Sijaishuollon hankinta

Sijaishuollon palvelujen järjestäminen

Sijaishuollon palveluja voi järjestää monella tavalla. Hyvinvointialue voi järjestää sijaishuollon palveluja omana palvelutuotantonaan eli hyvinvointialueella voi olla esimerkiksi oma lastensuojelulaitos. Palvelutuotantoa voi järjestää myös yhdessä useamman hyvinvointialueen kanssa esimerkiksi ylläpitämällä yhteistä lastensuojelulaitosta tai ammatillista perhehoitoa.

Hyvinvointialue voi myös hankkia palvelun muilta hyvinvointialueilta tai valtiolta (valtion koulukodit), järjestöltä (esimerkiksi Nuorten ystävät ry ja SOS-lapsikylät) tai muulta yksityiseltä palveluntuottajalta. Yksityistä palveluntuotantoa edustavat useimmat ammatilliset perhekodit. Hyvinvointialue voi tehdä edellä mainituissa tapauksissa hankintayhteistyötä muiden hyvinvointialueiden kanssa. Lastensuojelulain lisäksi on hankintamenettelyä valittaessa huomioitava myös julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö.
Julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö (hankinnat.fi)

Jos hyvinvointialue ostaa yksityiseltä palveluntuottajalta esimerkiksi laitos- tai perhehoitoa, ovat asiassa syntyneet asiakirjat viranomaisen eli ostajan asiakirjoja. Samoin päätösvalta tiedon antamisesta tai antamatta jättämisestä on palvelun ostajalla eli hyvinvointialueella. Hyvinvointialueella on lisäksi oikeus ja velvollisuus antaa määräyksiä ostopalvelukumppanille siitä, miten asiakirjoja laaditaan, niitä ylläpidetään, suojataan, arkistoidaan tai hävitetään. 
Opas sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä - STM (luku 3.2.: Palveluntuottajan vastuut toisen palvelunantajan lukuun toimittaessa)

Kun sijaishuolto toteutetaan perhehoitona, käytetään yleensä perhehoitolain mukaista toimeksiantosopimusta. Julkisia hankintoja sääntelevässä lainsäädännössä hankinnalla ei tarkoiteta työsuhteeseen palkkaamista. Vaikka perhehoitajat eivät olekaan varsinaisesti työsuhteessa, on tulkinta ollut se, etteivät hankintalain velvoitteet koske toimeksiantosopimusten tekemistä perhehoitajien kanssa.
Perhehoitolaki 10 § (Finlex)

Lastensuojelulaki turvaa lapsen edun

Kilpailuttaminen ei tarkoita sitä, että lasten sijaishuoltopaikkoja vaihdeltaisiin aina sopimuskauden päättyessä tarjouskilpailussa menestyneisiin paikkoihin. Lapsikohtaiset päätökset sijaishuollon järjestämisestä tehdään aina lastensuojelulain mukaisin perustein.

Hyvinvointialueen ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee huolehtia siitä, että lapselle turvataan pysyvät ja jatkuvat ihmissuhteet, joita palvelujen lyhytjänteinen kilpailuttaminen tai hankintatyön suunnittelemattomuus ei saa vaarantaa. Lastensuojelupalveluja hankittaessa lapsen etu tulee asettaa aina ensisijaiseksi. Hankintaprosessin tulisi kuitenkin olla paitsi asiakaslähtöinen, myös juridisesti pätevä, suunnitelmallinen, tehokas ja taloudellinen.

Jos lapsen tarvitsemaa palvelua ei löydy kilpailutuksessa hyväksyttyjen toimittajien joukosta, on lastensuojelulain nojalla mahdollista sijoittaa lapsi myös muualle. Mikäli lapsen tarvitsema hoito joudutaan hankkimaan suorahankintana, on päätös perusteltava.

Suunnitelmallisuus lastensuojelupalvelujen hankinnassa

Sijaishuollon tulee lastensuojelussa olla suunnitelmallista – lapsi tarvitsee usein pitkäaikaista sijaishuoltoa. Sijaishuollon toteuttaminen, esimerkiksi lastenkodin perustaminen vaatii samoin useamman vuoden perustamisprosessin investointeineen ja henkilöstön rekrytointeineen.

Suunnitelmallisuus lastensuojelupalvelujen hankinnassa ja tuottamisessa varmistaa sijaishuollon palvelujen saatavuuden eri ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien lasten tarpeiden mukaisesti. Suunnitelmallisuus varmistaa myös laatutason kehittymisen sekä lisää kustannustietoisuutta.

Suunnitelmallinen lastensuojelupalvelujen hankinta perustuu muun muassa lastensuojelulain mukaiseen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. 

Päivitetty: