Lintuinfluenssa

Päivitetty 8.11.2023

Tällä sivulla:

Vuodesta 2020 lähtien korkeapatogeenista influenssa A(H5N1) -virusta on esiintynyt laajalti Euroopan luonnonvaraisissa lintupopulaatioissa, erityisesti lokeissa. Se on aiheuttanut luonnonvaraisten ja tarhattujen lintujen joukkokuolemia sekä infektioita nisäkkäissä.  Osalla nisäkkäistä tauti on ollut vakava. Vuosina 2021–2023 Euroopassa on todettu yksittäisiä H5-tyypin viruksen tartuntoja ihmisissä.

WHO ja ECDC (Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus) seuraavat lintuinfluenssatilannetta yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa. Tartuntojen leviämisen riskiä pyritään minimoimaan oikea-aikaisin torjuntatoimenpitein. Pandemian riski lisääntyy, jos tartunta alkaa levitä nisäkkäiden välillä. Influenssavirukset ovat aiemmin aiheuttaneet useita pandemioita ihmisväestössä.

Kesällä 2023 poikkeuksellisen suuria luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemia A(H5N1)-virusinfektion seurauksena on todettu myös Suomessa. Virus on levinnyt laajasti myös turkistarhatiloille aiheuttaen korkeaa sairastavuutta ja kuolleisuutta eläimissä.

Suomessa linnuista on löydetty sekä matala- että korkeapatogeenisia lintuinfluenssaviruksia, mutta ihmisillä tartuntoja ei ole todettu. Korkeapatogeenisuus tarkoittaa, että viruksella on sen geneettisten ominaisuuksien myötä kyky aiheuttaa vakavampaa tautia siipikarjassa. Korkea taudinaiheuttamiskyky linnuissa ei kerro tarttumiskyvystä ihmisessä.

Mikä on lintuinfluenssa?

Lintuinfluenssalla tarkoitetaan influenssa A -viruksen linnuille ominaisia alatyyppejä, jotka ovat monimuotoinen, erityisesti vesilinnuissa esiintyvä virusryhmä.

Lintuinfluenssavirukset luokitellaan matalapatogeenisiksi (LPAI, low pathogenic avian influenza) tai korkeapatogeenisiksi (HPAI, highly pathogenic avian influenza) niiden siipikarjalle aiheuttaman taudinaiheuttamiskyvyn perusteella tai HA-geenisekvenssin perusteella.

Valtaosa lintujen influenssa A- virusten alatyypeistä on LPAI-viruksia eivätkä ne aiheuta linnuille merkittäviä oireita. Kahteen alatyyppiin (H5 ja H7) kuuluu kuitenkin myös HPAI-viruksia, jotka voivat aiheuttaa vakavia lintuinfluenssaepidemioita ja suuria menetyksiä siipikarjataloudelle. HPAI tartunnoille ovat ominaisia lintujen monielinvauriot, korkea sairastavuus ja/tai kuolleisuus erityisesti siipikarjassa.

Influenssa A -virus on hyvin muuntautumiskykyinen virus. Kun lintuinfluenssavirus siirtyy sille epätyypilliseen isäntälajiin, syntyy sen perimään herkästi mutaatioita. Mutaatiot vaikuttavat viruksen ominaisuuksiin, kuten taudinaiheuttamiskykyyn. LPAI lintuinfluenssavirukset voivat muuntua HPAI viruksiksi tyypillisesti tilanteissa, joissa ne pääsevät leviämään tiiviissä siipikarjapopulaatiossa.

Myös ihmisen kausi-influenssavirukset ovat alkujaan lintuperäisiä influenssa A-viruksia, jotka ovat ajan saatossa muuntautuneet ja sopeutuneet ihmisväestöön.

Miten lintuinfluenssa tarttuu?

Linnuilla matalapatogeeniset influenssavirukset aiheuttavat ruuansulatuskanavan infektion, kun taas korkeapatogeeniset virukset voivat levitä tehokkaasti linnun koko elimistössä. Virusta erittyy linnun ulosteeseen saastuttaen herkästi linnun elinympäristöä.

Lintusolun ja ihmissolun pintarakenteiden erojen vuoksi lintujen influenssavirukset tarttuvat ihmiseen huonosti. On kuitenkin mahdollista, että ihminen saa tartunnan infektoituneesta linnusta tai linnun ulosteella saastuneesta materiaalista tai ympäristöstä.

Korkeapatogeeniset lintuinfluenssavirus A(H5) -tartunnat ovat ihmisillä äärimmäisen harvinaisia.
Lue lisää: Missä lintuinfluenssaa on todettu?

Lähes kaikissa tiedossa olevissa tapauksissa lintuinfluenssavirusinfektioihin sairastuneet ihmiset ovat olleet läheisessä kosketuksissa siipikarjaan muun muassa työskennellessään siipikarjatiloilla tai osallistuessaan tartunnan saaneiden tai sairaan siipikarjan hävittämistoimiin.

Virus ei tartu helposti ihmisestä toiseen, vaikka yksittäisiä tapauksia on todettu.
H5N1 human infections: Past Examples of Probable Limited, Non-Sustained, Person-to-Person Spread of Avian Influenza A Viruses (CDC, englanniksi)

Miten lintuinfluenssaa ehkäistään?

Tartuntojen ehkäisemisessä hyvä käsihygienia on tärkeää.

Kuolleiden ja sairaiden lintujen tai muiden villieläinten sekä niiden eritteillä tahriintuneiden pintojen koskettamista tulisi välttää.

Jos kuolleiden eläinten käsittely on välttämätöntä, hyvästä käsihygieniasta on syytä huolehtia. Kädet tulee suojata kertakäyttöisillä käsineillä ja niiden riisumisen jälkeen pestä vielä kädet huolellisesti vedellä ja saippualla ja käyttää tarvittaessa lisäksi käsihuuhdetta. Mikäli mahdollista, tulisi eläimen käsittelyn aikana suojautua maskilla tai hengityksensuojaimella ja suojalaseilla. Eläinten massakuolemien tai lopettamisen yhteydessä on erittäin suositeltavaa käyttää suojaimia. Suojaimet tulee hävittää käytön jälkeen.

Siipikarjalla ja muilla eläimillä havaituista, lintuinfluenssaan viittaavista oireista sekä havaituista luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemista ilmoitetaan kunnan- tai läänineläinlääkärille Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti.

Mitä oireita lintuinfluenssa aiheuttaa?

Ihmisillä lintuinfluenssavirukset aiheuttavat oireettoman tai lievän hengitystieinfektion tai silmän sidekalvontulehduksen, mutta infektio voi aiheuttaa myös vakavia oireita.

Iäkkäillä sekä henkilöillä, joilla on perussairauksia, on korkeampi riski sairastua vakavaan tautiin.

Joillakin A(H5)-virusinfektioihin sairastuneilla henkilöillä on kuvattu vakavia hengitystieinfektioita, kuten keuhkokuumetta tai  äkillistä hengityksen vajaatoimintaa (ARDS, äkillinen hengitysvajausoireyhtymä). Taudinkuvaan on kuulunut myös kuumetta, yskää ja hengenahdistusta.

Joillakin nisäkkäillä A(H5)-tartunta on aiheuttanut vakavan taudin, jolle on ollut ominaista neurologiset oireet.. Neurologisten oireiden mahdollisuus on siksi tärkeää huomioida myös ihmisillä. Näitä voivat olla epätavallinen äkillisesti alkanut päänsärky, niskajäykkyys, sekavuus, hämärtynyt tajunta tai halvausoireet, joille ei ole muuta selvää syytä.

Miten lintuinfluenssainfektioita hoidetaan?

Tutkimusten mukaan Euroopassa luonnonvaraisissa linnuissa leviävät H5N1 ja Aasiassa siipikarjassa kiertävät H7N9-virukset näyttäisivät olevan herkkiä nykyisin käytössä oleville influenssalääkkeille (oseltamiviiri ja tsanamiviiri).

Kausi-influenssa- ja lintuinfluenssa A(H5N1) -infektioiden yhteydessä lääkehoidon on todettu lyhentävän taudin kestoa ja lieventävän vaikeusastetta. Tämä kuitenkin edellyttää, että lääkitys on aloitettu infektion varhaisessa vaiheessa.

Missä lintuinfluenssaa on todettu?

Korkeapatogeeniset virukset (HPAI)

Korkeapatogeeninen A(H5N1)-virus todettiin ensimmäisen kerran ihmisellä Kiinassa 1997. Kaakkois-Aasiassa puhkesi vuonna 2013 H5N1-lintuinfluenssaepidemia, joka levisi sieltä myös Keski-Aasiaan, Lähi-Itään ja Afrikkaan.

Euroopassa on todettu laajoja korkeapatogeenisen lintuinfluenssa A(H5) 2.3.4.4b-viruksen aiheuttamia epidemioita linnuilla vuodesta 2020 alkaen. Lintujen lisäksi tartuntoja on todettu myös useilla nisäkäslajeilla.

Suomessa havaittiin HPAI-virusten aiheuttamia lintukuolemia ensimmäisen kerran vuonna 2016. Vuosittaiset tapausmäärät linnuilla ovat olleet Suomessa verrattain pieniä, poikkeuksena kesä 2023 jonka aikana on todettu lukuisia A(H5) 2.3.4.4b -viruksen aiheuttamia luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemia sekä tartuntoja useilla turkistarhoilla.

Suomessa ei ole todettu korkeapatogeenisten lintuinfluenssavirusten tartuntoja ihmisillä.

Matalapatogeeniset virukset (LPAI)

Ensimmäinen matalan taudinaiheuttamiskyvyn A(H7N9)-viruksen aiheuttama ihmisen infektio todettiin Kiinassa maaliskuussa 2013. Toistaiseksi A(H7N9)-ihmistapauksia on todettu vain Kiinassa tai maassa matkanneilla. Myös muutamat muut H7-virukset ovat aiheuttaneet infektioita ihmisillä (H7N2, H7N3 ja H7N7).

Myös yksittäisiä influenssa A(H9N2) –viruksen aiheuttamia tartuntoja on todettu ihmisillä. Tartunnat ovat olleet pääsääntöisesti lieviä. Valtaosa todetuista tartunnoista on todettu Kiinassa.

Muiden lintuinfluenssa-alatyyppien aiheuttamat mahdolliset infektiot lintujen kanssa kosketuksissa olevissa ihmisissä arvellaan olevan pääsääntöisesti niin lieviä, ettei niitä tunnisteta.