Sijaishuollon valvonta

• Hyvinvointialueet ja sijaishuollon valvonta
• Aluehallintovirastot ja sijaishuollon valvonta

Tällä sivulla kuvataan lastensuojelun sijaishuollon valvontaa. Käsikirjassa on oma kokonaisuutensa lastensuojelun valvonnasta yleisesti. Tuossa kokonaisuudessa on avattu tarkemmin eri toimijoiden roolia lastensuojelun valvonnassa. 
Lastensuojelun valvonta

Hyvinvointialueet ja sijaishuollon valvonta

Sijoitushyvinvointialue = hyvinvointialue, johon lapsi sijoitetaan
Sijoittajahyvinvointialue = hyvinvointialue, joka sijoittaa lapsen

Jos lapsi sijoitetaan muun kuin sijoittajahyvinvointialueen alueelle, sijoittajahyvinvointialueen täytyy ilmoittaa tästä sijoitushyvinvointialueelle. Myös sijaishuollon päättymisestä täytyy ilmoittaa. Tällä turvataan sijoitetun lapsen palvelujen ja tukitoimien järjestäminen sekä sijaishuoltopaikan valvonta. Sijoitushyvinvointialueen on pidettävä rekisteriä alueelleen sijoitetuista lapsista.
Lastensuojelulaki 78 § (Finlex)

Sijoittajahyvinvointialueen tehtävät valvonnassa

Lapsen sijoittaneen hyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshoitoon toteutuu lapsen edun mukaisesti, lapsen oikeuksia toteuttaen. Sijoittajahyvinvointialueen täytyy valvoa, että lapsi saa tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet. Sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat myös sijoitushyvinvointialueen ja aluehallintovirasto, jotka toimivat yhteistyössä sijoittajahyvinvointialueen kanssa.
Lastensuojelun valvonta

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän käynnit sijaishuoltopaikassa ovat tärkeä valvonnan keino. Käynneillä on mahdollisuus seurata sijaishuoltopaikan toimintaedellytyksiä sekä lasten hoidon ja kasvatuksen periaatteita. Sijaishuoltopaikassa käydessään lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän täytyy tavata lasta sekä keskustella hänen kanssaan myös kahden kesken, jotta lapsi voi kertoa luottamuksellisesti omasta tilanteestaan ja kokemuksistaan. Lapsen kokemus hoidosta ja huolenpidosta on tärkeä tekijä sijaishuoltopaikan ja siellä tarjotun hoidon sopivuutta arvioitaessa. 
Lastensuojelulaki 53 § 2 momentti (Finlex)

Sijaishuollon lapsikohtainen valvonta 

Sijaishuollon lapsikohtaisella valvonnalla tarkoitetaan lapsen sijoituksen ja sen tavoitteiden toteutumisen seurantaa. Lapsikohtaisesta valvonnasta vastaavat lapsen sijoittava hyvinvointialue ja erityisesti lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.  

Lapsikohtaisen valvonnan vastuu on sama riippumatta siitä, onko lapsi sijoitettu perhe- vai laitoshoitoon. Tästä syystä tässä mallissa ei erotella näitä sijaishuoltomuotoja toisistaan. Yhteistyökumppanit ja toimijaverkosto kuitenkin määräytyvät osittain sijaishuoltomuodoittain. 
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävät

Suositus lapsikohtaisen valvonnan toimintamalliksi 

Lapsikohtaisen valvonnan malli on kehitetty osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kysy ja kuuntele –hanketta (2019–2021), jossa tutkitaan sijoitettujen lasten hyvinvointia, kokemuksia ja kohtelua sekä sosiaalityön ammattikäytäntöjä liittyen lasten kuulemiseen ja sijaishuollon epäkohtien tunnistamiseen.  

Mallin ohjaavia periaatteita ovat: 

• lapsen osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen 
• suhdeperustainen työ ja kohtaamisen merkitys  
• lapsen kokemustiedon ja tulkinnat keskiössä 

Mallin keskiössä on lapsen kohtaaminen ja hänen kokemustietonsa, jota muiden osapuolten tieto täydentää. Mallissa on pyritty kuvaamaan sitä, mitä tietoa sosiaalityöntekijä tarvitsee lapsen tilanteesta ja kokemuksista valvontatehtävän toteuttamiseksi sekä sitä, miten valvontatehtävää voidaan toteuttaa lapsikeskeisesti. Avainasemassa on yhteistyö ja vuorovaikutus kaikkien toimijoiden kanssa. 

Tieto ja ymmärrys lapsen tilanteesta rakentuvat vuorovaikutuksessa ja keskusteluissa. Tästä syystä valvontavastuun täyttäminen onnistuu vain, kun sosiaalityöntekijällä on mahdollisuus luoda lapseen luottamuksellinen suhde ja pitää häneen yhteyttä riittävän usein.  

Lapsilähtöinen kohtaaminen 

Lasten yksilölliset tilanteet ja tarpeet ovat erilaisia, joten yhtä oikeaa kohtaamisen ja vuorovaikutuksen tapaa tai menetelmää ei voida nimetä. Kohtaamistilanteen luonteeseen vaikuttavat muun muassa lapsen ikä, temperamentti, luonne, elämäntilanne, vireystila, erityistarpeet ja aikaisemmat kokemukset. 

Työntekijän on löydettävä tapa ja kanava käydä vuoropuhelua jokaisen lapsen kanssa yksilöllisesti. Lasta tulee tavata sekä kahden kesken että yhdessä hänen verkostonsa ja läheistensä kanssa (jos esimerkiksi yhteydenpidon rajoittaminen ei estä tätä). Tapaamisia tulee järjestää myös lapsen sijaishuoltopaikassa. 

• Yhteydenpidossa valitaan lapsen toiveiden mukainen viestinnän kanava  
• Lapsen toiveet otetaan huomioon tapaamispaikan valinnassa  
• Valitaan lapsilähtöinen vuorovaikutustapa 
• Fokus pidetään lapselle tärkeissä asioissa  
• Annetaan lapselle mahdollisuus kertoa myös vaikeista asioista  
• Muistetaan keskustella myös myönteisistä asioista  
• Lapsen aktiivista toimijuutta tuetaan  
• Tieto välitetään lapselle ymmärrettävässä muodossa  
• Lasta tuetaan hänelle tärkeiden asioiden eteenpäin viemisessä 

Ymmärryksen ja tiedon lapsen tilanteesta tulisi rakentua lapsilähtöisessä vuorovaikutuksessa. Kohtaaminen voi rakentua keskustelun lisäksi mm. havainnoinnin, leikin, yhdessä tekemisen tai apuvälineiden (esim. lomakkeet, kortit, pelit, janat, sukupuut, verkosto- ja roolikartat) varaan. Keskustelun tueksi THL suosittelee käyttämään ”Mitä sinulle kuuluu?” – materiaalia  

Kokemustietoa voi välittää vain lapsi itse. Hän voi ilmaista tietoa monin eri tavoin myös nonverbaalisesti, ja havainnointi on monissa tilanteissa paras tapa päästä mahdollisimman lähelle lapsen elettyä kokemusta. Kun lapsi on riittävän vanha keskustelemaan, häneltä tulee myös aktiivisesti kysyä hänen arkeensa ja kokemuksiinsa liittyvistä asioista. 

Luottamus antaa lapselle mahdollisuuden kertoa vaikeistakin asioista. On tärkeää, että vaikeistakin asioista puhutaan oikeilla nimillä lapsen kehitystaso huomioon ottaen. Puhumalla avoimesti, kysymällä suoraan ja nimeämällä asioita voidaan rohkaista lasta kertomaan kokemuksistaan.  

Valvontaa jäsentävät välineet 

Tarkistuslista lapsen kanssa systemaattisesti käsiteltävistä teemoista on tarkoitettu sosiaalityöntekijän muistilistaksi. Lista toimii työntekijän tukena lapsen hyvinvoinnin ja tilanteen seurannassa ja arvioinnissa. Aikuisella on vastuu kysyä erityisesti kiusaamiseen, häirintään ja väkivaltaan liittyvistä asioista – niistä kertomista ei voi jättää lapsen vastuulle. Eri teemat tulevat käsiteltäviksi lapsen kasvaessa, ja niistä keskustellaan lapsen ikä- ja kehitystaso sekä yksilölliset tarpeet ja tilannetekijät huomioon ottaen.  

Teemat on jaoteltu seuraavasti:  

• Koulu, varhaiskasvatus ja vapaa-aika  
• Lapsen kokemukset kiusaamisesta, häirinnästä ja erilaisista väkivallan muodoista  
• Lapsen ihmissuhteet  
• Lapsen arki ja sijaishuoltopaikka  
• Lapsen fyysinen ja psyykkinen terveydentila  
• Sijoituksen yksilöllisten tavoitteiden seuranta ja arviointi yhdessä lapsen kanssa  
• Sijoitettujen lasten oikeudet  

Kaikkia teemoja ei ole tarkoitus käsitellä yhdessä tapaamisessa, vaan tärkeintä on niiden läpikäymisen säännöllisyys. Lista toimii sosiaalityöntekijän muistin tukena siinä, milloin lapsen kanssa on käsitelty tiettyä asiaa viimeksi ja mitkä asiat vaativat lisäkeskustelua. Lista toimii myös dokumentaationa työntekijän vaihtuessa. Lista ei ole tyhjentävä ja sijoituksen syy ja vaihe, lapsen ikä ja kehitystaso sekä lapsen tausta ja tilanne vaikuttavat siihen, mitkä teemat ovat milloinkin tärkeitä käsitellä lasta kohdatessa. Lähtökohtana on, että jokaisesta teemasta tulisi keskustella vähintään kerran vuodessa ja aina sijaishuoltopaikan vaihtuessa 

Sijaishuollon epäkohtiin puuttumisen prosessikuvaus toimii sosiaalityöntekijän tukena hänen tietoonsa tuleen epäkohdan liittyvän selvittämisessä ja puuttumisvaihtoehtojen arvioinnissa.  

Epäkohdan havaitsemisen jälkeen arvioidaan  

1. Kiireellisyys  
   Onko tilanteen ratkaiseminen kiireellistä lapsen näkökulmasta?  

   Tarvitaanko välitöntä turvaamista, entä muiden viranomaisten kiireellistä arviointia tai tukea? 

2. Vakavuus  

   Kaltoinkohteluun tai muuhun väkivaltaan puututaan aina, vaikka lapsi ei kokisi tilannetta vakavana. 

   Mikä on lapsen oma näkemys tilanteesta?  

   Entä läheisten ja sijaishuoltopaikan aikuisten?  

   Tarvitaanko lisätietoa tilanteesta?  

3. Seuraukset ja puuttumisen tavat

   Mitkä ovat tilanteen seuraukset lapsen näkökulmasta?  

   Millä erilaisilla tavoilla tilanteeseen voisi puuttua?  

   Voiko puuttumisella olla ei-toivottuja seurauksia lapsen kannalta?  

   Entä seuraukset muiden osallisten kannalta?  

4. Tarvittavat yhteistyötahot

   Tuleeko tapahtuneesta/tilanteesta ilmoittaa jollekin muulle?  

   Vaikuttaako tapahtuma/tilanne muihin lapsiin, ja kuinka kiireellinen tilanne on heidän kannaltaan? Mitä tukea työntekijä tarvitsee tilanteen ratkaisemiseksi ja omien tunteidensa käsittelyyn?

5. Seuranta

   Oliko korjaavilla toimilla vaikutusta?  

   Tarvitaanko lisää toimenpiteitä?  

   Tarvitseeko lapsi jatkotukea tapahtuneen käsittelyyn, entä läheiset tai sijaishuoltopaikan aikuiset? Mitä seurannan työnjaosta on tarpeen sopia?  

   Miten huolehditaan sosiaalityöntekijän tarvitseman tuen toteutumisesta? 

