Kurkkumätä

Mikä on kurkkumätä?

Kurkkumätä eli difteria on Corynebacterium diphtheriae -bakteerin aiheuttama nielun, kurkunpään, nenän tai ihon tulehdus.

C. diphtheriaen taudinaiheuttamiskyky perustuu ennen kaikkea bakteerin tuottamaan myrkkyyn eli toksiiniin, joka voi aiheuttaa paikallista kudostuhoa ja siten vaikeita jälkitauteja, kuten hermo- ja sydänlihastulehdusta.

Ihminen on C. diphtheriae -bakteerin ainoa tunnettu isäntä.

Myös C. ulcerans ja C. pseudotuberculosis voivat tuottaa toksiinia ja siten aiheuttaa difterian kaltaisen taudin. C. ulceransin isäntänä toimivat lukuisat nisäkkäät. C. pseudotuberculosista puolestaan tavataan pääsääntöisesti märehtijöillä, ja se aiheuttaa ihmiselle tautia hyvin harvoin.

Miten kurkkumätä tarttuu?

C. diphtheriae tarttuu ihmisestä toiseen hengitystie-eritteiden, kuten nenäliman ja syljen, ja haavaeritteiden välityksellä. Tartunta edellyttää läheistä kontaktia sairastuneeseen tai bakteeria kantavaan henkilöön.

C. ulcerans voi tarttua esimerkiksi lemmikkikoirasta, kissasta tai naudasta ihmiseen. Myös raakamaidon välityksellä tapahtuneita tartuntoja on kuvattu. C. ulceransin tai C. pseudotuberculosiksen tarttuminen ihmisestä toiseen on hyvin epätodennäköistä.

Difterian itämisaika on yleensä 2–5 vuorokautta, mutta se voi olla myös 1–10 vuorokautta. Oireeton ja hoitamaton tartunnan saanut voi levittää tartuntaa viikkojen, jopa kuukausien ajan.

Miten kurkkumätää ehkäistään?

Difteriaa ehkäistään rokotuksin.

Difteriarokotus on kuulunut Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan vuodesta 1943 lähtien. Suomessa lasten ja nuorten rokotuskattavuus on korkea, joten he ovat varsin hyvin suojattuja difteriaa vastaan.

Jäykkäkouristus-, kurkkumätä-, hinkuyskä-, polio- ja Hib -yhdistelmärokotteet

Mitkä ovat kurkkumädän oireet?

Hengitystiedifteria voi ilmetä nenän, nielun tai kurkunpään alueella.

Tavallisin tautimuoto on nieludifteria, jonka ensioireita ovat:

kurkkukipu
nielemisvaikeus
huonovointisuus
lämpö

Tulehtunut alue on turvonnut, ja aluetta peittävät tyypillisesti paksut harmaat tai verenvuodon takia tummat limakalvopeitteet, jotka henkitorven ja keuhkoputkien alueelle ulottuessaan voivat aiheuttaa hengitysteiden tukkeutumisen.

Difterian aiheuttama ihotulehdus ilmenee useimmiten märkärupea muistuttavina pinnallisina, harmaanruskean katteen peittäminä haavaumina. Bakteeri voi myös pesiytyä ihottuma-alueelle, ihorikkoon tai krooniseen haavaan.

Difteria voi aiheuttaa tulehduksen myös muilla limakalvo- ja ihoalueilla, kuten

genitaalialueella
ulkokorvassa
silmän sidekalvolla

Oireeton henkilö voi kantaa difteriabakteeria nenänielussaan. Tarkkaa tietoa kantajuuden yleisyydestä ei ole.

Mitkä ovat kurkkumädän jälkitaudit ja seuraukset?

Toksiini voi vaurioittaa muun muassa sydäntä, munuaisia ja ääreishermoja aiheuttaen jälkitauteina sydänlihas- ja munuaistulehdusta sekä halvauttavaa hermotulehdusta.

Länsimaissa difteriapotilaista 5–10 % menehtyy. Jälkitaudeista selvinneet paranevat tavallisesti täysin kuukausien kuluessa, eikä pysyviä sydänlihas- tai hermovaurioita yleensä jää.

Miten kurkkumätä todetaan?

Difterian diagnoosi perustuu laboratoriotutkimuksiin.

Difteria todetaan nielusta tai muulta infektoituneelta alueelta otetulla bakteeriviljelyllä sekä toksiinintuotto- ja PCR-testeillä. Lisäksi potilaalta voidaan ottaa verinäyte (pariseerumi) difteriavasta-ainetasojen mittausta varten.

Kurkkumädän laboratoriotutkimukset