Pernarutto
Mikä on pernarutto?
Pernarutto on Bacillus anthracis -bakteerin aiheuttama harvinainen infektiotauti. Se tunnetaan lähinnä nautakarjan, lampaiden, vuohien ja muiden kasvissyöjäeläinten sairautena.
Bakteeri muodostaa itiöitä, jotka voivat säilyä maaperässä vuosia. Ihmisten tartunnat ovat erittäin harvinaisia ja yleisimmin seurausta kontaktista sairaisiin eläimiin tai niistä peräisin oleviin tuotteisiin.
Miten pernarutto tarttuu?
Pernarutto ei tartu ihmisestä toiseen. Pernarutto voi tarttua ihmiseen itiöiden välityksellä kolmella eri tavalla:
Ihokosketuksessa bakteeri-itiöt pääsevät kudoksiin rikkoutuneen ihon läpi.
Suurin osa (95 %) ihmisten saamista tartunnoista tapahtuu ihon kautta. Tartunta voi tapahtua esimerkiksi siten, että henkilö käsittelee sairaan eläimen vuotia, villoja tai lihaa. Tehokkaan antibioottihoidon ansiosta kuolleisuus on pieni tässä tautimuodossa.
Hengitysteiden kautta tauti voi tarttua kun ihminen esimerkiksi hengittää sairaan eläimen villoihin tai vuotiin jääneitä itiöitä. Mahdollisissa tahallisesti aiheutetuissa sairastumistapauksissa todennäköisin tartuntareitti on hengitystiet.
Itiöt pääsevät hengitysteiden limakalvon kautta välikarsinan imusolmukkeisiin ja itävät siellä bakteereiksi.
Mahasuolikanavan kautta. Itiöt voivat joutua ihmiseen esimerkiksi siten, että hän syö sairaan eläimen huonosti kypsennettyä lihaa.
Miten pernaruttoa ehkäistään?
Alueilla, jossa tautia esiintyy eläimillä, on oltava huolellinen käsiteltäessä eläimistä peräisin olevia tuotteita, kuten lihoja ja villaa.
Pernaruttorokotetta ei ole Suomessa saatavissa.
Mitkä ovat pernaruton oireet?
Ihokosketuksessa tapahtuneen tartunnan oireet ilmaantuvat noin viikon kuluttua tartunnasta. Ensin muodostuu hyönteisen puremaa muistuttavia paukamia, jotka myöhemmin muuttuvat haavaumiksi. Paikalliset imusolmukkeet turpoavat usein. Hoitamattomana infektio voi edetä kuumeiseksi yleisinfektioksi.
Hengitysteiden kautta tapahtuvassa tartunnassa itämisaika on tavallisimmin 1–5 vuorokautta, mutta se voi olla huomattavasti pidempikin, jopa 60 vuorokautta.
Taudinkuva on tyypillisesti kaksivaiheinen:
- Alussa se muistuttaa tavanomaista ylähengitystieinfektiota.
- Kun bakteerin erittämät myrkyt aiheuttavat rajun tulehduksen välikarsinan imusolmukkeissa, seuraa 2–5 päivässä äkillinen hengitysvaikeus ja vakavan yleisinfektion taudinkuva.
Hengitysteiden kautta saatuun tartuntaan voi liittyä myös aivokalvontulehdus. Kuolleisuus tähän tautimuotoon on antibioottihoidosta huolimatta korkea.
Mahasuolikanavan kautta tapahtuvan tartunnan oireita ovat
- suun ja ruokatorven haavaumat
- pahoinvointi
- kuume
- vatsakipu
- verioksentelu
- raju ripuli.
Kuolleisuus on korkea.
Mitkä ovat pernaruton jälkitaudit ja seuraukset?
Hengitysteiden ja mahasuolikanavan kautta tapahtuneet tartunnat ovat taudinkuvaltaan vakavia ja johtavat hoitamattomina kuolemaan.
Miten pernarutto todetaan?
Kliinisen pernaruttoepäilyn aiheuttaa taudinkuva, johon liittyy kuumeen lisäksi lyhytkestoisten ylähengitystieinfektio-oireiden jälkeen ilmenevä hengityksen vajaatoiminta ja radiologisesti todettu välikarsinan leviäminen, pleuraneste tai voimakas vatsakipu ja sepsis.
Ihokosketuksen kautta tapahtuneen pernaruttotartunnan epäilyn aiheuttaa ihomuutos, joka etenee 2‒6 päivässä kohouma- ja rakkulavaiheen kautta mustaksi kuoppamaiseksi ruveksi.
Äkillinen kuumetauti edellä mainituin oirein pernaruton esiintymisalueelta tulevalla henkilöllä, joka on ollut tekemisissä eläinten tai eläinkunnan tuotteiden kanssa voi viitata luonnolliseen, eläimistä saatuun tartuntaan.
Miten pernaruttoa hoidetaan?
Tautia voidaan hoitaa tavanomaisilla antibiooteilla kuten penisilliinillä, tetrasykliinillä ja siprofloksasiinilla. Hoito on aloitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo tartuntaa epäiltäessä.
Miten paljon pernaruttoa esiintyy?
Suomessa pernaruttotapauksia ihmisillä ei ole todettu vuosikymmeniin, ja viimeisin tapaus naudalla on todettu vuonna 2008.
Eläinten pernaruttoa esiintyy muun muassa
- Etelä- ja Keski-Afrikassa
- Karibian meren alueella
- Itä- ja Etelä-Euroopassa
- Lähi-Idässä ja
- Aasiassa.
Myös Pohjois-Amerikan mantereella todetaan vuosittain eläinten pernaruttotapauksia.