​​​​Useimmat epäkohtatilanteet ratkeavat neuvottelemalla. Jos keskustelu asianomaisten kesken ei ole riittävää, voidaan arvioida, hyötyykö lapsi itselleen tai jollekin muulle toimijalle kohdennetusta lisätuesta. Tukitoimia voivat tässä tilanteessa olla esimerkiksi henkilöstön työnohjaus tai ohjaus- ja valvontakäynti henkilöstöresurssin lisäys, lapsen sijaishuoltopaikan ulkopuolisen hoitokontaktin tiivistäminen tai aloittaminen. Toimenpidevalikon toisessa ääripäässä on lapsen sijaishuoltopaikan vaihto.  

Epäkohtaan puuttumisen prosessi on kuvattu yllä lapsen vastuusosiaalityöntekijän näkökulmasta, koska sosiaalityöntekijä on vastuussa lapsikohtaisesta valvonnasta ja lapsen sijaishuoltopolussa ilmenevän epäkohdan selvittämisestä. Hänen ei kuitenkaan tulisi toimia tässä yksin, vaan pari-, ja tiimityön sekä johtamisen tulisi antaa tukea vaativaan työprosessiin. Valvonta-asian laajentuessa koskemaan koko yksikköä, perhekotia tai palveluntuottajaa tulisi vastuun kokonaisuuden hallinnasta siirtyä yksikkö- tai perhekohtaisesta valvonnasta hyvinvointialueella vastaavalle taholle, aluehallintovirastolle tai Valviralle.

Mikäli epäkohtatilanteet ovat vakavia tai toistuvia, niihin johtaneita syitä tulisi selvittää myös organisaatiotasolla. Sosiaalityöntekijällä on myös sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain (sote-valvontalaki) 29 §:n  mukainen ilmoitusvelvollisuus.  
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 741/2023 

Toiminnassa havaittujen epäkohtien käsitteleminen

Sijaishuoltopaikan toiminnassa havaituista puutteista tai epäkohdista on syytä keskustella heti yhdessä sekä lapsen että sijaishuoltopaikan kanssa. Näin sijaishuoltopaikalla on mahdollisuus kertoa oma näkemyksensä tilanteesta sekä tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi siten kuin yhdessä sovitaan. Kokonaistilanteen selvittämiseksi on syytä myös kartoittaa huoltajan ja muiden viranomaisten näkemyksiä tilanteesta. Asioiden välitön ja avoin selvittäminen luo edellytyksiä keskinäisen luottamuksen säilymiselle ja nopealle puuttumiselle.

Jos lapsen sijoittanut hyvinvointialue havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen täytyy salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa asiasta välittömästi lapsen sijoitushyvinvointialuelle. Tämän lisäksi epäkohdista täytyy ilmoittaa aluehallintovirastolle ja tiedossa oleville muille lapsia kyseiseen paikkaan sijoittaneille hyvinvointialueille. 
Lastensuojelulaki 79 § (Finlex)

Rajoitustoimenpiteiden käytön valvonta

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on myös valvottava rajoitustoimenpiteiden käyttöä sijaishuoltopaikassa.

Lastensuojelulaitoksen on arvioitava rajoitusten käyttöä yhdessä lapsen kanssa heti kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen. Laitoksen on toimitettava tiedot lapseen kohdistetuista rajoituksista sekä selvitys rajoitusten lapsikohtaisesta arvioinnista viipymättä lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Lisäksi laitoksen täytyy kirjata käyttämänsä rajoitustoimenpiteet ja toimittaa kirjaamisten sisältö kuukausittain tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Sosiaalityöntekijä voi siten arvioida rajoitustoimenpiteiden vaikutusta lapsen asiakassuunnitelmaan ja muutoinkin vastata siitä, että lapsen hoito ja huolenpito sijaishuoltopakassa on lapsen edun mukaista.
Lastensuojelulaki 74 § (Finlex)
Lastensuojelulaki 74 a § 1-2 mom. (Finlex)

Jos lapseen on kohdistettu useita, peräkkäisiä, yhtäaikaisia tai pitkäaikaisia rajoituksia, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän täytyy arvioida lapsen kokonaistilanne, lapselle sopivan ja riittävän hoidon ja palvelujen tarve sekä vastaavatko sijaishuoltopaikan henkilöstön määrä ja osaaminen sekä tilat lapsen tarpeita. Myös lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on keskusteltava rajoituksista ja niiden perusteista lapsen ja huoltajien kanssa, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta tai mahdotonta.
Lastensuojelulaki 74 a § 3 mom. (Finlex)

