Borrelioosin seuranta ja esiintyvyys Suomessa

  
Seuranta

Borrelioosin seuranta Suomessa perustuu 

• julkisen terveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusjärjestelmään (Avohilmo)
• THL:n tartuntatautirekisteriin

Avohoidon hoitoilmoitusjärjestelmään (Avohilmo) ilmoitetut borrelialöydökset

Borrelioosin alkuvaiheessa tauti ilmenee tavallisimmin punoittavana, laajenevana erythema migrans -ihottumana, joka todetaan kliinisten oireiden perusteella ilman laboratoriotutkimuksia. Julkisen terveyden huollon tapaukset kirjataan perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusjärjestelmään (Avohilmo). Tapaukset kuvaavat tutkitusti borrelioosin epidemiologiaa ajankohtaisesti ja heijastavat puutiaisaltistuksen kausivaihtelua.

Vuonna 2022 Avohilmoon ilmoitettiin kokonaisuudessaan 5 284 borreliatapausta, mikä oli vähemmän kuin vuonna 2021 (6 499). Tapauksia raportoitiin koko maasta, mutta alueiden välillä on suurta vaihtelua. 

Eniten tapauksia ilmoitettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (1 862, 35 %) ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä (945, 18 %).  

Eniten tartuntoja ilmoitettiin Avohilmoon heinä-elokuun aikana (2 232, 48 %). Suurin osa sairastuneista oli miehiä (3 351, 63 %). Sairastuneista 56 % (2 950) oli yli 65-vuotiaita.

Tartuntatautirekisteriin ilmoitetut borrelialöydökset

Laboratoriot ilmoittavat tartuntatautirekisteriin pääsääntöisesti vasta-ainetutkimuksin varmistetut borrelialöydökset. 

Tartuntatautirekisterin borrelialöydökset eivät kuvaa ajantasaisesti borrelioosin esiintyvyyttä alueellisesti ja väestössä ajantasaisesti. Tapaukset edustavat pääosin taudin levinnyttä vaihetta eli myöhäisborrelioosia, jolloin puutiaisaltistus on tapahtunut useita kuukausia tai jopa vuosia aikaisemmin.

Muutoksia tapausmäärissä voivat aiheuttaa todelliset sairastavuuden muutokset ja muun muassa muutokset löydöksiä ilmoittavien laboratorioiden diagnostisissa käytännöissä. Rekisteri soveltuu vain pitkän ajan trendien sekä alueellisten erojen tarkasteluun.

Vuonna 2022 laboratoriot ilmoittivat 2 081 borrelialöydöstä, mikä oli hieman vähemmän kuin vuonna 2021 (2 571). Ilmoituksista valtaosa (95 %) perustui serologiseen testiin, loput nukleiinihappo-osoitukseen.

Tapauksia raportoitiin koko maasta. Ilmaantuvuus oli keskimäärin 38/100 000, mutta alueiden välillä oli havaittavissa suurta vaihtelua. Selvästi korkein ilmaantuvuus oli aiempien vuosien tapaan Ahvenanmaalla (1335/100 000). Alueella todettiin noin neljäsosa (n=405) tartuntatautirekisteriin ilmoitetuista borreliatapauksista. 

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueelta borrelioositapauksia raportoitiin tartuntatautirekisteriin 356, ja ilmaantuvuus alueella oli 73/100 000. Samat luvut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella olivat 792, ja 46/100 000.

Borreliaa esiintyi eniten syksyllä, suurimmat tapausmäärät raportoitiin elo–marraskuussa. Sairastuneista suurin osa (74 %) oli yli 45- vuotiaita. Tartunnoista puolet raportoitiin naisilla (50 %).

Tapausmäärien kehitys 

Avohilmoon ja tartuntatautirekisteriin ilmoitetut borreliatapaukset ovat kasvaneet tasaisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Kasvaneisiin tartuntamääriin vaikuttaa taudinaiheuttajan, vektorin ja isäntäeläinten esiintymisen lisäksi myös muun muassa ihmisen käyttäytyminen. 

Raportoitujen tapausmäärien nousuun vaikuttaa osaltaan myös se, että taudin diagnostiikka on vuosien aikana kehittynyt ja tietämys taudista lisääntynyt. Kehittynyt diagnostiikka ja kansalaisten kasvanut tietämys taudista ovatkin varmasti nostaneet taudin raportoituja tapausmääriä jo ennen vuotta 2011, sillä vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa (Cuellar ym. 2020) selvisi, että taudin esiintyvyys väestössä on ollut merkittävästi korkeampi 1960- ja 1970-luvuilla kuin vuonna 2011.