Punkki- ja hyttysvälitteiset tartuntataudit
Punkit ja niiden välittämät tartuntataudit
Punkkeja eli puutiaisia esiintyy lähes koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Niitä esiintyy sekä metsässä että ruohikossa, erityisesti siellä missä on varjoista ja kosteaa.
Riski punkin puremalle riippuu ympäristöstä. Punkki ei jahtaa veriateriaansa eikä esimerkiksi hyppää saaliinsa kimppuun. Sen sijaan se odottaa esimerkiksi ruohonkorrella ohi kulkevaa eläintä tai ihmistä, johon sitten tarrautuu.
Mikään rokote ei estä punkkia tarttumasta. Punkeilta voi suojautua
- hyönteiskarkottein
- oikeaoppisella pukeutumisella, kun liikutaan riskialueilla: valitse vaaleat, pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet ja laittaa housunlahkeet sukkien sisään
- ihon ja vaatteiden säännöllisellä tarkastamisella punkkien varalta.
Ihoon kiinnittynyt punkki pitäisi poistaa mahdollisimman nopeasti esimerkiksi pinseteillä. Kun punkki poistetaan nopeasti, vähenee riski borrelioositartunnalle. Punkista mahdollisesti ihoon jäävät osat eivät enää voi aiheuttaa tartuntaa.
TBE eli puutiaisaivotulehdus
Puutiaisaivotulehdus on punkin välityksellä tarttuva virustauti, jolle ei ole olemassa lääkehoitoa. Puutiaisaivotulehdukseen on kuitenkin olemassa rokote, joka suojaa taudilta.
Ihon tarkistaminen punkkien varalta ei suojaa puutiaisaivotulehdukselta, sillä virus tarttuu ihmiseen minuuteissa. Kaikki punkin kehitysmuodot (toukat, nymfit ja aikuiset) voivat välittää tautia. Puutiaisaivotulehdus voi vaatia sairaalahoitoa.
Lue lisää puutiaisaivotulehduksesta.
Viimevuosina Suomessa on raportoitu vuosittain noin 60–80 tapausta. Riskialueilla arviolta 1–2% punkeista kantaa virusta.
Tutustu THL:n karttaan puutiaisaivotulehduksen rokotesuositusalueista
Borrelioosi
Borrelioosi on punkin välityksellä tarttuva bakteerin aiheuttama tauti, jota voidaan hoitaa antibiootein. Borrelioosin ei ole olemassa rokotetta, mutta sen tarttumista voi ehkäistä
- suojautumalla punkeilta oikealla pukeutumisella
- hyönteiskarkottein
- tarkistamalla iho punkkien varalta luonnossa liikkumisen jälkeen.
Tartunta tapahtuu vasta, kun punkki on ollut kiinnittyneenä iholle useamman tunnin. Kun punkin poistaa nopeasti, voi välttyä tartunnalta. Borrelioosille tyypillinen oire on yli 5 cm:n läpimittainen, laajentuva rengasmainen ihottuma puremakohdan ympärillä.
Borrelioositapauksia on raportoitu viimevuosina Suomessa vuosittain arviolta noin 7000.
Hyttysten välittämät taudit
Pogostantauti
Pogostantauti eli nivelrokko on hyttysen välityksellä tarttuva virustauti. Tautia esiintyy erityisesti loppukesästä sekä alkusyksystä, ja sairastuneiden määrä vaihtelee vuosittain suuresti. Viimevuosina tapauksia on raportoitu noin 30–70 vuosittain, mutta esimerkiksi vuonna 2012 raportoitiin lähes 200 tapausta.
Suurin osa tartunnoista on oireettomia tai niin lieviä, ettei niihin kiinnitetä huomiota.
Taudin oireisiin kuuluu pieniä punaisia näppyjä sekä nivelkipuja, jotka alkavat noin viikon kuluttua tartuttavan hyttysen pistosta. Nivelkivut saattavat jatkua pitkäänkin, perinnöllisesti alttiilla henkilöillä jopa vuosia.
Pogostantautia esiintyy erityisesti Itä-Suomessa. Tartunnan saamista voi ehkäistä välttämällä hyttysten pistoja peittävällä vaatetuksella sekä hyttyskarkotteilla.
Tularemia eli jänisrutto
Tularemia eli jänisrutto on bakteerin aiheuttama tauti, joka Suomessa tarttuu pääasiallisesti hyttysten välityksellä. Tapauksia on eniten heinä–lokakuussa, kun hyönteisten määrä on suurimmillaan.
Tartuntaa voi ehkäistä suojautumalla hyönteisiltä peittävällä vaatetuksella sekä hyönteiskarkotteilla.
Hyönteisen pistosta aiheutuvan tartunnan oireet ovat kuume, pistokohtaan kehittyvä paikallinen haavauma sekä tulehdus läheisissä imusolmukkeissa.
Vuosittain Suomessa todetaan noin 50–100 tularemiatapausta, mutta suurin osa lievistä taudeista jää diagnosoimatta.
Ilmastonmuutos ja hyönteisvälitteiset taudit
Ilmaston- ja ympäristönmuutos vaikuttavat todennäköisesti sekä hyönteisvälitteisten tautien esiintymiseen että levinneisyyteen.
Vaikutukset voivat olla joko suoria tai epäsuoria. Suoria vaikutuksia ovat esimerkiksi lämpötilan vaikutus siihen, kuinka tehokkaasti taudin aiheuttaja tai sitä välittävä hyönteinen lisääntyy tai kuinka pitkän ajan vuodesta tauti on leviämiskykyinen. Esimerkiksi talven lumipeitteen paksuus vaikuttaa sekä punkkien että hyttysten runsauteen seuraavana kesänä.
Epäsuorat vaikutukset puolestaan koskevat esimerkiksi ihmisen, eläinten ja tauteja levittävien hyönteisten muuttuvia keskinäisiä vuorovaikutussuhteita.
Ilmaston on ennustettu lämpenevän vuosisadan loppuun mennessä maailmanlaajuisesti kolmesta viiteen astetta. Arktiset alueet ovat kuitenkin muita alueita alttiimpia lämpenemiselle ja ilmastonmuutos nostaa Suomen ja muiden pohjoisten alueiden lämpötilaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin.
Keskilämpötilan ohella muuttuvat myös muun muassa vuorokauden ylimmät ja alimmat lämpötilat, sateisuus, lumipeite ja kasvukausi, jotka kaikki vaikuttavat eritavoin myös hyönteisvälitteisten tartuntatautien esiintymiseen.
Ilmastonmuutos ei vaikuta pelkästään Suomessa jo esiintyviin hyönteisvälitteisiin tauteihin. Kun olosuhteet muuttuvat suotuisimmaksi, Suomeen saattaa levitä sekä uusia tauteja että taudin välittäjinä toimivia hyönteisiä.
