Hepatiitti B -rokote

Rokote suojaa hepatiitti B -viruksen (HBV) aiheuttamalta maksatulehdukselta. Sitä käytetään myös altistumisen jälkeen estämään infektio. 

Kun henkilö on altistunut tartunnalle, täytyy aina arvioida sekä rokotteen että hepatiitti B -vasta-aineen eli HB-immunoglobuliinin tarve.

Hepatiitti B -virus leviää veri- ja seksikontaktin kautta.

Mikä on hepatiitti B?

Tällä sivulla

Kenelle hepatiitti B -rokote annetaan?

Rokotteen saavat kansallisen rokotusohjelman osana ilmaiseksi

  • säännöllistä hoitoa saavat verenvuototautia sairastavat
  • pistämällä huumeita käyttävät 
  • pistämällä huumeita käyttävien läheiset, kuten perheenjäsenet, asuinkumppanit ja seksikumppanit
  • miehet, joilla on seksiä miesten kanssa

Tarkista myös edellä mainittuihin ryhmiin kuuluvien hepatiitti A -suoja. Jos henkilö ei ole aiemmin saanut kumpaakaan rokotetta, voit antaa hänelle hepatiitti A- ja B -yhdistelmärokotteen.

Suurentuneen tartuntariskin takia hepatiitti B -rokotteen saavat ilmaiseksi myös

  • hepatiitti B-infektiota sairastavien sekä oireettomien HBsAg-positiivisten henkilöiden vastasyntyneet lapset, seksikumppanit ja samassa taloudessa asuvat
  • seksityöntekijät
  • työharjoittelussa tartuntavaaraan joutuvat opiskelijat
  • henkilöt, joilla on pistotapaturman tai muun verialtistumisen vuoksi vaara saada hepatiitti B -tartunta, ja jotka ovat altistuneet muualla kuin työtehtävissä. Tähän ryhmään voidaan lukea myös seksuaalirikosten uhrit. 
  • alle 5-vuotiaat päiväkotilapset, kun ryhmässä tiedetään olevan HBsAg-positiivinen lapsi
  • vastasyntyneet lapset, kun ainakin toinen vanhemmista on lähtöisin maasta, jossa hepatiitti B on yleinen
  • hepatiitti C-viruksella infektoituneiden äitien vastasyntyneet lapset

Vastasyntyneiden tartuntavaara ja hepatiitti B -rokotukset

Päivähoidossa olevien lasten B-hepatiittirokotukset

Rokotusohjelman ulkopuoliset hepatiitti B -rokotukset 

Mitä rokotetta käytetään ja mitä se sisältää?

Rokotusohjelmassa käytetään Engerix-B- ja HBVAXPRO -rokotteita.  Lapsille ja aikuisille on omat rokotevalmisteensa:

Engerix-B-rokote 0,5 ml kerta-annosruiskussa on 0-15 -vuotiaille.

HBVAXPRO 10 mikrogrammaa -rokote 1 ml kerta-annosruiskussa on 16 vuotta täyttäneille ja aikuisille.

Rokotteiden koostumus:

  • Rokotteet eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia.
  • Vaikuttavana aineena on hepatiitti B -viruksen pintarakenteita.
  • Tehosteaineena on alumiiniyhdiste.
  • Apuaineina on suoloja ja puhdistettua vettä.
  • Rokotteet eivät sisällä säilytysaineita.

Engerix-B 0,5 ml -rokotteen koostumus (pdf 87 kt)

Lisätietoa HBVAXPRO 10 mikrogrammaa -rokotteen koostumuksesta (Lääkeinfo.fi)

Jakelussa on erä Engerix-B 0,5 ml -rokotetta tanskankielisin pakkausmerkinnöin.

Annostus ja aikataulu

Hepatiitti B -rokotteiden annos 0-15 -vuotiaille on 0,5 ml ja 16 vuotta täyttäneelle 1 ml.

Perusrokotussarjaan kuuluu kolme rokotusta, jotka annetaan kuukausina 0,1 ja 6.

