Borrelioosin seuranta ja esiintyvyys Suomessa
Seuranta
Borrelioosin seuranta Suomessa perustuu
- julkisen terveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusjärjestelmään (Avohilmo)
- THL:n tartuntatautirekisteriin
Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut borrelialöydökset
Laboratoriot ilmoittavat tartuntatautirekisteriin pääsääntöisesti vasta-ainetutkimuksin varmistetut borrelialöydökset.
Tartuntatautirekisterin borrelialöydökset eivät kuvaa ajantasaisesti borrelioosin esiintyvyyttä alueellisesti ja väestössä. Tapaukset edustavat pääosin taudin levinnyttä vaihetta eli myöhäisborrelioosia, jolloin puutiaisaltistus on tapahtunut useita kuukausia tai jopa vuosia aikaisemmin.
Muutoksia tapausmäärissä voivat aiheuttaa todelliset sairastavuuden muutokset ja muun muassa muutokset löydöksiä ilmoittavien laboratorioiden diagnostisissa käytännöissä. Rekisteri soveltuu vain pitkän ajan trendien sekä alueellisten erojen tarkasteluun.
Vuonna 2024 laboratoriot ilmoittivat 2 490 borrelialöydöstä, mikä oli hieman enemmän kuin vuonna 2023 (2 286). Ilmoituksista valtaosa (99 %) perustui serologiseen testiin, loput nukleiinihappo-osoitukseen.
Tapauksia raportoitiin koko maasta. Ilmaantuvuus oli keskimäärin 44/100 000, mutta alueiden välillä oli havaittavissa suurta vaihtelua. Selvästi korkein ilmaantuvuus oli aiempien vuosien tapaan Ahvenanmaalla (1 293/100 000). Alueella todettiin 15,9 % (n=397) tartuntatautirekisteriin ilmoitetuista borreliatapauksista.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta borrelioositapauksia raportoitiin tartuntatautirekisteriin 462, ja ilmaantuvuus alueella oli 93/100 000. Samat luvut Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella olivat 404, ja 80/100 000.
Borreliaa esiintyi eniten syksyllä, suurimmat tapausmäärät raportoitiin elo–marraskuussa. Sairastuneista suurin osa (75 %) oli yli 45- vuotiaita. Tartunnoista 51,3 % raportoitiin miehillä.
Tapausmäärien kehitys
Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut borreliatapaukset ovat kasvaneet tasaisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Kasvaneisiin tartuntamääriin vaikuttaa taudinaiheuttajan, vektorin ja isäntäeläinten esiintymisen lisäksi myös muun muassa ihmisen käyttäytyminen.
Raportoitujen tapausmäärien nousuun vaikuttaa osaltaan myös se, että taudin diagnostiikka on vuosien aikana kehittynyt ja tietämys taudista lisääntynyt. Kehittynyt diagnostiikka ja kansalaisten kasvanut tietämys taudista ovatkin varmasti nostaneet taudin raportoituja tapausmääriä jo ennen vuotta 2011, sillä vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa (Cuellar ym. 2020) selvisi, että taudin esiintyvyys väestössä on ollut merkittävästi korkeampi 1960- ja 1970-luvuilla kuin vuonna 2011.
