Mitä vasta-aiheita ja varotoimia rokottamiselle on?
Rokottajan tulee arvioida, sopiiko rokote rokotettavalle, vai onko tämän terveydentilassa tai mahdollisissa sairauksissa esteitä rokottamiselle.
Todelliset vasta-aiheet ovat erittäin harvinaisia. Lähes kaikki ihmiset voivat saada tarvitsemansa rokotteet. Vain hyvin harvoin on tilanteita, joissa rokotetta ei voida antaa tai rokotusta joudutaan siirtämään.
Tärkeä rokote voi joskus turhaan jäädä antamatta, jos pelätään, että rokote voisi aiheuttaa vakavan reaktion. Tällöin on suositeltavaa kysyä neuvoa rokoteasiantuntijalta.
Mitä vasta-aiheet ja varotoimet ovat?
Vasta-aiheet ja varotoimet voivat olla niin sanotusti yleisiä tai ne voivat koskea vain jotain tiettyä rokotetta ja tiettyä tilannetta.
Vasta-aihe estää rokotteen antamisen. Se voi olla pysyvä tai ohimenevä. Useimmiten vasta-aihe johtuu rokotettavan sairaudesta tai terveydentilasta.
Varotoimilla pyritään turvalliseen rokottamiseen. Esimerkiksi:
- rokotus annetaan lääkärin valvonnassa
- rokotuksen jälkeen seuranta-aikaa pidennetään 1‒2 tuntiin
- rokotettavalle tai hänen vanhemmalleen tai huoltajalleen annetaan erityisiä ohjeita rokotuksen jälkeen mahdollisesti ilmenevien oireiden varalta
- jos perheessä esiintyy perinnöllistä immuunipuutostilaa, joka vaikuttaa T-solujen toimintaan, rokotettava tulisi tutkia ennen kuin hänelle annetaan eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävää rokotetta (elävä rokote).
Joskus varotoimiin ryhdytään, jotta rokotuksen teho olisi mahdollisimman hyvä. Esimerkiksi rokotusta siirretään kuumeen, voimakasoireisen infektion tai muun syyn takia.
Rokotuksesta pidättäytyminen voi joskus olla aiheellista
Seuraavissa tilanteissa rokotuksesta pidättäytyminen voi olla aiheellista.
1. Rokotettavalla on voimakas yliherkkyys jollekin rokotteen sisältämälle aineosalle
Todennetun anafylaktisen reaktion aiheuttaneita aineosia sisältäviä rokotteita ei yleensä enää anneta.
Todelliset anafylaktiset reaktiot ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. On tärkeää, että oleellinen suoja ei jää tehostamatta turhaan vakavan reaktion pelossa.
Kananmunasta anafylaktisen reaktion saaneen henkilön rokotusta voidaan uusimman tutkimustiedon valossa harkita, mikäli riski sairastua vakavaan tautiin on korkea. Esimerkiksi influenssarokotetta suositellaan niille, joilla on riski saada vakava influenssa tai sen jälkitauti.
Kananmunalle allergisten rokottaminen
2. Rokotettavalla on todettu vakava keskushermostoperäinen sairaus edellisen rokoteannoksen jälkeen
Rokotuksesta pidättäytyminen voi olla aiheellista, jos rokotettavalle on esimerkiksi lyhyen ajan sisällä rokottamisesta ilmaantunut aivo- tai selkäydintulehdus, jolle ei löydy muuta selittävää tekijää.
Useimmiten näiden tilanteiden taustalla on sairastettu infektio, jota ei välttämättä saada aina todennettua. Etenkin tällöin tilanteen kokonaisarviointi voi olla hankalaa.
Hyöty-haitta-puntarointia ja rokotuspäätöstä tehtäessä on huolellisesti arvioitava myös se riski, mikä henkilölle aiheutuu siitä, jos rokotus jää antamatta. Arviointi tehdään aina tapaus- ja rokotekohtaisesti. Rokotuksen jälkeen ilmaantuneet keskushermostoperäiset oireet eivät välttämättä estä jonkin toisen rokotevalmisteen antamista.
3. Rokotettavalla on immuunijärjestelmän häiriö
Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita ei voida antaa henkilöille, joilla on SCID (perinnöllinen vaikea kombinoitu immuunipuutteisuus) tai T-solujen toimintahäiriö.
Eläviä heikennettyjä rokotteita ei anneta myöskään henkilölle, jolla on jonkin muun sairauden tai sen hoidon aiheuttama voimakas immuunipuutos.
Sen sijaan lievästi immuunipuutteisen rokotuksesta päätettäessä tulee hyötyjen ja haittojen puntaroinnin lisäksi verrata heikennetyn rokoteviruksen sairastumis- ja jälkitautiriskiä luonnon viruksen aiheuttamaan riskiin. Rokotuspäätökseen vaikuttavat myös immuunipuutoksen luonne ja epidemiatilanne.
Ei-eläviä rokotteita voi antaa immuunipuutteiselle tavalliseen tapaan, mutta niiden teho voi jäädä tavanomaista heikommaksi. Tarvittaessa voidaan antaa ylimääräinen rokoteannos.
Lisätietoa immuunipuutteisten rokottamisesta on rokotekohtaisilla sivuilla ja Immuunipuutteisten rokottaminen -osiossa.
Immuunipuutteisten rokottaminen
4. Rokotettava on raskaana
Rokotuksia ei aiemmin suositeltu annettavaksi raskauden aikana. Raskaana olevalle kuitenkin voi ja joskus pitääkin antaa rokotuksia.
