Pogostantaudin esiintyvyys Suomessa

Pogostantaudin raportoidut tapaukset vuosina 2013–2022. Pogostantaudin tapausmäärät ovat vaihdelleet vuosien 2013 ja 2020 aikana 8:n ja 99:n tapauksen välillä. Vuonna 2021 tapauksia raportoitiin 566 ja vuonna 2022 46.
Vuonna 2022 Suomessa todettiin 46 vasta-ainetutkimuksin varmistettua pogostantautitapausta (ilmaantuvuus 0.83/100 000). Edellisvuonna 2021 koettiin pogostantaudin epidemiavuosi, jolloin tapauksia raportoitiin 566. 

Vuonna 2022 sairastuneet olivat 15–72-vuotiaita, heidän keski-ikänsä oli 49 vuotta ja tartunnan saaneista suurin osa (72 %) oli naisia.

Eniten tapauksia diagnostisoitiin vuonna 2022 Pohjois-Savon (28 %), Pohjois-Pohjanmaan (17 %) ja Pohjois-Karjalan (13 %) sairaanhoitopiireissä. Ajallisesti eniten tapauksia tilastoitiin elo-syykuussa (74 %). Pogostantauti tarttuu ihmisiin hyttysten välityksellä loppukesällä elo–syyskuussa. Metsäkanalinnut toimivat todennäköisesti taudinaiheuttajan, Sindbis-viruksen, säilymönä, joten niiden kannanvaihtelut vaikuttavat taudin esiintymiseen Suomessa. Lisäksi alkukesän lämpötila, sademäärä ja lumen määrä edellisenä talvena ovat merkitseviä tekijöitä tapausten esiintymiselle.  

Viimeisimpiä isoja epidemiavuosia ovat olleet vuodet 1995 (1 311 ilmoitettua tapausta), 2002 (597 ilmoitettua tapausta) ja 2021 (566 ilmoitettua tapausta).

Epidemiavuonna 2021 tautitapauksia havaittiin aiempaa epidemiavuotta 2002 enemmän erityisesti pohjoisemmassa Suomessa. Korkeimman ilmaantuvuuden alueet olivat kuitenkin edelleen itäisessä Suomessa, jossa pogostatartuntoja on perinteisesti raportoitu eniten. Epidemiavuotta edelsi luminen talvi ja sateinen kevät sekä erityisen lämmin kesä. Nämä yhdessä loivat erinomaiset edellytykset hyttys- ja metsäkanalintupopulaatioiden menestymiseen, joiden arvellaan olevat tärkeitä taudin esiintymiseen vaikuttavia muuttujia (Uusitalo ym. 2022). 

Pogostantauti on todennäköisesti alidiagnosoitu tauti, jolloin vain murto-osa tartunnoista tulee tartuntatautirekisterin kautta THL:n tietoon.