilö voi tehdä hakemuksen tuomioistuimelle.

Yhteydenpidon turvaaminen läheisiin ihmisiin

Sijaishuollossa olevalle lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita hänelle läheisiä ihmisiä sekä pitää heihin yhteyttä. Sijaishuoltopaikan valinnassa on huomioitava lapsen mahdollisuus ylläpitää läheisiä ihmissuhteita.

Sijaishuollossa lapsen täytyy voida

  • ottaa vastaan vieraita
  • vierailla sijaishuoltopaikan ulkopuolella ja
  • pitää läheisiinsä yhteyttä muilla tavoin.

Lastensuojelulaki 54 § (Finlex)

Yhteydenpidon muodosta ja laajuudesta sovitaan lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan ja tiedot tästä kirjataan lapsen asiakassuunnitelmaan.
Asiakassuunnitelma

Sijoittajahyvinvointialueen täytyy tukea yhteydenpitoa. Hyvinvointialue voi esimerkiksi osallistua matkakustannuksiin, järjestää majoituksen ja tarjota muuta tarvittavaa käytännön apua yhteydenpidon turvaamiseksi.

Poikkeustapauksissa lapsen yhteydenpitoa hänelle läheisiin ihmisiin voidaan rajoittaa määräajaksi.

Valituskelpoinen rajoituspäätös täytyy tehdä myös silloin, kun tosiasiallisesti rajoitetaan lapsen yhteydenpitoa henkilöön, jota ei pidetä lapsen läheisenä.

Lapsen terveydentilan tutkiminen

Lapsen terveydentila täytyy tutkia sijoittamisen yhteydessä, jos sitä ei ole tutkittu tai siitä ei ole riittäviä tietoja hoidon järjestämiseksi sijaishuollon aikana. Terveydentilan tutkiminen tarkoittaa perusteellista lääkärintarkastusta.
Lastensuojelulaki 51 §

Tarkastus olisi tärkeää tehdä jo huostaanottoa valmisteltaessa. Lapsen hoitoon ja huolenpitoon liittyvien tarpeiden pitää määrittää sijaishuoltopaikan valintaa.

Jos lapsen terveydentilan selvittäminen on jäänyt jostakin syystä aiemmin kesken, täytyy tutkimukset saattaa tässä vaiheessa loppuun. Jos terveydentilaa ei ole ollut mahdollista selvittää aikaisemmin, täytyy tämä kuitenkin tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun sijaishuolto alkaa. Terveystarkastus täytyy lähtökohtaisesti tehdä myös sijoituksen päättyessä.

Terveystarkastusta ei tarvitse tehdä, jos lapsi on ollut säännöllisesti neuvolan asiakkaana tai hänestä on muuten riittävät terveystiedot (esimerkiksi tuomioistuimen luvalla tehdyn lääkärintutkimuksen perusteella).
Lastensuojelulaki 28 § (Finlex)

Terveydentila täytyy tutkia, jotta

  • selviää, tarvitseeko lapsi lääketieteellistä kuntoutusta tai hoitoa
  • sosiaalityöntekijä ja hoitoa järjestävä kunta tietävät, millaista sijaishuoltoa lapsi tai nuori tarvitsee ja
  • sijaishuolto pystyy hoitamaan tehtävänsä.

Lapsen sijaishuoltopaikka tarvitsee ehdottomasti tiedon lapsen terveydentilasta ja mahdollisista hoito-ohjeista. Lastensuojelu saa tarvittavat tiedot terveydenhuollosta käyttöönsä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain 64 § perusteella.

Lapsen kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen

On tärkeää, että lapsi voi säilyttää yhteyden omaan kulttuuriinsa, uskontoonsa ja äidinkieleensä. Nämä asiat on huomioitava sijaishuoltopaikkaa valittaessa.
Lastensuojelulaki 50 § (Finlex)

Taustaan liittyvät erityispiirteet huomioidaan etenkin tekemällä tiivistä yhteistyötä lapsen vanhempien ja muun lähiverkoston kanssa sekä tarvittaessa kulttuurisen ja kielellisen yhteisön kanssa.

Tämän lisäksi sijoittavan työntekijän ja sijaishuollon tarjoajan tulee hankkia tarvittavaa asiantuntemusta siitä, miten näitä erityistarpeita voidaan huomioida ja tukea.

Lapsella ja perheellä on oikeus osallistua ja tulla kuulluksi ymmärtämällään kielellä. Pääsääntöisesti apuna tulee käyttää tulkkausta ja kääntää kirjalliset dokumentit asiakkaan ymmärtämälle kielelle.

Lapsen sivistykselliset oikeudet sijaishuollon aikana

Lapsella on sijaishuollon aikana yhtäläinen oikeus varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tehtävä yhteistyötä varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai muun opetuksen järjestäjän kanssa sekä kodin ulkopuolista sijoitusta valmistellessaan että sijoituksen aikana. Lapsen asiakassuunnitelmaan on kirjattava, miten hänen varhaiskasvatuksensa, perusopetuksensa tai muu lapsen opetus järjestetään sijaishuollon aikana.

Tavoite perheen jälleenyhdistämisestä

Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen, jos tavoitteen edistäminen mahdollista lapsen edun näkökulmasta.

Päivitetty: