Hinkuyskän esiintyvyys Suomessa
Vuonna 2024 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 2770 (ilmaantuvuus 49,9/100 000) Bordetella pertussis -bakteerin aiheuttamaa hinkuyskätapausta, mikä on suurin määrä koko tartuntatautirekisterin historian aikana. Kolmena edellisenä vuonna tapausten määrä oli huomattavasti tavanomaista pienempi, mikä johtui todennäköisesti koronapandemian hallitsemiseksi käytetyistä lääkkeettömistä hygienia- ja rajoitustoimista.
Infektioita todettiin kaikilla hyvinvointialueilla. Ilmaantuvuus oli suurinta Helsingin kaupungissa (19,8/100 000), Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella (15,5/100 000) ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella (15,1/100 000).
Eniten infektioita todettiin 10–14-vuotiailla (257,9/100 000). Seuraavaksi eniten hinkuyskätapauksia todettiin 15–19-vuotiailla (100,4/100 000), 0–4-vuotiailla (91,3/100 000) ja 5–9-vuotiailla (70,1/100 000). Alle 2-vuotiailla pikkulapsilla todettiin 112 hinkuyskätapausta ja alle 6 kuukauden ikäisillä vauvoilla 60 tapausta.
Testauskäytännöt ovat muuttuneet huomattavasti pandemiaa edeltävästä ajasta, jolloin yli 80 % diagnooseista tehtiin serologisesti vasta-ainemäärityksen avulla: vuonna 2024 pertussisdiagnooseista 43 % tehtiin PCR-menetelmällä, 32 % viljelyllä ja 25 % vasta-ainemäärityksellä.
Ensimmäiset havainnot antibioottiresistenteistä hinkuyskäkannoista
Vuonna 2024 Turun yliopiston kansallisessa hinkuyskän ja kurkkumädän asiantuntijalaboratoriossa tutkittiin mikrobilääkeherkkyys yhteensä 565 B. pertussis -kannasta. Kannoista kolme (0,53 %) osoittautui makrolidiresistenteiksi (MRBP). Ensimmäinen resistentti kanta löydettiin Helsingistä heinäkuussa, toinen Espoosta marraskuussa ja kolmas Turusta joulukuussa. Kaikki kolme MRBP-kantaa olivat makrolidiantibiooteille erittäin vastustuskykyisiä (MIC:t > 256 μg/ml atsitromysiinille ja erytromysiinille). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomessa havaittiin makrolidiresistenttejä B. pertussis -kantoja.
Soluttomien hinkuyskärokotteiden (aP) käyttö aloitettiin Suomessa vuonna 2005. B. pertussis -kantoja, joilta puuttuu yhtenä soluttomien hinkuyskärokotteiden komponenttina käytetty pertaktiini-proteiini (PRN), havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2011, kuusi vuotta soluttoman hinkuyskärokotteen käyttöönoton jälkeen. Sen jälkeen PRN-puutteisten kantojen osuus on lisääntynyt. Ennen koronapandemiaa vuosina 2011–2019, noin 24 % kannoista oli PRN-puutteisia. Koronapandemian aikana ja sen jälkeen PRN-puutteisten kantojen määrä väheni. Vuonna 2024 vain viisi kantaa (0,9 %) tunnistettiin PRN-puutteisiksi. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että kaikilla kolmella MRBP-kannalla oli myös PRN-puutos.
Hinkuyskärokotusohjelma ja rokotuskattavuus
THL suosittelee yhdistelmärokotetta (DTaP-IPV-Hib) annettavaksi 3, 5 ja 12 kuukauden iässä. Suomessa pikkulasten rokotuskattavuus on ollut yleisesti ottaen hyvä. Vuonna 2023 syntyneistä 97,5 % prosenttia oli saanut ensimmäisen annoksen hinkuyskäkomponentin sisältävää yhdistelmärokotetta, 96,7 % toisen annoksen ja 90,2 % kolmannen annoksen. Vuoden 2024 loppuun mennessä neljän vuoden iässä annettavan DTaP -rokotteen oli vuonna 2020 syntyneistä lapsista saanut 90,2 %. Teini-iän DTaP-tehosteannoksen oli saanut 14–15 vuotiaista 88 % mutta aikuisiän 25-vuotiaana annettavan DTaP-tehosteen vain 24 %.
Lasten hinkuyskätapaukset ja rokotukset
THL tarkisti kaikkien alle kaksivuotiaana sairastuneiden lasten rokotustiedot rokotusrekisteristä. Jos tiedoissa oli puutteita, lapsen rokotustiedot varmistettiin suoraan terveydenhuollosta. Lapsista 29 ei ollut ikänsä puolesta vielä ehtinyt saamaan yhtään rokoteannosta hinkuyskää vastaan. Vain yhden rokoteannoksen saaneita oli 24 ja kaksi annosta saaneita 21. Kolme rokoteannosta saaneita oli 20.
Sairastuneista 18 oli täysin rokottamattomia. Syynä rokottamattomuuteen kaikilla näillä lapsilla oli vanhempien kieltäytyminen lapsen rokottamisesta. Kielto ei näissä tapauksissa koskenut pelkästään hinkuyskärokotetta, vaan kaikkia muitakin neuvolan tarjoamia rokotteita. Sairastuneista kolme lasta oli sellaisia, jotka eivät olleet saaneet iänmukaisia rokotuksia siksi, että vanhemmat halusivat siirtää niiden antoa myöhemmäksi. Rokottamattomien hinkuyskään sairastuneiden lasten osuus oli suuri verrattuna rokotettuihin ikätovereihinsa: vuonna 2024 rokottamattomien alle kolmevuotiaiden lasten osuus koko Suomen väestöstä vuonna 2024 oli 1,9 %, kun taas alle kaksivuotiaista hinkuyskään sairastuneista lapsista 16 % oli rokottamattomia.
Toisin kuin monissa muissa läntisissä korkean tulotason maissa, Suomessa ei ennen vuoden 2024 hinkuyskäepidemiaa katsottu tarpeelliseksi aloittaa raskaana olevien rokottamista aP-komponenttia sisältävällä rokotteella. Epidemian kiihdyttyä keväällä 2024 THL esitti STM:lle, että raskaana oleville naisille tarjottaisiin tilapäisesti mahdollisuus hinkuyskärokotukseen, jotta heidän vastasyntyneillään olisi parempi suoja hinkuyskää vastaan. Rokotukset aloitettiin hyvinvointialueilla elokuun 2024 ja myöhemmän päätöksen mukaan hinkuyskärokote lisätään pysyvästi rokotusohjelmaan raskaana oleville 1.7.2025 alkaen. Äitien rokotuskattavuus saavutti noin 50 % tason vuoden 2024 loppuun mennessä.