Tätä aikataulua käytetään myös, kun epäillään tai todetaan henkilön altistuneen esimerkiksi pistostapaturmassa HBsAg-positiiviselle verelle. HB-immunoglobuliini ja ensimmäinen rokoteannos annetaan mahdollisimman pian mielellään vuorokauden sisällä altistumisesta.

Neljän annoksen rokotussarjaa käytetään, kun suojaa tarvitaan nopeasti ja tartuntariski arvioidaan suureksi, esimerkiksi kun potilas on altistunut suurelle määrälle HBsAg-positiivisen verta. Rokotukset annetaan tällöin kuukausina 0, 1, 2 ja 12. Neljäs rokoteannos tarvitaan pitkäaikaisen suojan takaamiseksi.

HB-immunoglobuliini annetaan ensimmäisen rokoteannoksen yhteydessä.

Myös vastasyntyneelle, jonka äiti on hepatiitti B -viruksen kantaja, annetaan 4 annoksen sarja yllä mainituin väliajoin. 

Poikkeustilanteissa riskinarvioinnin perusteella voidaan aikuiselle antaa rokotukset päivinä 0, 7 ja 21. Tällöin annetaan vielä neljäs annos vuoden päästä ensimmäisestä rokotuksesta. Esimerkki poikkeustilanteesta on hepatiitti B:n esiintymisalueelle sairaanhoitotyöhön lähtevä henkilö, joka ei ehdi ottamaan rokotetta normaalin aikataulun mukaisesti.

Täyden rokotussarjan jälkeen yhdeksällä kymmenestä on tämänhetkisen tiedon valossa elinikäinen suoja.

Henkilö, jolla on immuunipuutoksia, voi tarvita lisäannoksia.

Pitääkö vasta-aineita mitata?

Rokotussuojaa ei tarvitse rutiininomaisesti tarkistaa kaikilta. Rokotetutkimuksissa hepatiitti B -rokotteet ovat tuottaneet suojaavan vasta-ainetason yli 95 %:lle rokotetuista.

Rokotussarjalla aikaansaatu suoja on erityisen tärkeä tarkistaa silloin, kun jatkuva altistuminen on merkittävää. Näin on esimerkiksi hepatiitti B:tä kantavan äidin lapsella tai hepatiitti B -kantajan kumppanilla. 

Lääkäri päättää vasta-ainemittauksesta tilanteissa, joissa epäillään, että suojan muodostuminen on vajaata ja henkilön riski altistua on merkittävää ja jatkuvaa. 

Suoja voi jäädä muodostumatta, jos rokotettava

  • on yli 50-vuotias
  • tupakoi
  • on selvästi ylipainoinen tai
  • sairastaa perussairautta, joka rajoittaa vastustuskykyä

Jos henkilö on työnsä puolesta toistuvassa altistumisriskissä, työterveyshuolto arvioi, onko suojaa tarpeellista tarkistaa.

Suoja tarkistetaan mittaamalla vasta-aineet (S-HbsAb) 6–8 viikon kuluttua viimeisestä annoksesta. Suoja on riittävä, jos kolmen tai neljän annoksen rokotussarjan jälkeen S-HBsAb on 10 KY/l tai korkeampi.

Jos henkilölle ei ole perusrokotussarjan jälkeen syntynyt riittävää suojaa ja toistuva altistus on ilmeistä, anna lisärokotukset kuukausina 0, 2 ja 4. Määritä vasta-ainetaso uudelleen 6–8 viikon kuluttua viimeisestä rokoteannoksesta. Jos riittävää suojaa ei edelleenkään ole syntynyt, tartuntariskiä täytyy pyrkiä pienentämään muilla keinoilla.

Rokotusohjeet

Anna rokote joko olkavarren hartialihakseen tai ulomman reisilihaksen etu-yläosaan (IM). Rasvakudokseen annettu rokote voi johtaa riittämättömään suojaan.

Jos henkilöllä on voimakas, pysyvä trombosytopenia tai verenvuototauti, voit antaa rokotteen myös ihon alle (SC).

Voit jatkaa Engerix B:llä aloitettua rokotussarjaa HBVAXPRO-valmisteella ja päinvastoin, kunhan huomioit iänmukaisen annostuksen.

Raskaana olevan voi rokottaa selvässä altistustilanteessa.

Jos annat rokotteen samalla kertaa HB-immunoglobuliinin kanssa, pistä immunoglobuliini vastakkaiseen raajaan kuin rokote. Jos joudut käyttämään suurta annosta (yli 5 ml), sinun kannattaa jakaa se useaan eri kohtaan kehoa. Voit esimerkiksi antaa osan pakaraan tai reiteen.

 Samanaikainen ja perättäinen rokottaminen eri rokotteilla (Rokottajan muistisäännöt)

Mitkä ovat rokotteen vasta-aiheet ja varotoimet?

Rokotetta ei saa antaa henkilölle, joka on todennetusti saanut anafylaktisen reaktion edellisen hepatiitti B-rokoteannoksen tai vastaavia aineosia sisältävän rokotteen jälkeen.
Anafylaksia ja anafylaksiaksi epäillyt oireet

Siirrä rokotusta, jos henkilöllä on kuumetta tai kuumeinen infektio.

Keskosen rokottamisessa huomioitavaa

Mitä hyötyjä hepatiitti B -rokotteella on?

 Kun rokotetaan suurentuneessa tartuntavaarassa olevia henkilöitä, estetään hepatiitti B -viruksen aiheuttamia infektioita, akuutteja ja kroonisia maksatulehduksia sekä viruskantajuutta.

Erityisesti pikkulasten tartunnat voivat johtaa elinikäiseen viruskantajuuteen. Siksi infektiovaarassa olevien vastasyntyneiden ja pienten lasten rokottaminen on erityisen hyödyllistä. Kun heidät rokotetaan, voidaan estää myös kroonistuneen hepatiitti B -infektion jälkiseurauksia, kuten maksakirroosia ja maksasyöpää.

Hepatiitti B -virusta kantavan henkilön lähipiirin rokotukset ovat tärkeitä, koska niillä pystytään ehkäisemään arkitilanteissa tapahtuvia tartuntoja. 

Riskiryhmään kuuluvan rokottaminen suojaa rokotettavaa itseään, hänen läheisiään ja samalla estää viruksen leviämistä väestöön.

Veritartuntavaaratilanteen jälkeinen mahdollinen infektio voidaan yleensä estää rokottamalla ja HB-immunoglobuliinilla.

Mitä haittoja hepatiitti B -rokotteesta voi olla? 

Tavanomaisimmat haittavaikutukset ovat pistosalueen paikallisoireet, kuten kipu, punoitus ja turvotus.

Tavallisia ovat myös ohimenevät yleisoireet, kuten

  • kuume
  • sairauden tunne
  • päänsärky
  • huonovointisuus
  • ruoansulatuskanavan oireet
  • ärtyneisyys
  • väsymys.

Iho-oireet tai varsinaiset yliherkkyysreaktiot ovat harvinaisia.

Paikallis- ja yleisoireet alkavat yleensä parin vuorokauden sisällä rokottamisesta ja kestävät muutamia vuorokausia. Niitä voi hoitaa kuume- ja kipulääkkeellä.

Paikallis- ja yleisoireet eivät estä jatkorokotuksia.
Rokotusraajan paikalliset oireet ja niiden hoito

Hepatiitti B -rokotuksen historia rokotusohjelmassa 

Hepatiitti B -rokotukset aloitettiin ensimmäisille riskiryhmille kansallisessa rokotusohjelmassa vuonna 1993. Sittemmin riskiryhmiä on vähitellen lisätty. 

Suositukset ja raportit 

Pitäisikö hepatiitti B -rokotetta tarjota kaikille lapsille kansallisessa rokotusohjelmassa?
Hepatiitti B -rokotusryhmän raportti

Päivitetty: