Tarinallisuus osallisuuden edistämisen keinona

​​​​​​​

Tällä verkkosivulla kerrotaan, miten tarinallisuutta voidaan hyödyntää niin, että erityisesti heikossa asemassa olevien aikuisten ihmisten osallisuus lisääntyy. Kerromme, miten ja miksi tarinat lisäävät osallisuutta ja minkälaisia eettisiä kysymyksiä tarinallisuuden käyttöön liittyy. 
 
Tarinallisuutta voidaan hyödyntää esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, hyvinvoinnin edistämistyössä sekä sivistys- ja vapaa-ajan toiminnoissa. Kyseisten alojen ammattilaiset, vapaaehtoiset ja kokemusosaajat voivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi kirjallisuusalan ammattilaisen kanssa. Tarinallisuuden hyödyntämistä ei ole kuitenkaan sidottu mihinkään tiettyyn palveluun tai toimintoon: sitä voi hyödyntää missä tahansa ihmisten välisessä kokoontumisessa ja kohtaamisessa.

Otathan huomioon, että tällä sivulla esitetyt ohjeet ja vinkit on tarkoitettu hyödynnettäväksi sosiaalisessa ohjauksessa ja arkisessa tekemisessä. Terapeuttisessa ohjauksessa tarinallisuuden hyödyntäminen vaatii omanlaistaan osaamista ja myös tiettyä varovaisuutta, koska tarinoiden voima voi olla vahva. Erityisesti lasten, traumatisoituneiden ja vanhojen ihmisten kanssa tarinallisuuteen liittyy erityispiirteitä, joihin on syytä tutustua erikseen.

Sivun sisältö

• Tarinat lisäävät ja ylläpitävät osallisuutta
• Mitä tarinallisuudella tarkoitetaan ja keskeiset käsitteet
• Tarinallisuuden käyttö asiakaskohtaamisissa
• Tarina henkilökohtaisen muutoksen välineenä
• Tarinallisuuden hyödyntäminen yhteisessä toiminnassa ja vaikuttamisen välineenä
• Tarinatyöskentelyn etiikka
• Pienet onnistumistarinat tutkimusmenetelmänä
• Tämä tietopaketti perustuu tutkimukseen ja kehittämistyön tuloksiin

Tarinat lisäävät ja ylläpitävät osallisuutta ja osallisuuden kokemusta

• Tarinoiden avulla ihminen tulee kuulluksi, mikä lisää merkityksellisyyden tunnetta.
• Tarinat rakentavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.
• Muiden kertomat selviytymistarinat kannattelevat vaikeuksien keskellä.
• Tarinat tarjoavat suojaa, josta käsin oman elämän vaikeita asioita tai kipupisteitä voi tarkastella.
• Tarinat tarjoavat rentouttavan tilan, joka auttaa unohtamaan arjen vaikeudet hetkeksi. Silloin voi syntyä uusia oivalluksia.
• Tarinat tekevät ihmisten voimavaroja näkyväksi, jolloin ne ovat myös ihmisten itsensä paremmin käytettävissä.
• Tarinat tekevät erilaisia kulttuureita ja kohtaloita tutuiksi. Silloin voi syntyä ymmärrystä ja empatiaa muita kohtaan.
• Tarinat valavat uskoa muutoksen mahdollisuuteen.

Kerromme tällä verkkosivulla lisää tarinallisuuden hyödyistä. Sivun lopusta löydät koosteen tutkimustuloksista. 
Tutkimuksesta tiiviisti: Tarinoiden hyödyt osallisuuden näkökulmasta

Mitä tarinallisuudella tarkoitetaan ja keskeiset käsitteet

Tarinallisuus on lähestymistapa, joka perustuu keholliselle, visuaaliselle, suulliselle tai kirjalliselle ilmaisulle. Tämän sivun eri osioissa kerrotaan tarkemmin, mitä tarinallisuus tarkoittaa eri tilanteissa.

Tarina on jostakin aiheesta kerrottu tapahtumasarja. Tarinan ei tarvitse olla tekstiä, vaan se voi olla ääntä, kuvaa tai liikettä tai niiden yhdistelmä. Se voidaan esittää runon, laulun, kuvan, tanssin tai puheen muodossa. Ihmisen hiljaista puhetta itselleen voidaan pitää myös tarinana.

Kokemukset ovat pysyviä, mutta tulkinnat niistä muuttuvat. Tarina elää, kun kertoja muuttaa näkökulmaa, kun hänen mielialansa vaihtuu, kun olosuhteet muuttuvat tai kun hän saa virikkeitä esimerkiksi jostakin kulttuurisesta tarinasta. Siksi joustavuus on tarinallisen lähestymistavan ehto. 

Keskeisiä termejä:

• Kulttuurinen tai kollektiivinen tarina (engl. cultural narrative): Ihmisryhmillä, kansakunnilla ja kulttuureilla on sosiaalisia tarinavarantoja. Ne ovat pieniä tai suuria kertomuksia (mytologiat, sadut, kansanlaulut, populaarikulttuuri), jotka viestivät ja ylläpitävät esimerkiksi yhteisön, suvun tai kansakunnan historiaa, arvoja, perinteitä ja rooliodotuksia sekä yhteisyyden tunnetta. Kulttuurisia ja kollektiivisia tarinoita voidaan käyttää hyvin erilaisiin tarkoituksiin.
• Kokemustarina tai vertaistarina: Samankaltaisessa tilanteessa elävät ihmiset ilmentävät, jäsentävät ja jakavat ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan tarinoina. Vertaistarinat ja kokemustarinat valavat uskoa ja avaavat uusi näkökulmia – myös muille ihmisille. Kokemustarinaa käytetään työvälineenä, kun työskennellään kokemusosaajina. Kokemustarinat antavat myös tietoa palvelujen ja toiminnan kehittäjille.
• Keholliset tarinat (engl. embodied story, embodied narrative): Ihminen hahmottaa maailmaa kehonsa kautta. Asioiden koskettaminen ja käsittely, katsominen ja katseen vastaanottaminen, valpastuminen ja huomion kohdistaminen johonkin ovat kehollisia kognitioita, jotka auttavat ihmistä jäsentämään maailmaa ja kertomaan itsestä tarinaa. Jos ei ole ääntä tai sanoja jollekin kokemukselle tai jos ei ole halua käyttää niitä, tarinallisuudessa voi hyödyntää kehollisuutta.
• Pienet tarinat (engl. small stories): Tarina ymmärretään usein melko laajaksi ja jäsentyneeksi kokonaisuudeksi, kuten kulttuuriset tarinat ja kokemustarinat ovat. Elämän ja arjen hallinnan näkökulmasta tärkeitä ovat kuitenkin myös pienet tarinat, joita ihmiset kertovat arjessa itselleen ja toisilleen. Ne eivät välttämättä etene ajallisesti loogisesti ja niissä on hiljaisuuksia. Aina niitä ei edes tunnista tarinaksi. Niiden avulla tulee näkyväksi esimerkiksi kertojan arvostamia asioita, onnistumisia ja harmin aiheita.
• Tarinan hiljaisuudet (engl. silences in narrative): Osa tapahtuneesta jätetään aina kertomatta – joko tarkoituksella tai epähuomiossa. Se saattaa herättää kuulijan kiinnostuksen. Kuulijan on kuitenkin hyvä kunnioittaa tarinan hiljaisuuksia, jos tarinan kertoja osoittaa haluttomuutensa niiden avaamiseen.

Tarinallisuuden käyttö asiakaskohtaamisissa

Asiakaskohtaamisissa tarinankerronnalla voi välittää tietoa sekä luoda ymmärrystä ja luottamusta asiakkaan ja ammattilaisen välille. Tarinat voivat auttaa asiakasta tulemaan kuulluksi, koska niiden avulla ihminen voi tehdä näkyväksi omia kokemuksiaan, tunteitaan ja muistojaan. 

Erilaisissa kohtaamisissa, kuten asiakkaan ja ammattilaisen kohtaamisessa, tarinankerronta antaa sekä asiakkaalle että ammattilaiselle tilaa ja aikaa. Asiakkaan ei heti tarvitse osata ilmaista tarpeitaan ja odotuksiaan, vaan hän saa aikaa hahmottaa niitä kertoessaan tarinaansa. 

Tarinallisuutta voidaan hyödyntää myös vahvistamaan asiakkaiden osallisuutta palveluissa ja palveluihin liittyvissä vaikuttamisen prosesseissa. Tarinallisuudesta muutoksen ja vaikuttamisen välineenä kerromme lisää seuraavissa osioissa.

Kuuntelija, näin voit edistää luottamuksellista tarinankerronnan tilaa:

• Ole läsnä ja osoita kiinnostusta, esitä tarinaa eteenpäin vieviä tai tarkentavia kysymyksiä, nyökyttele ja osoita ymmärrystä pienillä täytesanoilla. Näin autat kertojaa muistamaan yksityiskohtia ja yksityiskohdat jäävät myös paremmin sinun mieleesi. Kuuntele aktiivisesti tulkattavaa, vaikka et osaisi hänen kieltään. Jos asiakkaalla on avustaja, älä puhuttele avustajaa vaan aina asiakasta.
• Osoita aktiivista kuuntelemista käyttämällä kertojan sanavalintoja ja antamalla myönteistä palautetta. Näin rohkaiset kertojaa jatkamaan tarinaansa tai kertomaan lisää pieniä tarinoita.
• Kun kuuntelet ihmistä verkossa kuuntelu, kysyminen ja kunnioittaminen ovat avaintekijöitä luottamuksellisen ilmapiirin kehittymisessä. Kun suhtaudut myönteisesti kohtaamaasi ihmiseen, sinun on helpompi kuunnella häntä. Kiinnitä videon välityksellä käytävissä keskusteluissa erityistä huomiota katseeseen. Hyväksyvä katse rohkaisee kertojaa. 
• Yritä rentoutua, jotta pystyt eläytymään kertojan ilmaisuun. Ole läsnä koko kehollasi. Se auttaa usein ymmärtämään kertojaa. Vuorovaikutustilanteissa ihmiset yleensä hakeutuvat samankaltaisiin asentoihin ja peilaavat toistensa ilmeitä.
• Kunnioita sitä, että tarinassa ei kerrota kaikkea ja se sisältää hiljaisuuksia. Kertojalla pitää olla valta päättää, mitä hän ilmaisee. Se luo turvallisuutta, koska tarinankertojalla säilyy kokemus, että hän päättää tarinastaan.
• Heittäydy ja hylkää hetkeksi totunnaisuudet, kuten esimerkiksi asiakkaan ja ammattilaiseen liittyvät valta-asetelmat.

Kun asiakas kertoo tarinaansa vapaamuotoisemmin kuin tyypillisissä vastaanottotilanteissa, ammattilainen saa tärkeää tietoa auttaakseen asiakasta eteenpäin hänen toivomallaan tavalla. Vapaamuotoisuutta voidaan lisätä myös tilaratkaisuilla, jotka poikkeavat tyypillisistä vastaanottotiloista, tai vaikkapa kahvitarjoilulla.

Lue lisää: Uudista asiakastyötä luovasti ja leikkisästi

Työntekijät voivat hyödyntää kulttuurisia ja kollektiivisia tarinoita monenlaisissa tilanteissa. Tarinoiden kerronta sopii erityisesti sellaisten asioiden käsittelyyn, joissa on erilaisia näkökulmia. Vaarana voi kuitenkin olla, että kun jokin näkemys ihmisistä, yhteiskunnasta tai maailmasta kulkee suusta suuhun helposti toistettavana tarinana, näkemys voi yksipuolistua. Voi syntyä kielteisiä stereotypioita sisältäviä tarinoita erityisesti heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä. Siksi työntekijän on syytä aika ajoin pohtia, millaisten tarinoiden kautta työtänsä ja asiakkaitaan hahmottaa. 

Asiakkaista tehdyt kirjaukset voivat perustua työntekijän omiin tulkintoihin, jotka edelleen perustuvat kiteytyneisiin tarinoihin. Siksi asiakas ei välttämättä koe niitä omikseen. Asiakkaan osallisuutta omassa elämässä voidaan lisätä sillä, että hänet otetaan mukaan tekemään kirjauksia. Tällaista tapaa kutsutaan osallistavaksi kirjaamiseksi.

Yksi eriarvoisuuden muoto on se, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla ei ole kokemuksilleen sanoja tai he eivät uskalla tuoda esiin epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Ammattilainen voi käyttää kokemus- ja vertaistarinoita puheeksi ottamisen välineenä, jolloin esimerkiksi vastoinkäymistä läpikäyvä ihminen saa sanoja kokemukselleen. Tarinat ovat hyvä keino tehdä näkyväksi hiljaisia, vaiettuja ja ristiriitaisia kokemuksia, tilanteita ja asenteita.

Kerrottu ja jaettu tarina rakentuu kertojan ja kuuntelijan vuorovaikutuksessa. Kertoja tarvitsee luottamuksellisen ja rauhallisen tilan ja ajan tarinalleen. Vuorovaikutuksellisuus rakentaa myös kohtaamisen tilaa – luottamuksellista suhdetta asiakkaan ja ammattilaisen välille. Kuulluksi tuleminen lisää osallisuuden kokemusta.

Osallisuuden palaset 

Nämä toimintamallit on kuvattu ja arvioitu Osallisuuden palaset -kehittämistyössä, jossa etsitään erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osallisuutta lisääviä keinoja ja toimintatapoja. Arviot on tehty Sokra-koordinaation toimesta.

Pelitarina sosiaalityön välineenä (Innokyla.fi)

Pelitarinan avulla sosiaalityön asiakas kertoo ammattilaiselle elämäntarinansa pelaamisen kautta. Lähestymällä pelaamista positiivisesti ja painottamalla voimavaroja autetaan asiakasta löytämään uusia puolia itsestään ja rakennetaan luottamusta.

Asiakasosallisuusryhmät vammaispalvelujen yhteiskehittämisessä (Innokyla.fi)

Vammaispalvelujen asiakasosallisuusryhmissä lapset saavat äänensä kuuluville. Tapaamisissa on ollut mukana kuvitteellinen, palveluita käyttävä Dino-hahmo, jonka kautta lapset puhuivat näkemyksistään ja palveluistaan ja esimerkiksi liikkumiseen liittyvistä tarpeista.

Digivuorovaikutus osallisuuden tukena asiakastyössä (Innokyla.fi)

Toimintamalliin kootut vinkit tukevat luottamuksellisen tarinankerronnan tilan luomista etäyhteyksillä. Digitaalisessa ympäristössä tapahtuvassa asiakkaan kohtaamisessa voidaan hyödyntää erilaisia vuorovaikutustapoja ja -keinoja, jotka madaltavat osallistumiskynnystä sekä tukevat osallistujien omaehtoista ja yhdenvertaista osallistumista.

Muut hyvät toimintamallit ja oppaat

Läsnäolo, kuuntelu ja kunnioitus tekevät myös etäkohtaamisesta inhimillisen (THL-blogi 19.2.2021) 

Tarina henkilökohtaisen muutoksen välineenä

Tarinallisuus voi tukea sekä henkilökohtaista että yhteiskunnallista muutosta. Keskitymme ensimmäiseksi henkilökohtaiseen muutokseen, mikä voi tietysti johtaa myös laajempaan vaikuttamiseen. Seuraavassa osiossa kerromme lisää siitä, millä tavoilla tarinallisuutta voi hyödyntää vaikuttamisen välineenä.

Huomioithan, kuten mainitsimme sivun alussa, että nämä ohjeet on tarkoitettu sosiaaliseen ohjaukseen ja arkiseen tekemiseen. Terapeuttisessa ohjauksessa tarinallisuuden hyödyntäminen vaatii omanlaistaan osaamista.

Tarina voi olla lopputulos, mutta sitä ennen tarina on prosessi, joka voi auttaa ottamaan etäisyyttä oman elämän kokemuksiin, tunnistamaan voimavaroja ja haavoittuvuuksiaan sekä ymmärtämään itseään. Oman tarinan raamit hahmottuvat, kun omaa elämää katsoo kauempaa. Raamien sisällä kokemuksia jäsennetään ja tarkastellaan uusista näkökulmista. 

Taiteellinen toiminta antaa mahdollisuuden symboliseen etäisyyteen (taiteen metaforinen suoja), jolloin syntyy tilaisuus käsitellä epäsuorasti vaikeitakin asioita. Leikki toimii usein samoin. Taiteellinen toiminta voi vapauttaa kerronnan ja muistin, auttaa tarttumaan mielessä liikkuviin asioihin. Konkreettinen tekeminen voi aktivoida muistia eri tavoin. Taide on myös eräänlaista muodon antamista sisäiselle tarinalle, vaikkapa laulun, kirjoituksen tai maalauksen avulla. 

Erityisesti pitkään jatkuneissa vaikeuksissa tai vastentahtoisessa yksinäisyydessä ihminen voi kadottaa yhteyden inhimillisiin tarpeisiinsa ja voimavaroihinsa. Lähimmäisen tai ammattilaisen kertomat pienet tarinat, muistelot ihmisestä tai valokuva-albumien selailu voivat tehdä näkyväksi taitoja ja ominaisuuksia, jotka ovat olleet piilossa. Ne voivat puolestaan synnyttää tarpeen luovuuteen, oppimiseen tai osallistumiseen. Tällöin voi syntyä uusia, elämää kannattelevia merkityksiä ja merkityksellisyyden kokemusta, jotka lisäävät tutkitusti ihmisen hyvinvointia ja suuntaavat katsetta tulevaan. 

Tarinat ovat keino kokeilla mielikuvituksen tasolla erilaisia rooleja, tilanteita ja muutoksen mahdollisuuksia. Ihminen voi tarvita turvakseen tutun tarinan itsestään, elämästään tai maailmasta, mutta tarinalle on myös annettava tilaa muuttua. Esimerkiksi pitkään jatkuneiden vaikeuksien keskellä tai niiden jälkeen tarvitaan vaihtoehtoisia tarinoita. Vertaistarinat tarjoavat vaihtoehtoja ja oivalluksia. Niitä voidaan hyödyntää osana henkilökohtaiseen muutokseen tähtäävää työtä. Oman tarinansa voi kertoa toisin sekä itselleen, läheisilleen sekä muille ihmisille elämässään. Vaihtoehtoisia tarinoita voidaan luoda myös yhteisessä toiminnassa ja lopputulos voi olla esimerkiksi teatteriesitys. Vaihtoehtoisilla tarinoilla voidaan ottaa kantaa ja vaikuttaa.

Joskus voi tuntua, että omaan tarinaan ei ole riittävästi rakennusaineksia. Omien kokemusten jäsentämiseen voi löytyä tukea kulttuurisista kertomuksista ja kulttuurisesta muistista, kuten tietokirjoista, romaaneista, lauluista, museoista ja niiden näyttelyistä. Virikkeitä voi löytyä valokuva-albumeista ja kirjeistä sekä sosiaalihuollon ja terveydenhoidon potilasasiakirjoista. Voi haastatella sukulaisia, kuten sisaruksia, lapsia, vanhempia tai muita huoltajia, isovanhempia ja serkkuja. Kun sukulaisten kanssa juttelee, voi virikkeenä käyttää omia tai sukulaisten valokuvia, perintöesineitä tai lapsuuden leluja. Sukulaisten kanssa voi myös lähteä juurimatkalle seudulle, jossa suku on asunut. Ystäviä, opettajia ja lastenhoitajia voi jututtaa. Itseään, läheisiään ja asiakkaitaan voi harjaannuttaa omasta elämästä kertomiseen houkuttelemalla esiin muistitietoa ja pieniä tarinoita. 

Osallisuuden palaset

Nämä toimintamallit on kuvattu ja arvioitu Osallisuuden palaset -kehittämistyössä, jossa etsitään erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osallisuutta lisääviä keinoja ja toimintatapoja. Arviot on tehty Sokra-koordinaation toimesta.

Elävä Portfolio (Innokyla.fi)

Elävässä Portfoliossa osallistuja oppii erilaisten taidelähtöisten menetelmien avulla löytämään vahvuuksiaan ja kertomaan niistä.

Lastensuojelun kokemuskumppanin tarina (Innokyla.fi)

Lastensuojelun asiakkuuteen liittyy usein vaikeasti hallittavissa oleva tilanne. Elämä saattaa edetä lyhyellä aikajänteellä sekä huolen ja ahdistuksen ehdoilla. Lastensuojeluun ja vanhemmuuteen liittyvien kokemusten jäsentäminen tarinaksi avaa uusia näkökulmia. Tarina on työkalu, jota voi hyödyntää lastensuojelun kokemuskumppanitoiminnassa. Malli sopii myös muun tyyppisten kokemusten työstämiseen ohjaajan ja ryhmän tukemana.

Tarinallisuuden hyödyntäminen yhteisessä toiminnassa ja vaikuttamisen välineenä

Tarinallisuutta voidaan hyödyntää yhteisessä toiminnassa, kuten ryhmätoiminnassa, harrastuksissa tai koulussa. Tarinoita voidaan hyödyntää myös yhteiskehittämisessä ja vaikuttamisen prosesseissa. Tarinat voivat luoda siteitä erilaisista yhteiskuntaryhmistä ja kulttuureista tulevien ihmisten välille, jos toiminnassa vallitsee avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri. Tarinat lisäävät ymmärrystä erilaisuudesta, syrjinnän kokemuksista ja syrjivistä tai eriarvoistavista rakenteista. 

Oman kokemustarinan kertominen on tapa vaikuttaa asioihin ja antaa vertaistukea muille. Tarinan voi kertoa esimerkiksi sairastamisesta, pakolaisuudesta, köyhyydestä, syrjinnästä tai palveluiden käytöstä. Omien kokemusten muokkaaminen tarinaksi lisää uskoa omiin mahdollisuuksiin ja auttaa tunnistamaan itsensä vaikuttajana. Kokemustarinan jakaminen parantaa usein myös vertaisen uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Kun huomaa, että omalla tarinallaan voi vaikuttaa, osallisuuden kokemus vahvistuu. Kokemusasiantuntijakoulutukset tarjoavat välineitä oman kokemuksen sanoittamiseen ja kokemusasiantuntijana toimimiseen. 
Lue lisää: Kokemusosaaminen

Yhteisessä tekemisessä on tilaisuus jakaa vertaistarinoita. Kun oma tarina tulee kuulluksi ja hyväksyen vastaanotetuksi, osallisuuden kokemus lisääntyy, luottamus tulevaan voi palata ja uusia ajatuksia voi lähteä liikkeelle niin kuulijassa kuin kertojassakin.

Ryhmätoiminnassa ryhmän yhteinen tarina alkaa muotoutua, kun ihmiset liittyvät omilla tarinoillaan toistensa tarinoihin. Yhteinen tarina, joka rakentuu pienistä vertaistarinoista, tarjoaa tilaisuuksia myötätunnon ja ymmärryksen osoittamiseen ja vastaanottamiseen. Tarinankerrontaan on monenlaisia harjoituksia: osallistujia voi pyytää kertomaan esimerkiksi omiin kotiavaimiinsa, koruunsa tai vaatteisiinsa liittyvän pienen tarinan muille osallistujille. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse vastoin tahtoaan kertoa itsestään. Ryhmän yhteisen tarinan ei tarvitse olla sanallinen, vaan sitä voidaan rakentaa luovin keinoin esimerkiksi piirtämällä tai musisoimalla. 

Yhteisestä tarinasta voi alkaa kehkeytyä paikallista toimintaa. Kiinnostava tarina houkuttelee erilaisia ihmisiä liittymään mukaan toimintaan. Se saattaa tuoda yhteen ihmisiä eri yhteiskuntaryhmistä. Esimerkiksi kävelykierrokset rakennetaan usein erilaisten tarinoiden varaan. Kierroksilla voidaan kertoa myös vaihtoehtoisia tarinoita, jotka lisäävät ymmärrystä erilaisissa tilanteissa eläviä ihmisiä kohtaan. 

Yhteisissä hetkissä tai tarinakahviloissa ihmiset tarinoivat vapaamuotoisesti itsestään, elämästään tai jostakin teemasta. Ennen tilaisuuksia on hyvä sopia yhteisistä säännöistä. Osallistujia on hyvä muistuttaa kunnioittamaan omia ja muiden rajoja sekä tarinan hiljaisuuksia, eli asioita, joita kertoja on jättänyt tarkoituksella kertomatta.

Sadutus on menetelmä, jossa ihminen kertoo sadun tai tarinan. Ohjaaja kirjaa sen muistiin ja sen jälkeen lukee sen ääneen. Sadunkertoja voi vielä tämän jälkeen muuttaa tai korjata satuaan tai tarinaansa.

Musiikkia ja kuvataidetta voidaan hyödyntää ryhmässä monella tavalla. Musiikkiin liittyvä tarinatyöskentely voi olla hyvin pienimuotoista. Lempimusiikin kuunteleminen voi tuoda ihmiselle voimaa, turvaa tai lohtua. Ihmisiä voi pyytää soittamaan biisin, josta saa voimaa, tai muuten tärkeän kappaleen. Sävelmät ja sanoitukset ovat yhteisesti jaettua kulttuurista muistia, joka herättää muissa osallistujissa myös tunnelmia ja mielikuvia. 

Sama pätee kuvataiteeseen. Taide kutsuu pohtimaan asioita oman elämäntarinan kautta. Ryhmässä voidaan tehdä vierailuja taidenäyttelyihin, virtuaalinäyttelyihin tai katsella yksittäisiä taideteoksia. Taideteosten äärellä kerrotaan sisäistä tarinaa, mutta taidekokemuksen jälkeen osia siitä on mahdollista jakaa myös muille. Kun osallistujat liittyvät keskusteluun omilla tarinoillaan, alkaa rakentua yhteinen kokemus ja tarina. Yhteisötaide eli yhdessä luotu taideteos on ilmentymä siitä, kuinka sisäiset tarinat rakentavat yhteisestä tarinaa.

Vaikuttamis- ja viestintäkampanjoissa ja tempauksissa voidaan hyödyntää tarinoita. Kampanjassa voidaan esimerkiksi kertoa tarinoita elämäntilanteista tai ihmisryhmistä, joihin liittyy paljon ennakkoluuloja. Tällöin kampanjassa pitää ehdottomasti olla mukana kyseisen ihmisryhmän edustajia ja hyödyntää heitä edustavien järjestöjen ja asiantuntijoiden osaamista. Ihmiset voivat kertoa tarinoita itse, tai sitten tarinoita voidaan käyttää anonyymimmin esimerkiksi tekstimuodossa, piirroksina tai lukijan ääneen lukemana. Tutustu myös seuraavaan osioon, jossa kerrotaan median kiinnostuksesta tarinoihin ja miten siihen on hyvä varautua.
Uskalla. It's possible! Unelmista totta -videosarja (Youtube)

Lue lisää vaikuttamisen tukemisesta:
Kaikki mukaan – kansalaisvaikuttamisen vahvistaminen

Osallisuuden palaset

Aistien tila sosiaalityön ympäristönä (Innokyla.fi)

Aistien tila on julkinen tila, jota voi materiaalein, kuvin, äänin ja tuoksuin muokata kertomaan tarinoita erilaisista kohtaloista ja kulttuureista. Valmis tila kutsuu vuorovaikutukseen, kokemusten jakamiseen ja muisteluun.  

Vankilateatteri vapauttaa vangin roolista (Innokyla.fi)

Vankilateatteri on vapautumisvaiheessa olevien ja vapautuneiden vankien yhteisöteatteri, joka vahvistaa voimavaroja, avaa uusia rooleja elämässä ja vähentää ennakkoluuloja. Ryhmän jäsenet päättävät yhdessä esityksen aiheen. Teatteria vetävät taiteen ammattilaiset. Tavoitteena on tarjota katsojille korkeatasoinen esitys.

Luovan ryhmätoiminnan malli

Mallissa kerrotaan, miten ryhmäprosessi etenee virittäytymisestä kokemusten työstämiseen, sanallistamiseen, jakamiseen ja hyväksyvään palautteeseen.
Luova ryhmätoiminta lisää hyvinvointia (THL 2019)
Luovat menetelmät vahvistavat osallisuutta

Kokemusasiantuntija tuo työttömien äänen kuuluviin (Innokyla.fi)

Kokemusasiantuntijat tuovat työttömien omaa ääntä tiedotusvälineisiin ja työllisyyspalveluihin. Heidän avullaan voidaan muuttaa mielikuvia työttömyydestä, kehittää ymmärrystä työllisyyspalveluista ja muokata palveluita asiakaslähtöisemmiksi. Kokemusasiantuntijakoulutus antaa valmiuksia hyödyntää omaa kokemustarinaa vaikuttamistyössä.

Muut hyvät toimintamallit ja oppaat

• Tarinallisen ryhmätoiminnan menetelmä on kehitetty yhdessä ikäihmisten kanssa. Sen tavoitteena on nostaa esille myönteisiä kokemuksia elämän varrelta. 
  Mun tarina ja sun tarina – Tarinallisen ryhmätoiminnan menetelmä (Innokyla.fi)
• Odottamattomia aarteita -opas sisältää tarinoita, kuvia, musiikkia, liikkumista, sanoja ja mielikuvia hyödyntäviä harjoituksia kaikenikäisille sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen toimintoihin.
  Odottamattomia aarteita: Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä (Metropolia AMK 2018)
• Toivo-materiaalipankissa kerrotaan, miten henkilökohtaisia kokemuksia voidaan tarinallistaa draamatarinan, foorumiteatterin ja tarinateatterin keinoin ja miten näitä menetelmiä käytetään erityisten ryhmien, kuten vähäkielisten ja maahanmuuttajien kanssa.
  Tarinallisuus Toivo-oppimateriaalipankissa (Sites.google.com/metropolia.fi)
• Hima & Strada -kaupunkikierroksilla kuljetaan asunnottomuutta kokeneen oppaan mukana kaupungin kiinnostavissa paikoissa, joihin liittyy erityinen tarina tai pala piiloon jäänyttä historiaa. Kierroksilla asunnottomuutta kokevista ihmisistä tulee näkyvämpiä kaupunkitilassa ja he saavat tilaisuuden rakentaa yhteistä tarinavarantoa ja vaikuttaa ihmisiin. 
  Vaikuttamista kävelykierroksilla (Hima & Strada) (Innokyla.fi)
• Yleensä lukupiirit kokoontuvat kirjastoissa tai kahviloissa. Kirjastosta juuret elämään -hankkeessa lukupiiri vietiin vankilaan.
  Lukupiiri meni vankilaan (Helmet.fi)
• Satuja kapakassa on sosiaalityöntekijän ja kirjallisuusterapiaohjaaja Kirsi Marttisen keksimä käytäntö, joka antaa myös aikuisille mahdollisuuden tarinan viedä ja mielikuvituksen laukata.
  Satuja kapakassa (Facebook.com)
• Sanoittamalla kaupunginomistajaksi -hankkeessa kehitettiin idea kiertävistä sanoituspajoista, jotka kiinnostivat ihmisiä. Biisin jakamisen myötä yksityisestä teoksesta tuli yhteinen kokemus. Biisinikkarointi vaatii kuitenkin aikaa.
  Kiertävä sanoittamo (Humak.fi)
• Novellikoukku on Viikin kirjastossa alkanut ja suuren suosion saavuttanut säännöllinen tapahtuma, joka on levinnyt laajasti ympäri Suomen. Novellikoukussa kuunnellaan novelleja ja tehdään käsitöitä.
  Novellikoukku (Helmet.fi)
• Lähde! Taiteesta voimaa arkeen -hankkeessa luodaan toimintamalleja, joissa taiteen ja kulttuurin keinoin lisätään aktiivista osallisuutta ja rakennetaan arjen mielekkyyttä.
  Taiteesta voimaa arkeen 2017–2020 (Kulttuurikuppila.fi)

Tarinatyöskentelyn etiikka

Tarinat edellyttävät eettistä sensitiivisyyttä. Kaikki tarinat eivät rakenna osallisuutta. 

• Kun tarinoita jaetaan, on luotava yhteiset säännöt.  Niitä ovat esimerkiksi: 
• Osallistujat kertovat vain sellaisia asioita, joita kertoisivat muutenkin erilaisissa arkipäivän tilanteissa. 
• Jos kyseessä on pieni ja luottamuksellinen ryhmä, voidaan erikseen sopia vaitiolosta. 
• Kun kertoja kertoo, muut osallistujat keskittyvät kuuntelemaan. Kun kertojalle sopii, muut osallistujat esittävät tarkentavia kysymyksiä ja antavat myönteistä palautetta. 
• Koska kertojalle on tärkeää tulla kuulluksi itsenään oman tarinansa kanssa, kuulijoiden ei pidä kertoa vuolaasti omista kokemuksistaan. Ne peittoavat helposti alkuperäisen kertojan tarinan alleen. 

Lisäksi ohjaajan ja ammattilaisen pitää pohtia seuraavia eettisiä kysymyksiä

Tarinatyöskentelyn ohjaajan tai ammattilaisen on tunnistettava omat asenteensa ja valtasuhde, johon hän ja osallistuja asettuvat. On vältettävä tulkitsemasta kertojan tarinaa. Kertojalle on jätettävä tila oivalluksille.

Tarinatyöskentelyä voidaan tehdä terapeuttisesti, mutta se vaatii ammatillisen erityisosaamisen. Arkisissa ei-terapeuttisissa palvelu- ja toimintaympäristöissä on ohjattava siihen, että kertoja pysyy psyykkisesti turvalliseksi kokemallaan alueella. Jos asiakkaan mieli kaikesta huolimatta järkkyy, hänet on ohjattava ammattiavun piiriin.

Kokemusosaajat kutsutaan paikalle herättämään tuntemuksia, jotta heidän kokemuksistaan voidaan oppia ja toimintakulttuuri voi muuttua. Tuntemusten herättäminen on tärkeä tehtävä, mutta kokemusosaajien tehtävä ei saa typistyä vain siihen, vaan heidät on otettava mukaan keskusteluihin, neuvotteluihin ja kamppailuihin tekemään muutosta.

Media on kiinnostunut ihmisten tarinoista. Jos asiakas kertoo antavansa haastattelun medialle, ammattilainen voi valmentaa asiakasta haastattelua varten keskustelemalla muun muassa siitä, mistä asioista ihminen on valmis kertomaan, mitä oman tarinan kertominen tarkoittaa ihmisen läheisille ja millaisia läheisten tietosuojaan liittyviä asioita on otettava huomioon. Lastensuojelulaki esimerkiksi suojelee lasta tavalla, joka voi estää vanhempaa kertomasta lastensuojeluasiakkuudesta. 

Kun mediassa kerrotaan muun kuin omaa tarinaa, siihen pitää olla lupa alkuperäisen tarinan kertojalta. Niin asiakkaiden kuin ammattilaistenkin on lisäksi hyvä olla tietoisia siitä, että sosiaalisessa mediassa kerrottuja tarinoita hyödynnetään usein poliittisin tai taloudellisin tarkoitusperiin. Tarinat voivat levitä sosiaalisessa mediassa hallitsemattomasti. Ne voidaan kehystää kertojan alkuperäisten tavoitteiden vastaisesti. Aina henkilökohtainen tarina ei myöskään ole paras tapa nostaa asioita esiin julkisuudessa.

Vinkkejä tilanteeseen, jossa oma tarina kerrotaan medialle, löytyy esimerkiksi Kuka kuuntelee köyhää -verkoston ja Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkoston (EAP-Fin) julkaisemasta oppaasta.
Köyhä mediassa. Opas köyhyyttä kokeneelle (2018)

Tarinoilla on vaarana ajan myötä yksipuolistua ja kaavamaistua, erityisesti jos niitä aletaan toistaa julkisessa keskustelussa. Kurjuudesta kertovat tarinat vetoavat kuulijoihin, mutta ne voivat sysätä vaikeuksien kanssa kamppailevia asemaan, jossa heillä on aikaisempaakin vähemmän mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Vastoinkäymiset koetaan aina yksilöllisesti, mutta niistä kerrotut tarinat ovat valikoima joidenkin ihmisten kokemuksia. 

Esimerkiksi kertomus ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta, jossa huono-osaisuuden sanotaan siirtyvän helposti seuraavalle sukupolvelle, voi johtaa tilanteeseen, jossa ammattilainen tulkitsee asiakkaansa muutosmahdollisuuksia kielteisesti ottamatta hänen voimavarojaan huomioon. Kaavamaiset tavat kertoa vastoinkäymisistä voivat määrittää tarinan esittäjän itseymmärrystä ja kykyä tehdä kokemustaan näkyväksi. Jos helpoimmin saatavilla olevat tarinalliset kehykset eli kulttuuriset mallitarinat eivät istu omaan kokemukseen, saattaa ihminen kohdata merkittäviä sisäisiä ristiriitoja sekä vaikeuksia sanallistaa kokemustaan. 

Mallitarinoita käsittelevä Ylen podcast:
Hyvä lihava ja muita kertomuksia (Areena.yle.fi)

Tarinoiden välineellisestä hyödyntämisestä sosiaalisessa mediassa:
Mäkelä, Maria (2019) Totuuksia ja politiikkaa tarinallistuvassa mediaympäristössä. Tieteessä Tapahtuu, 37(3) 

Pienet onnistumistarinat tutkimusmenetelmänä

Pienet onnistumistarinat -arviointityökalun avulla voidaan arvioida osallisuutta lisäävän toiminnan vaikutusmekanismeja. Tutkimushaastatteluissa etsitään pieniä onnistumistarinoita: millaisissa tilanteissa toimintaan osallistuneet ihmiset kokivat oman osallisuutensa lisääntyneen ja miksi? Tutkimus ei siis keskity ongelmiin, vaan onnistumisiin. Menetelmää voidaan käyttää myös kuvaamaan, mitä osallisuuden kokemuksen vahvistuminen merkitsee ihmisille. 

Pienet onnistumistarinat -menetelmä sopii erityisesti osallisuuden kokemuksen tutkimukseen, koska tarina on myös voimavara haastateltavalle. Kun omista kokemuksista kerrotaan tarinoita, ne tehdään ymmärrettäväksi paitsi haastattelijalle myös itselle. Kertoja voi esimerkiksi tunnistaa itsensä tarinan toimijana, mikä voi valaa uskoa omiin toimintamahdollisuuksiin. Metodia voikin suositella erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osallisuuden kokemusten selvittämiseen.

Pienet onnistumistarinat -työkalu osallisuusvaikutusten arviointiin

Tämä tietopaketti perustuu tutkimukseen ja kehittämistyön tuloksiin

Tämä verkkosivu on kirjoitettu osana Sokra-koordinaation ja Euroopan sosiaalirahaston toimintalinjan 5 hankkeiden Osallisuuden palaset -kehittämistyötä, jossa kootaan ja arvioidaan erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osallisuutta lisääviä malleja ja toimintatapoja. Osa sivulla esitetyistä toimintamalleista on arvioitu Sokra-hankkeen toimesta.
Lue lisää: Osallisuuden edistämisen mallit

Tutkimuksesta tiiviisti: Tarinoiden hyödyt osallisuuden näkökulmasta

Tarinat auttavat ymmärtämään itseään, elämää ja maailmaa^{1, 2, 3}. Tarinallisuudella on havaittu hyötyjä erilaisissa ympäristöissä, kuten ryhmätoiminnassa, yksilökohtaamisissa niin lähellä kuin etänä^{2, 4, 5}, oppimisessa^{6, 7} sekä kaupunkiympäristöissä⁸. Tarinallisuus rakentaa elämän hallittavuutta ja ymmärrettävyyttä ja siksi se rakentaa myös osallisuuden kokemusta⁹.

Tarinoihin uppoutuminen ja mielikuvitukselle antautuminen auttaa ottamaan etäisyyttä arjesta. Se synnyttää oivalluksia^{10, 11, 2}. Vaikeuksien keskellä luovuus usein piiloutuu, mutta tarinat auttavat herättämään sen henkiin^{12, 13, 14}. Tarinallisuus voi auttaa rakentamaan merkityksellisyyden kokemusta², mistä voi seurata esimerkiksi se, että ihminen alkaa tehdä hyvinvointiaan palvelevia valintoja. Tarinoilla, joiden äärellä voi virkistyä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia¹⁵.

