Clostridioides difficile

Mikä on Clostridioides difficile?

Clostridioides difficile (aiempi nimi: Clostridium difficile) on itiöitä muodostava suolistobakteeri, joka aiheuttaa ihmiselle ripulia ja paksusuolentulehdusta.

Osa C. difficilen kannoista tuottaa toksiineja, jotka ovat myrkyllisiä aineita. Ripuli johtuu niiden erittymisestä suoleen.

Bakteeri voi aiheuttaa myös vakavan taudin, sillä tietyt C. difficile -kannat voivat tuottaa moninkertaisen määrän toksiineja tavanomaisiin kantoihin verrattuna. Näitä kantoja kutsutaan hypervirulenteiksi.

C. difficile -ripuli liittyy useimmiten edeltävään mikrobilääkehoitoon, esimerkiksi antibioottikuuriin, joka vaikuttaa suoliston normaaliin bakteerikasvustoon ja siten aiheutaa C. difficilen lisääntymisen. Toksiinia tuottamaton C. difficile -kanta ei aiheuta tautia.

Imeväisikäisistä suuri osa kantaa bakteeria oireettomana suolistossaan osana sen normaalia mikrobikasvustoa.Aikuisista vain noin kolme prosenttia kantaa C. difficile -bakteeria.

Miten Clostridioides difficile tarttuu?

Sairastuminen liittyy lähes aina edeltävään mikrobilääkehoitoon.

Riski sairastua C. difficile -ripuliin on etenkin henkilöillä, jotka ovat saaneet pitkään laajakirjoista mikrobilääkehoitoa. Mikrobilääkkeet muuttavat tai vahingoittavat suoliston normaalia bakteerikasvustoa.

Tartunta saadaan C. difficile -bakteerin itiöistä, jotka säilyvät hengissä myös elimistön ulkopuolella erilaisilla pinnoilla. Pesemättömistä käsistä itiöt kulkeutuvat suun kautta suolistoon ja alkavat lisääntyä.

Sairaaloiden vuodeosastoilla ja muissa hoitolaitoksissa C. difficile -itiöt voivat levitä kosketustartuntana käsien välityksellä.

Miten Clostridioides difficile -infektiota ehkäistään?

Tarpeettomien mikrobilääkehoitojen välttäminen suojaa taudilta. Pitkät, toistuvat mikrobilääkekuurit ja korkea ikä lisäävät sairastumisen riskiä.

C. difficile on merkittävä hoitoon liittyvän ripulin aiheuttaja. Tartuntoja hoitolaitoksissa voidaan ehkäistä hygieniatoimin:

Käsienpesu vedellä ja saippualla wc-käyntien jälkeen ja ennen ruokailua. Käsihuuhteen alkoholi ei tapa C. difficile -itiöitä.
Suojakäsineiden käyttö ripulipotilasta hoidettaessa. Ripuloiva potilas erittää runsaasti bakteeria ja sen itiöitä.
Hoitotyössä suojakäsineiden poiston jälkeen käsienpesu vedellä ja saippualla, ja sen jälkeen käsihuuhteella.
Potilaan hoito mahdollisuuksien mukaan yhden hengen huoneessa kosketusvarotoimia noudattaen.
Potilashuoneen puhdistus päivittäin. Potilaan kotiuttamisen jälkeen huoneen puhdistus desinfektioaineella.
Hoitotyössä kaikkien välineiden, myös stetoskooppien, puhdistus.

Suositus hoitoon liittyvien Clostridioides difficile -infektioiden torjuntaan

Mitkä ovat Clostridioides difficile -infektion oireet?

C. difficilen aiheuttaman paksusuolentulehduksen eli infektion oireita ovat:

vesiripuli
pahoinvointi
vatsakipu
ruokahaluttomuus
kuume.

Oireet alkavat mikrobilääkehoidon aikana tai joskus vasta sen loputtua.

Vakavin taudin muoto on pseudomembranoottinen enterokoliitti, jossa suolen tähystyksessä nähdään suolen seinämässä katteisia, tulehtuneita alueita.

Vakava taudinmuoto voi olla henkeä uhkaava. Paksusuoli voidaan joutua poistamaan leikkauksella.

Miten Clostridioides difficile todetaan?

Ripuli henkilöllä, jolla on edeltävä mikrobilääkekuuri, herättää yleensä tautiepäilyn.

Diagnoosi tehdään osoittamalla ripuliulostenäytteestä C. difficile -bakteerin tuottamia toksiineja, toksiinigeenejä tai viljelemällä toksiinia tuottava C. difficile - bakteerikanta.

Potilaan, jonka ulostenäytteestä löytyy C. difficile, mutta jolla ei ole oireita, sanotaan olevan kolonisoitunut. Terveistä aikuisista vain 3 prosenttia on kolonisoitunut C. difficile -bakteerilla, sairaalapotilaista 20–40 prosenttia.

Pelkkä positiivinen löydös oireettomalla potilaalla ei vaadi hoitoa.

Kaikki mikrobilääkehoidon aikaiset ripulit eivät ole C. difficilen aiheuttamia. Jotkut mikrobilääkkeet aiheuttavat ripulia eri mekanismilla. Arviolta vajaa kolmannes sairaalapotilaiden mikrobilääkehoitoon liittyvistä ripuleista on C. difficilen aiheuttamia.

Clostridium difficilen laboratoriotutkimukset

Miten Clostridioides difficile -infektiota hoidetaan?

Lievässä, kuumeettomassa ripulissa hoidoksi voi riittää mikrobilääkehoidon lopettaminen.

Vaikeammin oireilevat ja kuumeilevat hoidetaan ensisijaisesti suun kautta annettavalla metronidatsolilla tai vankomysiinillä. Riittävä nesteytys on tärkeää ja nestehoitoa voidaan joutua antamaan suonensisäisesti sairaalassa. Vaikeassa taudinkuvassa tai uusiutuvassa infektiossa voidaan käyttää uudempia hoitovaihtoehtoja mukaan lukien ulosteensiirto. Näistä hoitovaihtoehdoista hoitavan lääkärin on hyvä konsultoida infektiolääkäriä tai gastroenterologia.

C. difficile -potilas on hyvä hoitaa koko sairaalassaoloajan kosketusvarotoimia käyttäen yhden hengen huoneessa. On osoitettu, että potilaan ulosteessa voi olla itiöitä vielä 5 viikkoa hoidon jälkeen. Jos potilaan hoito pitkittyy, hygieniahoitaja ja/tai infektiolääkäri voi antaa luvan kosketusvarotoimien lopettamiseen.

Vakavissa, henkeä uhkaavissa infektioissa voidaan joutua jopa paksusuolen poistoon leikkauksella.