Käyttövarojen valvonta

Sijaishuoltopaikan täytyy pitää kirjaa myös lapselle annettujen käyttövarojen maksamisesta. Kirjaukset täytyy lähettää vuosittain tiedoksi lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. 
Lastensuojelulaki 55 § (Finlex)

Puutteiden korjaaminen perhehoidossa

Lapsen perhehoitoon sijoittaneen hyvinvointialueen tehtävänä on valvoa, että sijoitus toteutuu perhehoitolain mukaisesti. Sijoittajahyvinvointialueen täytyy valvoa myös, että lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka järjestetään sijoitushyvinvointialueen toimesta.
Perhehoitolaki (263/2015) 22 § 1 momentti (Finlex)
Perhehoidon prosessi - Perhehoidon valvonta

Aluehallintovirastot ja sijaishuollon valvonta

Aluehallintovirastojen tehtävänä on seurata ja valvoa lastensuojelulaitosten toimintaa. Tämä tapahtuu lupamenettelyn kautta (sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta annetun lain voimaan tultua 1.1.2024 lupamenettelyn sijaan otetaan käyttöön palveluntuottajien ja palveluyksikköjen rekisteröinti) ohjaus- ja arviointikäynneillä, tarkastuskäynneillä sekä yleisellä ohjauksella. Aluehallintovirastot ohjaavat ja neuvovat sijaishuoltopaikkoja sijaishuollon järjestämiseen ja toteuttamiseen liittyvissä asioissa. 

Aluehallintovirastojen tehtävänä on lisäksi erityisesti valvoa rajoitustoimenpiteiden käyttöä lastensuojelulaitoksissa. Aluehallintoviraston täytyy valvontaa toteuttaessaan varata lapselle tilaisuus luottamukselliseen keskusteluun aluehallintoviraston edustajan kanssa.
Lastensuojelulaki 80 § (Finlex)

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (sote-valvontalaki) on voimassa 1.1.2024 alkaen. Laissa on säännökset sosiaali- ja terveyspalvelujen viranomaisvalvonnasta. Jos lastensuojelulaitosten toiminnassa havaitaan asiakas- tai potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita tai epäkohtia, taikka toiminta on muutoin sote-valvontalain tai muun sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan lain vastaista,  aluehallintoviraston on annettava määräys puutteiden korjaamisesta tai epäkohtien poistamisesta. Samalla aluehallintoviraston täytyy asettaa määräaika, jonka kuluessa tarpeelliset toimenpiteet pitää suorittaa.

Aluehallintovirastolla on oikeus velvoittaa asianomainen noudattamaan määräystä sakon uhalla tai uhalla, että palvelutoiminta keskeytetään tai että toimintayksikön tai sen taikka toiminnassa käytetyn laitteen tai välineen käyttö kielletään. Asiakas- tai potilasturvallisuuden niin edellyttäessä aluehallintovirasto voi määrätä toiminnan välittömästi keskeytettäväksi tai kieltää välittömästi palvelunjärjestäjän tai palveluntuottajan toiminnassa käytettävän palveluyksikön, sen osan tai laitteen käytön.

Jos havaittu puute, laiminlyönti, virheellisyys tai muu epäkohta ei anna aihetta edellä mainittuihin toimenpiteisiin, aluehallintovirasto voi antaa ohjausta lain mukaiseen menettelyyn, toiminnan asianmukaiseen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä hyvän hallinnon vaatimuksiin. Aluehallintovirasto voi kehottaa korjaamaan todetun puutteen tai muun epäkohdan. Jos ohjausta tai kehotusta ei voida pitää riittävinä, aluehallintovirasto voi antaa huomautuksen vastaisen varalle. 

Aluehallintovirasto voi myös poistaa palveluntuottajan palveluntuottajien rekisteristä muun ohella, jos toiminnassa on olennaisesti rikottu lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, eivätkä valvontaviranomaisen aikaisemmat huomautukset tai määräykset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen tai epäkohtien poistamiseen.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (sote-valvontalaki) 5 luku