Tarinallisuus voi tarjota vaihtoehtoisia tapoja nähdä itsensä, ympäristönsä ja itsensä suhteessa ympäristöön^12, 4. Osallisuuden kokemuksessa tärkeää on elämän hallittavuuden lisäksi se, että ihminen pystyy näkemään mahdollisuuksia¹⁶ ja kokee merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta⁹. Tarinat rakentavat osallisuutta myös silloin, kun ihminen kokee yhteenkuuluvuutta tarinan henkilöiden kanssa, kuten usein tapahtuu kokemustarinoiden kohdalla¹⁵. Muiden kertomat tarinat voivat kannatella vaikeissa tilanteissa⁷. Kokemustarinat rakentavat sekä kertojan että kuulijan osallisuutta kuulluksi tulemisen ja merkityksellisyyden kokemuksen ansiosta^{17, 18}.

Tarinat voivat myös tarjota (metaforisen) suojan, jonka turvin voi käsitellä piilossa olevia tunteita ja tarpeita¹⁹. Osallisuuden kokemuksen kannalta tärkeää on säilyttää ja löytää yhteys omiin tunteisiin ja tarpeisiin¹³.

Tarinallisuuden avulla voidaan siis monipuolisesti lisätä ihmisten osallisuutta – niin osallisuutta omassa elämässä, osallisuutta yhteisöissä ja vaikuttamisen prosesseissa kuin osallisuutta yhteisestä hyvästä.
Lue lisää eri osallisuuden osa-alueista

¹ Hänninen, Vilma (1999) Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Tampere University Press.

² Huhtinen-Hildén, Laura & Isola, Anna-Maria (2019) Reconstructing life narratives through creativity in social work. Cogent Social Sciences, 5:1.

³ Niiranen, Janette & Isola, Anna-Maria & Känkänen, Päivi & Manninen, Marko (2022) Constructing Narrative Identity and Capabilities of Finnish Reform School Adolescents. Child Adolesc Soc Work Journal.

⁴ Georgieva Iva & Georgiev, Georgi (2019) Reconstructing Personal Stories in Virtual Reality as a Mechanism to Recover the Self. Int J Environ Res Public Health. 2019 Dec 18;17(1):26.

⁵ Chan, Chitat & Sage, Melanie (2021) A narrative review of digital storytelling for social work practice. Journal of Social Work Practice, 35:1, 63–77.

⁶ Delafield-Butt, Jonathan & Adie, Jillian (2016) The Embodied Narrative Nature of Learning: Nurture in School Mind, Brain, and Education. 10. 117–131. 

⁷ Kinossalo, Maiju (2020) Tarinan voima opetuksessa. PS-Kustannus.

⁸ Dudek, Karolina & Sikora, Slawomir (2022) Urban walks: Footsteps, narratives, and the storied city. Narrative Culture 9(2), 256–279.

⁹ Isola, Anna-Maria, Virrankari, Lotta & Hiilamo, Heikki (2021) On Social and Psychological Consequences of Prolonged Poverty–A Longitudinal Narrative Study From Finland Journal of Social and Political Psychology, 9(2), 654–670.

¹⁰ Green, Melanie (2021) Transportation into Narrative Worlds. Teoksessa Lauren B. Frank & Paul Falzone (toim.) Entertainment-Education Behind the Scenes. Palgrave Macmillan Cham.

¹¹ Shaffer, Victoria & Focella, Elizabeth S. & Hathaway, Andrew & Scherer, Laura D. & Zikmund-Fisher, Brian J. (2018) On the Usefulness of Narratives: An Interdisciplinary Review and Theoretical Model Ann Behav Med. 2018 Apr 19;52(5): 429–442.

¹² Koskinen, Anna-Kaisa (2007) Vaihtoehtoinen tarina – Mitä on sosiaalinen muutostyö? Soccan ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 14.

¹³ Isola, Anna-Maria, Kaartinen, Heidi, Leemann, Lars, Lääperi, Raija, Schneider, Taina, Valtari, Salla & Keto-Tokoi, Anna (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Työpaperi 2017: 33.

¹⁴ Fletcher, Angus & Benveniste, Mike (2022) A new method for training creativity: narrative as an alternative to divergent thinking. Annals of the New York Academy of Sciences 1512: 29-45.

¹⁵ Fitzgerald, Kaitlin, Paravati, Elaine, Green, Melanie, Moore, Melissa & Qian, Jeffrey (2020) Restorative Narratives for Health Promotion. Health Communication 2020 Mar;35(3): 356–363.

¹⁶ Virrankari, Lotta & Isola, Anna-Maria (2021) Miten käy mahdollisuuksille köyhyydessä? Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021):3

¹⁷ Jones, Marjaana & Pietilä, Ilkka (2020) Personal perspectives on patient and public involvement – stories about becoming and being an expert by experience. Sociology of Health and Illness 42:4, 809–824

 ¹⁸ Isola, Anna-Maria, Saarto, Sanna, Inkinen, Katri & Kallio, Minttu (2022) Lastensuojelun asiakasvanhempien kokemuskumppanuus: Onnistumisia ja oppeja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Tutkimuksesta tiiviisti: 2022: 42

¹⁹ Känkänen, Päivi, Pääjoki, Tarja & Manninen, Marko (2021) Promoting capabilities with a drama workshop among foster care adolescents. Child & Youth Services, 43:3, 290-308.

Lue lisää

Osallisuuden edistäjän opas (THL 2023)

Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa (THL, 2017)

Yhteystiedot

Anna-Maria Isola
johtava tutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
puh. 029 524 7334
[email protected]