Rokottamisen hyödyt ja mahdolliset haitat on aina punnittava huolellisesti. Tartunnan todennäköisyys ja sen seurausten vakavuus vaikuttavat rokotuspäätökseen. Haittojen arviointia vaikeuttaa tiedon vähäisyys, mutta edes elävien rokotteiden ei tiedetä aiheuttaneen haittaa raskauden kululle tai sikiölle.
Varovaisuussyistä eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita ei kuitenkaan yleensä anneta raskauden aikana. Varovaisuusperiaatteen taustalla on teoreettinen vaara, jonka elävä heikennetty virus voisi aiheuttaa sikiölle.
Raskaana olevalle voidaan tarvittaessa antaa rokotteita, jotka eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia.
Esimerkiksi influenssarokotetta suositellaan kaikille raskaana oleville raskauden vaiheesta riippumatta. Rokotus suojaa raskaana olevaa itseään. Influenssarokote antaa suojaa myös vauvalle sekä raskauden aikana että syntymän jälkeen. Myös koronavirusrokotetta suositellaan kaikille raskaana oleville.
Myös kurkkumätä-jäykkäkouristus- ja hinkuyskäsuojaa voidaan tehostaa raskauden aikana. dT- tai dtap-rokotteen voi tarvittaessa antaa raskauden aikana. Yksilöllisen harkinnan perusteella myös muita ei-eläviä rokotteita voi tarvittaessa antaa raskauden aikana.
Raskaana olevien influenssarokotukset
Raskaana olevien ja imettävien koronarokotukset
Rokotekohtaiset vasta-aiheet ja varotoimet
Joitakin rokotteita ei suositella annettavaksi tietyille erityisryhmille. Tiedot näistä on pääpiirteittäin esitetty kyseisillä rokotesivuilla. Esimerkiksi rotavirusrokotetta ei anneta suolentuppeuman sairastaneelle.
Kunkin rokotteen kohdalla esitetään myös rokotekohtaiset varotoimet, jotka pitää huomioida rokottamisessa tai rokotettavalle annettavassa ohjeistuksessa.
Rokotuksen siirtäminen
Joskus rokotusta on syytä siirtää. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kuumeinen tai muuten voimakas infektiotauti sekä erilaiset neurologiset sairaudet.
Kuume ja kuumeinen tai voimakasoireinen infektiotauti
Kuumeen tai kuumeisen infektiotaudin aikana ei rokoteta. Siirrä rokotusta myöhemmäksi.
Rokotus ei vaikeuta infektiotautia, eikä tauti heikennä ei elävien rokotteiden vastetta. Sen sijaan ainakin teoriassa infektio voi vaikuttaa elävien heikennettyjen rokotteiden vasteeseen.
Akuutin infektion ja rokotuksen aiheuttamat oireet saattavat sekoittua, ja siten häiritä mahdollisten haittavaikutusten arviointia. Esimerkiksi rotavirusrokotetta ei kannata antaa oksentelun ja ripuloinnin aikana.
Lieväoireinen infektio, kuten nuhakuume tai korvatulehdus, ei estä rokottamista. Rokotuksia voi tarvittaessa jatkaa jo toipilasvaiheessa kuumeen laskettua.
Epidemiatilanteessa ei vakavakaan infektio ole rokotusten vasta-aihe. Rokote on joskus annettava kuumeesta huolimatta, jos on kyseessä merkittävä altistuminen eikä suoja tautia vastaan ole kunnossa. Tällaisia rokotuksia ovat esimerkiksi dT-tehoste ja vesikauhurokote.
Selvittelyvaiheessa olevat neurologiset tilat ja sairaudet
Lääkärin on harkittava rokotteen siirtämistä, jos rokotettavalla
- on kouristuskohtauksia, joiden selvittely on kesken
- epäillään keskushermostoperäistä tautia, jonka selvittely on kesken
- on todettu epilepsia eikä hoitotasapainoa ole vielä saavutettu
- on todettu neurologinen sairaus, jonka oireisto ei vielä ole tasaantunut.
Rokotusta ei tule antaa, jos epäillään etenevää keskushermostotautia. Rokotuksia jatketaan, kun diagnoosi on selvillä tai oireisto on vakiintunut. Vakaa neurologinen tauti ei estä rokottamista.
Neurologisia tauteja sairastavien rokottaminen
Mikäli esimerkiksi tärkeän perusrokotussarjan aloittaminen tai sen jatkaminen uhkaa viivästyä huomattavasti, lääkäri voi konsultoida THL:n rokotusturvallisuuslääkäriä.
Muita esimerkkejä tilanteista, jolloin rokotusta on syytä siirtää
- Verensiirron tai suuriannoksisen immunoglobuliinihoidon jälkeen pidetään pidempi varoaika ennen kuin annetaan MPR-, MPRV- tai vesirokkorokotus. Tällä pyritään varmistamaan, että rokotuksesta saadaan paras mahdollinen teho.
- Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden antoaikavälit tulee myös huomioida.
- Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävä rokote annetaan vasta raskauden jälkeen.
- Äidin raskaudenaikainen, elimistön puolustuskykyyn vaikuttava lääkehoito voi heikentää vastasyntyneen puolustuskykyä. Lisätietoa äidin raskaudenaikaisen lääkityksen vaikutuksesta vastasyntyneen rokotuksiin on BCG- ja rotavirusrokotesivuilla.
Rokottamisen tärkeimmät muistisäännöt
Mikä ei estä rokottamista?
On useita tilanteita, jotka eivät ole rokotusten vasta-aiheita, vaikka niitä saatetaan pitää sellaisina.
Rokotettavalle voi listan mukaisesti antaa kaikkia suositeltuja rokotteita.
