Asianosaisten kuuleminen

Asianosaisille täytyy varata huostaanoton valmistelun aikana tilaisuus todisteelliseen kuulemiseen. Kuulemisvelvollisuus kattaa sekä suostumukseen perustuvat että vastentahtoiset huostaanotot.

Kutsu kuulemiseen täytyy antaa kirjallisesti. Kirjallinen tieto kuulemisajankohdasta voidaan antaa henkilökohtaisesti, lähettää virkakirjeellä, saantitodistuksella tai, ellei sitä noudeta, esimerkiksi haastemiehen kautta. Ilmoitus pitää lähettää niin ajoissa, että asianosaisille jää aikaa selityksen antamiseen.

Kuulemistilaisuus on luottamuksellinen. Kuulemisesta on syytä tehdä kuulemiskertomus, johon merkitään läsnäolijat ja ne seikat, jotka kuultava tuo esiin. Kuulemiskertomukseen on merkittävä, vastustaako kuultava huostaanottoa tai sijaishuoltopaikkaa. 

Asianosaisilla on oikeus hankkia asiamies tai avustaja, joka voi olla mukana kuulemistilaisuudessa. Lasta kuultaessa hänellä voi olla mukanaan esimerkiksi joku ystävä tai perheen tunteva henkilö.

Kuuleminen voi tapahtua myös kirjallisesti siten, että asianosaiset kirjoittavat mielipiteensä.

Jos asianosainen ei toimita pyydettyä selvitystä tai ei saavu kuulemistilaisuuteen, asia voidaan ratkaista kuulematta tätä henkilöä. Tästä on hyvä mainita kuulemiskutsussa.

Kuultavat

Kirjallinen ilmoitus kuulemistilaisuudesta täytyy antaa kaikille niille, joilla on lainmukainen oikeus tulla kuulluksi. 
Lastensuojelulaki 42 § (Finlex)

Kuultavia ovat:

  • 12 vuotta täyttänyt lapsi
  • äiti
  • isä
  • huoltaja
  • henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on ollut välittömästi ennen asian valmistelua; tällä henkilöllä tarkoitetaan ainoastaan sellaista, joka on tosiasiallisesti vastannut lapsen hoidosta ja jonka kanssa lapsi on myös asunut yhteisessä kodissa. Hoidosta ja kasvatuksesta vastaamiseen liittyy yleensä olennaisena osana myös yhdessä asuminen. Tällainen henkilö voi olla esimerkiksi vanhemman uusi avio- tai avopuoliso sukupuolesta riippumatta tai rekisteröity elämänkumppani, yksityisesti sijoitetun lapsen hoitaja tai muu vastaava henkilö. Säännöksessä tarkoitettu kuulemisvelvoite ei koske esimerkiksi vanhemman sellaista uutta kumppania, joka ei ole tosiasiassa osallistunut lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Valmistelijan tuleekin harkita, onko vanhemman uusi kumppani asunut niin kauan perheessä, että on tosiasiallisesti voinut osallistua lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Mitään aikarajoja tälle ei voi asettaa, vaan perhettä haastattelemalla on selvitettävä, onko kumppania kuultava.

Vaikka alle 12-vuotiaalla lapsella ei ole oikeutta tulla kuulluksi hallintolain mukaisesti, täytyy hänen mielipiteensä selvittää lastensuojelulain 20 §:n edellyttämällä tavalla. Mielipiteiden ja ajatusten esiin tuominen on lapsen oikeus, oli hän minkä ikäinen tahansa.
Lastensuojelulaki 20 §
Lapsen mielipiteen selvittäminen

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi sosiaalitoimelle huomautuksen, kun se ei ollut selvittänyt lapselle hänen oikeuksiaan eikä järjestänyt hänelle oikeusapua hänen huostaanottoasiassaan. Lapsi oli vastustanut huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijän olisi tullut selvittää lapselle hänen oikeutensa ja tarjota ohjausta oikeusavun piiriin. Tätä velvollisuutta ei voi siirtää huoltajalle. EOAK/7365/2020 (oikeusasiamies.fi)

Kuulemisen järjestäminen

  • viranomaisten läsnä ollessa (vähintään kaksi työntekijää)
  • lastensuojelun asiantuntijaryhmässä

Kuuleminen voidaan suorittaa myös

  • lapsen asioista järjestettävän neuvottelun yhteydessä
  • läheisneuvonpidon yhteydessä

Neuvottelun ja läheisneuvonpidon yhteydessä kuuleminen on luontevaa, mutta käytännössä voi tuoda ongelmia esimerkiksi luottamuksellisuuteen. Kuulemiseen neuvottelussa/läheisneuvonpidon yhteydessä täytyy olla asiakkaan suostumus ja hyväksyntä ja asiakkaan täytyy ymmärtää kuulemisen luonne.

Asiakirjoihin voi tutustua etukäteen, jos ne lähetetään postissa tai asiakas hakee ne. Tiedoksiannossa voi mainita vaihtoehtoisina kuulemistapoina esimerkiksi neuvottelun/läheisneuvonpidon ja pyytää asiakkaalta ilmoitusta siitä, mikä on hänelle sopivin vaihtoehto.

Olennaista kuulemisessa on, että asianosaiselle on varattu tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä kaikista ratkaisuun liittyvistä asioista. Kuuleminen ei siten ole pelkkä muodollisuus, vaan kuultavalle on varattava tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa asian ratkaisemiseen.

Kuuleminen tarkoittaa käytännössä myös sitä, että asianosaiselle varataan tilaisuus tutustua kaikkeen siihen materiaaliin, mikä huostaanottoon liittyy. Jos kuulemisen jälkeen asiassa ilmenee uutta selvitystä, täytyy tästäkin kuulla asianosaisia. Asianosainen voi tutustua huostaanottoon liittyviin asiakirjoihin sosiaalityöntekijän luona tai ne voidaan myös lähettää hänelle. (Räty 2015, s. 410.)

Asianosaiselle on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja selityksen antamiselle varattu määräaika. Kuulemista koskevassa pyynnössä on tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Tiedoksianto kuulemisesta voidaan lähettää tavallisena virkakirjeenä postitse vastaanottajalle. Tällöin asiakirjoihin otetaan jäljennös kuulemisilmoituksesta, mistä ilmenee; kenelle, koska ja missä asiassa se on lähetetty sekä lähettäjän nimi.

Vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Saantitodistusmenettelyä ei siten välttämättä tarvitse käyttää.

Tiedoksianto voidaan luovuttaa myös henkilökohtaisesti vastaanottajalle tai hänen edustajalleen, jolloin siitä on laadittava kirjallinen todistus. Siitä on käytävä ilmi tiedoksiannon toimittaja ja vastaanottaja sekä tiedoksiannon ajankohta. Tiedoksianto voidaan toimittaa tarvittaessa myös haastetiedoksiantona. (Räty 2015, s. 412.)

Todisteellinen tiedoksiantotapa saattaa olla tarpeellinen asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi.  Esimerkiksi kun käsittelyn aikana joudutaan toimittamaan katselmus tai suullinen kuuleminen asian selvittämiseksi ja henkilön läsnäolo toimituksessa on tarpeen asian ratkaisemisen kannalta.

Kuultavan ei ole pakko saapua paikalle. Kuuleminen voi myös tapahtua siten, että asianosaiset esittävät kannanottonsa ja mielipiteensä kirjallisesti. Jos asianosainen ei toimita pyydettyä selvitystä tai ei saavu kuulemistilaisuuteen, se ei estä ratkaisemasta asiaa.

Kuulemiskertomus

Asianosaisten tai muiden mielipiteet ja sisältö on merkittävä asiakirjoihin myös suullisesti asianosaista kuultaessa. Kuulemisesta on hyvä tehdä kuulemiskertomus, johon merkitään läsnäolijat ja ne seikat, jotka kuultava tuo esiin. Kertomus luetaan asianosaiselle ja on toivottavaa, että hän vahvistaa sen allekirjoituksellaan. Kuuleminen voi tapahtua myös kirjallisesti siten, että asianosaiset kirjoittavat mielipiteensä.

Kuulemisen suorittamatta jättäminen

Kuuleminen voidaan jättää suorittamatta, jos 

  1. kuulematta jättämistä voidaan pitää perusteltuna lapsen ja kuultavan puuttuvan yhteydenpidon vuoksi eikä kuulemisen voida olettaa olevan ehdottoman välttämätöntä asian selvittämiseksi,
  2. kuultavan asuin- tai olinpaikkaa ei voida kohtuullisin toimenpitein selvittää tai
  3. kuulemisesta saattaa aiheutua vakavaa vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle ja kuulematta jättämistä on pidettävä lapsen edun toteutumisen kannalta välttämättömänä.
    Lastensuojelulaki 42 § 3 momentti (Finlex)

Puuttuvalla yhteydenpidolla tarkoitetaan kuultavan henkilön omaan valintaan perustuvaa, lähes kokonaan puuttuvaa yhteydenpitoa. Jos puuttuva yhteydenpito ei perustu kuultavan asianosaisen omaan valintaan tai jos esimerkiksi lapsen toinen vanhempi on pitänyt yhteyttä lapseen harvakseltaan – kerran tai kaksi vuodessa – kysymys ei välttämättä ole puuttuvasta yhteydenpidosta.

Vaikka lapsen ja kuultavan välinen yhteydenpito puuttuisikin, kuuleminen täytyy suorittaa, jos se on muutoin asian selvittämiseksi tarpeen esimerkiksi, kun halutaan selvittää toisen vanhemman mahdollisuudet vastata lapsensa hoidosta tilanteessa, jossa lasta ollaan huostaanottamassa (Räty 2015, s. 408).

Kuultavan asuin- ja olinpaikkaa selvitettäessä on tärkeää tehdä tiedusteluja muille asianosaisille ja/tai muille viranomaisille (esimerkiksi päihdehuolto, poliisi, rikosseuraamusvirasto ja rekisteriviranomainen).

Lasta koskeviin asiakirjoihin täytyy liittää selvitys, miksi  ja millä perusteella kuuleminen on jätetty suorittamatta. Asiakirjoista täytyy ilmettävä myös, miten kuultavaa on yritetty tavoittaa ja hänen olinpaikkaansa selvittää.

Asianosaisena pidettävälle henkilölle, jota olisi pitänyt kuulla, mutta on perustellusti jätetty kuulematta, on annettava tiedoksi päätös lapsen huostaanotosta, sijaishuoltoon sijoittamisesta tai huostassapidon lopettamisesta. Päätös on annettava asianosaiselle todisteellisesti tiedoksi.

Sosiaalihuollon johtava viranhaltija voi tehdä lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan päätöksen, vaikka asianosaista ei voida kuulla lastensuojelulain 42 § 3 momentissa mainituista syistä. 
Lastensuojelulaki 42 § 3 momentissa (Finlex)
Huostaanoton valmistelu - Päätöksentekoprosessi

Lähteet

  • Räty, Tapio (2015) Uusi lastensuojelulaki. Käytäntö ja soveltaminen. Helsinki: Edita Publishing Oy.
  • Taskinen, Sirpa (toim.) (2007) Lastensuojelulaki 2007. Soveltamisopas. Stakes oppaita 65.

Päivitetty: