Lastensuojelun tarpeen selvittäminen

Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä tekee palvelutarpeen arvioinnin, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Sosiaalityöntekijä arvioi, tarvitseeko palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvittää lastensuojelun tarve. Lapsi ei ole asiakas vielä arvioinnin aikana. 
Sosiaalihuoltolaki 36 § (Finlex)
Lastensuojelulaki 26 § (Finlex)
Lastensuojelun asiakkuuden alkaminen

Ennen palvelutarpeen arvioinnin käynnistämistä pyritään ratkaisemaan se, lähdetäänkö asiassa arvioimaan myös mahdollista lastensuojelun tarvetta.

Lastensuojeluasiakkuuden tarve saattaa tulla myös myöhemmin uusien tietojen perusteella arvioitavaksi. Tällöin voidaan hyödyntää jo tehtyä palvelutarpeen arviointia, jos arvioinnin tekemisestä ei ole ehtinyt kulua pitkää aikaa.
 

Selvityksen tekeminen

Palvelutarpeen arvioinnin tekemisessä täytyy noudattaa, mitä sosiaalihuoltolaissa säädetään palvelutarpeen arvioinnista. Arvio pitää aloittaa viipymättä, viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian vireille tulosta ja sen täytyy valmistua viimeistään kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta.

Kun sosiaalityöntekijä selvittää lastensuojelun tarvetta, hän arvioi millaisia lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia lapsi ja perhe tarvitsevat. Hän myös arvioi lapsen kasvuolosuhteita sekä huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.

Lastensuojelun tarpeen selvittäminen tehdään siinä laajuudessa kuin tilanne vaatii. 

Arviointia ja selvitystä tehdessään sosiaalityöntekijän täytyy

  • kertoa asiakkaalle ymmärrettävällä tavalla
    • hänen oikeutensa ja velvollisuutensa
    • erilaiset vaihtoehdot palvelujen toteuttamisessa
    • eri vaihtoehtojen vaikutukset ja
    • muut seikat, joilla on merkitystä asiakkaan asiassa sekä
  • kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja ottaa huomioon hänen toiveensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa.

Sosiaalihuoltolaki 36 § (Finlex)
Lastensuojelulaki 26 § (Finlex)
Palvelutarpeen arviointi (Lapset, nuoret ja perheet)

Selvitys tehdään yhteistyössä lapsen ja huoltajan sekä tarvittaessa muiden lapselle läheisten ihmisten kanssa. Selvitys ei ole tekninen toimenpide, vaan luottamuksellisen asiakassuhteen luomista. Se on asiakkaiden kuuntelemista ja heidän osallistamistaan arvioimaan tilannetta lapsen ja itsensä näkökulmasta. 

Kun selvitystä tehdään, voidaan olla yhteydessä lapselle tai nuorelle läheisiin henkilöihin sekä eri yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin. Tietojen antamiseen monialaisessa yhteistyössä sovelletaan 1.1.2024 alkaen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annettua lakia (asiakastietolaki). 
Sosiaalihuoltolaki 41 § (Finlex)
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen… 703/2023 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ® 
Tiedon hankkiminen lastensuojelun tarpeisiin
Sosiaalihuollon viranomaisen oikeus luovuttaa tietoja

Selvitystä ei voi jättää tekemättä, vaikka lapsi tai vanhemmat vastustaisivat sitä. Tällaisessa tilanteessa selvittämiseen tarvittavia tietoja voidaan saada lapsen tilanteen tuntevilta muilta viranomaisilta tai läheisverkostolta. Vaikka lapsi tai vanhemmat tai joku heistä ei halua osallistua selvitystyöskentelyyn, selvityksen tekijä pitää häneen aktiivisesti yhteyttä ja vähintäänkin ilmoittaa työskentelyn etenemisestä ja lopputuloksesta. 

Tarvittaessa voidaan harkita tuomioistuimen luvan hakemista lapsen tutkimiseen. 
Tuomioistuimen luvan hakeminen lapsen tutkimiseen 

Jos perhe muuttaa toiselle hyvinvointialueelle kesken selvitysprosessin, hyvinvointialueen on salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoitettava muutosta uudelle hyvinvointialueelle. Selvitykseen liittyvät oleelliset asiakirjat täytyy toimittaa uudelle hyvinvointialueelle, jonka velvollisuus on jatkaa selvityksen tekemistä ja tehdä se loppuun.
Lastensuojelulaki 25 d § (Finlex)
Ilmoittamisvelvollisuus toiselle hyvinvointialueelle

Lastensuojelun tarpeen selvittämisen tavoitteet

Selvittämisen keskeisenä tavoitteena on selvittää lapsen suojelun ja tuen tarvetta. Tämän perusteella  voidaan arvioida, tarvitsevatko lapsi ja hänen perheensä lastensuojelun tukea ja palveluja.

Selvityksen tarkoituksena on auttaa kaikkia siihen osallistuvia ymmärtämään, mistä huoli on syntynyt ja miten osalliset siihen suhtautuvat. Jos asia on tullut vireille lastensuojeluilmoituksella, on tehdyn ilmoituksen sisältö selvityksen lähtökohtana. 

Selvitys on interventio perheen elämään, sillä vanhemmat tai läheiset joutuvat miettimään tilanteen syitä ja etsimään ratkaisua. Yhtä lailla lapsi miettii tilannetta ja voi kokea hyvin merkitykselliseksi sen, että hänen näkemyksiään ja mielipiteitään kuunnellaan.

Tavoitteena on myös arvioida riskien ja ongelmien merkitystä lapsen tämän hetkisessä elämäntilanteessa sekä tulevaisuudessa. Selvityksessä täytyy arvioida, miten lapsen hyvinvointia suojellaan tai tuetaan myös tulevaisuudessa. Selvityksellä tavoitellaan yhteistä prosessia lapsen ja vanhempien kanssa. 

Lastensuojelun tarpeen selvittämisen periaatteet

Lapsen oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Lapsi on asiakas, jonka tarpeet ovat selvityksen keskiössä. 

1. Turvallisuus

Tapaamisten täytyy olla lapselle turvallisia sekä ulkoisilta puitteilta että kokemuksena. Työntekijän tehtävänä on varmistaa, ettei tapaamisista koidu lapselle haittaa eikä hän joudu niiden takia vaaraan.

Työskentelyn tavoite ja tarkoitus täytyy selvittää kaikille siihen osallistuville niin, että he voivat ymmärtää, miksi selvitystä tehdään. Erityisesti lapsen pitää tietää kenen kanssa hän on tekemisissä ja miksi.

2. Yksilöllisyys

Työskentely täytyy sovittaa lapsen tilanteeseen ja hänen valmiuksiinsa. Selvityksen tekemisen tapoja on arvioitava yksilöllisesti. Miten juuri tämä perhe hyötyisi parhaiten selvityksen tekemisestä? Onko vanhempia syytä tavata erikseen vai yhdessä? Tavataanko lapsi yksinään vai yhdessä vanhempiensa kanssa?

Vauvalla, taaperolla, leikki-ikäisellä, koululaisella ja nuorella on erilaiset valmiudet ja mahdollisuudet osallisuuteen työskentelyssä. Työskentelyssä täytyy huomioida lasten erilaiset yksilölliset tarpeet.

3. Merkitykselliset suhteet

Lapsen elämän merkityksellisten ja tärkeiden ihmisten kuuleminen on osa lapsen kanssa työskentelyä. Lapselle läheisten ihmisten merkitys pitää tunnistaa. Kun työskennellään lapsen verkostojen kanssa, on muistettava pitää esillä lapsen näkökulmaa ja tehdä lapsi tarpeineen näkyväksi.

4. Kohtaaminen

Olennaista selvityksen tekemisessä on lapsen kokemusten kuuleminen ja lapsen kohtaaminen. Lapsen pitäisi myös itse saada määritellä, mitkä asiat ovat hänen mielestään tärkeitä. Arvioinnin tavoitteista huolimatta lasta ei pidä nähdä pelkkänä tiedonantajana, jonka avulla vanhemmista saadaan lisää tietoa.

Kyseessä ei ole tekninen selvitys, vaan aitoon vuorovaikutukseen pyrkivä arviointiprosessi, jossa yhdessä selvitetään ja arvioidaan. Vanhempia kannustetaan etsimään ratkaisua käsillä oleviin huoliin tai ongelmiin.

Tapaamiset ovat aina myös interventio ja niiden tulisi antaa jotakin erityisesti lapselle. Aidoimmillaan kuulluksi tuleminen on helpottava kokemus myös lapselle.

Lapsella on myös oikeus saada palautetta ja tietoa siitä, millaisena työntekijä näkee hänen tilanteensa. Parhaimmillaan työntekijä voi olla lapsen "apuminä", joka kannattelee ja jäsentää lapsen kokemuksia.

5. Aika

Työskentelylle täytyy olla riittävästi aikaa niin, että lapsen on mahdollista asettua, pysähtyä ja rakentaa luottamusta. Lapsen yksilöllistä etenemisen tahtia pitää kunnioittaa. Työskentelyprosessia ei voi väkisin pyrkiä nopeuttamaan.

Työskentelyssä täytyy lähteä liikkeelle lapsen arjesta tässä ja nyt. Mitä pienempi lapsi on, sitä suurempi merkitys nykyhetkellä on hänelle.

Työntekijän täytyy kuitenkin tarkastella tilannetta myös tulevaisuuden näkökulmasta: mitä resursseja ja mahdollisuuksia on nähtävissä ja mitä riskejä tilanteeseen tulevaisuudenkin kannalta liittyy.

Työskentelysuhteiden jatkuvuudesta täytyy huolehtia. Se, mitä lapsen kanssa on sovittu, viedään myös loppuun. Mahdollisuuksien mukaan saman työntekijän olisi hyvä kulkea lapsen ja hänen vanhempiensa rinnalla koko työskentelyprosessin ajan.

Lastensuojelun tarpeen selvittämisen vastuutaho

Lastensuojelun tarpeen selvittämisestä vastaa virkasuhteinen sosiaalityöntekijä. Hyvinvointialue ei voi käyttää ostopalveluita selvityksen tekemiseksi.
Lastensuojelulaki 26 § 4 momentti (Finlex)

Selvitystä tekevä sosiaalityöntekijä voi käyttää työparinaan muita lastensuojeluun perehtyneitä työntekijöitä. Sosiaalityöntekijä arvioi, ketkä selvitykseen osallistuvat.

Sosiaalityöntekijän ratkaisu siitä, onko tapauksessa syytä aloittaa palvelutarpeen arviointi ja lastensuojelun tarpeen selvittäminen, ei ole valituskelpoinen hallintopäätös, vaan lastensuojelun työskentelyyn sisältyvää tosiasiallista hallintotoimintaa.

Lastensuojelun tarpeen selvittämisestä tehtävä yhteenveto

Yhteenvedosta käy ilmi selvityksen sisältö, käytetyt menetelmät sekä tehtyjen havaintojen kuvaus tiiviisti. Yhteenvetoon kirjataan myös lapsen, vanhempien ja työntekijöiden näkemykset tilanteesta. Yhteenvedossa sosiaalityöntekijä ottaa kantaa siihen, täyttyvätkö lastensuojelun asiakkuuden kriteerit ja perustelee kantansa.
Asiakkuuden alkaminen

Selvityksestä täytyy laatia kirjallinen yhteenveto, josta käyvät ilmi

  • selvityksen lähtökohdat ja kesto
  • selvityksen toteutustapa: tapaamisten ajankohdat, osallistujat, käytetyt menetelmät, pyydetyt selvitykset ja tehdyt tutkimukset
  • lapsen ja huoltajien näkemykset tilanteesta sekä
  • sosiaalityöntekijän arvio ja perustelut lastensuojelun tarpeesta.

Yhteenveto annetaan myös vanhemmille. Hyvä tapa käsitellä yhteenvetoa on järjestää tapaaminen tai neuvottelu perheen kanssa. Tällöin yhteenvetoa voidaan käydä läpi yhdessä keskustellen.

Jos selvityksen perusteella arvioidaan, että lapsi tarvitsee lastensuojelun tukitoimia, asiakkuus jatkuu asiakassuunnitelman tekemisellä. Jos lastensuojelun tarvetta ei ole, asiakkuus ei ala ja asiakirjat arkistoidaan.  
Asiakassuunnitelma

Päivitetty: