Toimenpideohje hinkuyskätapauksiin

Tällä sivulla

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Tämä ohje on tarkoitettu 

  • hyvinvointialueiden tartuntataudeista vastaaville lääkäreille ja hoitajille
  • alueellisesta tartuntatautien torjunnasta vastaaville yksiköille
  • kliinisen mikrobiologian laboratorioille.

Toimenpideohjeen tavoite

Tässä toimenpideohjeessa kerrotaan, miten hinkuyskäpotilasta hoidetaan ja miten ehkäistään tartunnan leviämistä hänen lähiympäristöönsä.

Ohje ei ole juridisesti velvoittava.

Hinkuyskä ja sen tarttuminen

Hinkuyskä eli pertussis on Bordetella pertussis -bakteerin aiheuttama akuutti hengitystieinfektio. Myös B. parapertussis ja B. holmesii voivat aiheuttaa hinkuyskän kaltaisen taudin. 

Hinkuyskä tarttuu henkilöstä toiseen ensisijaisesti pisaratartuntana (suora kontakti potilaan hengitysteiden eritteisiin esim. tämän aivastaessa tai yskiessä). Tartunnasta oireiden puhkeamiseen kuluu noin 1–3 viikkoa. Hinkuyskää sairastava henkilö on tartuttavimmillaan kaksi ensimmäistä viikkoa oireiden alusta. Yli kolme viikkoa yskineiden, aiemmin rokotettujen, tartuttavuusriski on vähäinen.

Hinkuyskäepidemioita esiintyy erityisesti perheissä ja koululuokissa. Jopa 80 prosenttia potilaan lähikontakteista voi saada tartunnan. Noin puolet heistä saa varsinaisen oireisen taudin. Muilla infektio on hyvin lievä tai oireeton. Myös vähäoireinen tai oireeton henkilö voi olla tartuttava.

Taudinkuva ja erotusdiagnostiikka

Tyypillisesti hinkuyskä kestää 6–10 viikkoa. Oireet jakautuvat kolmeen vaiheeseen:

  1. Katarraalinen vaihe, jossa oireina ovat nenän tukkoisuus, nuha, lievä kurkkukipu, lieväasteinen kuiva yskä, joskus lievä kuume. Vaihe kestää 1–2 viikkoa.
  2. Paroksymaalinen vaihe, jossa yskä vähitellen pahenee ja muuttuu kohtauksittaiseksi. Yskänkohtauksia seuraavat voimakkaammat sisäänhengitysyritykset, joiden yhteydessä voi esiintyä tyypillistä hengityksen hinkumista ja mahdollisesti oksentamista. Vaihe kestää 2–6 viikkoa.
  3. Toipilasvaihe, jolloin yskänkohtaukset vähitellen lievenevät ja harvenevat. Vaihe kestää viikkoja, jopa kuukausia.

Hinkuyskä voi olla erityisen vakava imeväisikäisellä lapsella, jota ei ole vielä rokotettu. Rokottamattoman imeväisikäisen lapsen hinkuyskään liittyy merkittävä kuolleisuus: noin 1 % sairaalassa hoidetuista imeväisikäisistä menehtyy. 

Koululaisilla ja aikuisilla taudinkuva on lievempi ja usein epätyypillinen. Pääoireena esiintyvä yskä on lähes aina puuskittaista ja pahenee yöaikaan. Sisäänhengityksen vinkumista yskänpuuskan loppuvaiheessa kuullaan tyypillisimmin pikkulapsilla, kun taas kouluikäisillä ja aikuisilla se yleensä puuttuu. 

Erotusdiagnostiikka

Erotusdiagnostisina vaihtoehtoina tulevat kyseeseen mm. virusten sekä Chlamydia pneumoniae ja Mycoplasma pneumoniaen aiheuttamat hengitysinfektiot. 
Bordetella parapertussis ja B. holmesii aiheuttavat hinkuyskää muistuttavan, mutta lievemmän taudin erityisesti lapsilla. Sen tyypillinen oire on puuskittainen yskä, joka ei yleensä vaadi sairaalahoitoa.  Kyseiset infektiot hoidetaan kuten pertussis, mutta profylaktisia hoitoja ei tarvita. Nykyisten hinkuyskärokotteiden ei tämänhetkisen tiedon perusteella katsota antavan merkittävää suojaa näiden bakteerien aiheuttamaa tautia vastaan.

Hinkuyskän esiintyminen Suomessa

Hinkuyskä oli aiemmin yksi yleisimmistä lapsikuolleisuuden aiheuttajista. Mikrobilääkkeiden ja rokotusten ansiosta tilanne on huomattavasti parantunut.

Vuosina 1998–2002 neljä lasta kuoli hinkuyskään, ja yksittäisiä kuolemantapauksia todetaan edelleen silloin tällöin. 

Tautia todetaan vuosittain satoja, mutta todellisen tapausmäärän arvioidaan olevan useita tuhansia. Tartuntatautirekisteriin ilmoitetuista hinkuyskätapauksista noin puolet on kouluikäisillä ja noin kolmannes aikuisilla. Koululaiset ja aikuiset toimivatkin usein tartunnanlähteenä.

Noin 3–5 vuoden välein ilmaantuvina epidemiavuosina hinkuyskätapauksia esiintyy tavanomaista enemmän. Tilanne Suomessa heijastelee usein tällöin muun Euroopan tilannetta. Tartuntatautirekisterin olemassaoloaikana tällaisia vuosia ovat olleet erityisesti 2003–2004 sekä 2024. Koronapandemian aikana vuosina 2021–2022 ilmoitettujen tapausten määrä romahti valtakunnallisten rajoitustoimenpiteiden vuoksi. 

Vuonna 2024 laboratoriovarmennettuja tapauksia todettiin yli 2800, joka on enemmän kuin ikinä aiemmin tartuntatautirekisterin olemassaoloaikana. Vuonna 2024 tartuntatautirekisterin tapauksista 217 todettiin alle 5-vuotiailla lapsilla, joista 64 tapausta alle 6 kuukauden ikäisillä lapsilla.

Hinkuyskäepäily ja laboratoriodiagnostiikka

Diagnostiikan lähtökohtana on lääkärin kliininen hinkuyskäepäily. Taudin harvinaisuuden vuoksi hinkuyskää ei Suomessa aina osata epäillä. 

Yleisperiaatteena on, että 

  • alle kolme viikkoa yskineillä laboratoriodiagnostiikka perustuu nenänielueritenäytteestä tehtävään nukleiinihapon osoitukseen (NhO). Laajasti hengitystiepatogeenejä sisältävät monitestauspaneelit sisältävät usein myös B. pertussiksen. 
  • Yli kolme viikkoa yskineillä laboratoriodiagnostiikka perustuu serologiaan eli vasta-ainetesteihin

Sairaalahoitoon tulevilta pieniltä lapsilta on suositeltavaa ottaa NhO-testi nenänielun imulimanäytteestä. Isommilla lapsilla ja aikuisilla näyte otetaan nenän kautta tikulla syvältä nenänielun takaosasta. Näytteen vastaanottavaa laboratoriota kannattaa tarvittaessa konsultoida näytteenotosta ja sen lähettämisestä.

Viljely

Vaikka NhO on herkkä ja tulokset nopeasti saatavissa, myös viljelyä tarvitaan edelleen bakteereiden muuntelun seuraamiseksi. Viljelyä tehdään vain NhO-testissä positiivisille näytteille. Monitestauspaneelissa todettuja positiivisia NhO näytteitä ei voida aina viljellä, vaan siihen tarvitaan erillinen B. pertussikselle tarkoitettu NhO-testi (BopeNhO). Huom. Vain osa kliinisten laboratorioiden käytössä olevista NhO-testeistä havaitsee B. parapertussiksen.

Jos NhO- tai viljelynäyte otetaan vasta kuukauden kuluttua oireiden alkamisesta, jää se pääsääntöisesti negatiiviseksi eikä negatiivinen tulos näin poissulje hinkuyskää. 

Vasta-ainetestit 

Valtaosa hinkuyskädiagnooseista tehtiin aiemmin Suomessa serologian eli vasta-ainetestien avulla, mutta NhO-testien osuus on sittemmin kasvanut merkittävästi.

 Vasta-ainetesti on edelleen käyttökelpoinen etenkin tilanteissa, joissa oireet ovat jatkuneet yli neljä viikkoa. Vasta-ainetasot nousevat yleensä hitaasti eikä vasta-aineita kannata käyttää akuutin taudin diagnostiikassa.

Pariseerumien tutkiminen on usein tarpeen vasta-ainetason nousun havaitsemiseksi. Pertussistoksiinille reaktiivisia vasta-aineita osoittavat testit ovat spesifisiä B. pertussikselle.

Huomioitavaa on, että vasta-aineisiin perustuvat testit mittaavat myös rokotteiden aiheuttamaa immuunivastetta. Vasta-aineita ei tule käyttää alle 2-vuotiaille lapsilla eikä silloin kun henkilö on saanut hinkuyskäkomponenttia sisältävän rokotteen edeltävän vuoden aikana. Aiemmin saadut rokotukset tulee aina tarkistaa vasta-ainetestejä käytettäessä.

Toiminta perherypään ja hinkuyskäepidemian yhteydessä

Hinkuyskätapaukseksi määritellään henkilö, jolla on mikrobiologisesti varmistettu hinkuyskä

TAI

hinkuyskään sopivat oireet, ja joka on ollut lähikontaktissa mikrobiologisesti varmistettuun hinkuyskätapaukseen alle kolmen viikon sisällä tämän oireiden alkamisesta tai ennen mikrobilääkehoidon päättymistä. Tärkein oire on puuskittainen yskä.

Mikrobiologisesti varmistetulla tapauksella tarkoitetaan henkilöä, jolla on todettu B. pertussis hengitystienäytteen NhO-testissä TAI bakteeriviljelyssä. Tämä voi olla myös henkilö, jolla vasta-ainetestin tulos viittaa tuoreeseen hinkuyskätartuntaan, ja joka ei ole saanut edeltävän vuoden aikana hinkuyskäkomponenttia sisältävää rokotetta.

Lähikontaktina pidetään henkilöä, joka on ollut tiiviissä kanssakäymisessä hinkuyskäpotilaan kanssa, esimerkiksi asuu samassa taloudessa tai on samassa hoitopaikassa tai koululuokassa.

Hinkuyskäepidemialla tarkoitetaan tilannetta, jossa hinkuyskä on tarttunut sairastuneesta henkilöstä toiseen tai toisiin henkilöihin ja on todettavissa useita hinkuyskätapauksia.

Epidemia huomataan yleensä vasta kun ensimmäiset sairastuneet ovat yskineet viikkoja tai kuukausia. Diagnoosi voidaan tällöin tehdä vasta-ainemäärityksellä yhdestä seeruminäytteestä. Hinkuyskäepidemian toteamiseksi kannattaa ottaa NhO-testi muutamalta äskettäin sairastuneelta, joiden oireet ovat kestäneet alle kolme viikkoa. Kun muutamien sairastuneiden diagnoosi on varmistunut, voidaan lähikontaktien hoitopäätökset tehdä kliinisen kuvan, kuten puuskittaisen yskän perusteella.

Hinkuyskän mikrobilääkehoito ja -profylaksia

Hoidon päätavoitteena on vähentää tartuttavuutta ja leviämistä. Jotta hoito auttaa oireisiin, se tulee aloittaa mahdollisimman pian hinkuyskäepäilyn herättyä. Käytännössä hoito aloitetaan heti NhO-näytteen ottamisen jälkeen, jos oireet ja epidemiologinen tilanne viittaavat hinkuyskään. 

Mikrobilääkehoito tehoaa parhaiten alle kaksi viikkoa yskineille. Muille sitä annetaan lähinnä tartuttavuuden hillitsemiseksi. Yli kuukauden yskineitä ei pidä hoitaa mikrobilääkkeillä, koska niillä ei ole vaikutusta taudin kulkuun eikä tartuttavuuteen. Tietyissä tilanteissa on perusteltua aloittaa hinkuyskäpotilaan lähikontakteille mikrobilääkeprofylaksi, joka toteutetaan kuten varsinainen mikrobilääkehoitokin.

Mikrobilääkeprofylaksi

Seuraavilla toimilla suojellaan erityisesti pieniä imeväisikäisiä ja rokottamattomia lapsia, koska heillä on muita suurempi riski saada taudin komplikaatioita ja menehtyä tautiin.

Mikrobilääkeannostukset löytyvät taulukosta 1.

Yksittäisen hinkuyskätapauksen yhteydessä:

  1. Tunnistetaan hinkuyskätapauksen taloudessa muut hinkuyskätapaukset (ks. määritelmä edellä) ja annetaan mikrobilääkehoito niille, joilla oireiden alkamisesta on kulunut alle kolme viikkoa.
  2. Jos hinkuyskätapauksen perheessä on 3 kuukautta täyttäneitä mutta alle vuoden ikäisiä lapsia, alle 3 kuukauden ikäisiä rokottamattomien1 äitien lapsia, tai yli 32. raskausviikolla olevia rokottamattomia2 aikuisia, koko perheelle annetaan mikrobilääkeprofylaksi riippumatta oirekuvasta tai rokotusstatuksesta.
  3. Tunnistetaan hinkuyskätapauksen muussa lähipiirissä olevat kohdassa 2. mainittuihin riskiryhmiin kuuluvat henkilöt. Annetaan heille mikrobilääkeprofylaksi, jos he ovat olleet lähikontaktissa hinkuyskätapaukseen kolmen viikon sisällä tämän oireiden alkamisesta eikä lähikontaktista ole kulunut yli kolme viikkoa.


1 Hinkuyskältä suojaava rokote täytyy olla saatu 16. raskausviikon jälkeen ja viimeistään 2 viikkoa ennen synnytystä.

2 Hinkuyskältä suojaava rokote täytyy olla saatu edeltävän 5 vuoden aikana ja vähintään viikkoa edeltävästi.

Hinkuyskäepidemian yhteydessä:

  1. Jos hinkuyskäepidemia todetaan päiväkodissa, koulussa tai työyhteisössä, tunnistetaan muut hinkuyskätapaukset (ks. määritelmä) ja annetaan heille mikrobilääkehoito, jos oireiden alkamisesta on kulunut alle kolme viikkoa.
  2. Antibioottiprofylaksian hyödyistä on eniten näyttöä, kun sitä on käytetty perheen sisällä sekä muissa läheisissä ja pitkäkestoisissa kontakteissa. Jos hinkuyskän esiintyvyys on suuri esimerkiksi epidemian aikana, on näyttö sen tehokkuudesta vähäisempää. Suosittelemme, että suuren hinkuyskäesiintyvyyden aikana tartunnanjäljitys kohdennetaan erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa on riski vastasyntyneiden altistumiselle. 
  3. Jos hinkuyskäepidemia todetaan sairaalan vuodeosastolla, jossa on 3 kuukautta täyttäneitä mutta alle vuoden ikäisiä lapsia, alle 3 kuukauden ikäisiä rokottamattomien äitien lapsia, tai yli 32. raskausviikolla olevia rokottamattomia aikuisia, harkitaan mikrobilääkeprofylaksia samanaikaisesti kaikille osaston potilaille ja henkilökunnalle. Suosittelemme, että näissä tapauksissa otetaan yhteys hyvinvointialueen infektiolääkäriin tai THL:n tartuntatautilääkäriin.
Taulukko 1: Hinkuyskän mikrobilääkehoito ja -profylaksi
Kohderyhmä Valmiste Annostus
Aikuiset Atsitromysiini

1. päivänä 500 mg x 1

2.-5. päivänä 250 mg x 1
Klaritromysiini 500 mg x 2 x 7 vrk

Lapset

0-5 kk:n ikäiset

 Atsitromysiini 10 mg/kg x 1 x 5 vrk
≥ 6 kk:n ikäiset Atsitromysiini

1. päivänä 10 mg/kg (max. 500 mg) x 1

2.-5. päivänä 5 mg/kg (max. 250 mg x 1)
≥ 1 kk:n ikäiset Klaritromysiini 7.5 mg/kg (max.) x 2 x 7 vrk 

Makrolidiallergiset

≥ 2 kk:n ikäiset lapset

 Sulfatrimetopriimi 4 mg/kg trimetopriimia ja 20 mg/kg sulfaa x 2 x 14 vrk
Aikuiset Sulfatrimetopriimi 160 mg trimetopriimia ja 800 mg sulfaa x 2 x 14 vrk

Hinkuyskärokotukset

Hinkuyskärokotteen käyttöönoton jälkeen v.1952 laajat koko maan kattavat hinkuyskäepidemiat vähenivät Suomessa, mutta tautia esiintyy säännöllisesti paikallisina epidemioina. Rokotuksilla aikaansaatu immuniteetti eli suoja heikkenee ajan mittaan. Tällöin hinkuyskää sairastavat, mutta epätyypillisesti oireilevat lapset ja aikuiset voivat helposti levittää tautia.

Soluttoman hinkuyskäkomponentin sisältävä yhdistelmärokote (DTaP-IPV-Hib) annetaan 3, 5 ja 12 kuukauden iässä ja tehosterokote (DTaP-IPV) 4 vuoden iässä. 14–15-vuotiaana sekä 25-vuotiaana hinkuyskäkomponentti on osana dtap-rokotetta.

Vuonna 2012 asevelvollisille annettava dT-rokote korvattiin hinkuyskärokotetta sisältävällä dtap-rokotteella. Näin tehtiin siksi, että edeltävinä vuosina varuskunnissa oli todettu paikallisia epidemioita, joista hinkuyskä levisi myös muuhun väestöön.

Vuodesta 2018 alkaen dtap-rokotteen saa osana kansallista rokotusohjelmaa myös alle 1-vuotiaita jatkuvasti hoitava sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö. 

Raskaana olevat saavat dtap-rokotteen osana kansallista rokotusohjelmaa. Rokote suojaa vastasyntynytää hinkuyskältä. 

Sairastettu hinkuyskä ei ole este rokottamiselle. Tarkista ajantasaiset tiedot THL:n Rokottaminen-sivustolta.

Rokotukset epidemiatilanteessa

Huolehditaan siitä, että pienet lapset rokotetaan ajallaan kansallisen rokotusohjelman mukaisesti eli 3, 5 ja 12 kuukauden iässä. Puutteellisesti rokotettujen hinkuyskään sairastuneen lähikontaktien rokotussuoja on syytä täydentää iänmukaisesti nopeutetun rokotusohjelman ohjeistuksen mukaisesti. Nopeutettu rokotusohjelma

Pienille lapsille voidaan epidemian yhteydessä antaa ylimääräinen soluttoman hinkuyskäkomponentin sisältävä rokote jopa 6 viikon iässä, valmistajan ohjeen mukaan 2 kuukauden iässä. Muut perusrokotukset annetaan tämän jälkeen normaaliin tapaan 3, 5 ja 12 kuukauden iässä. Vanhemmilla lapsilla epidemiatilanteessa harkitaan tehosterokotteen aikaistamista.

 Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta on hyvä konsultoida, jos epidemian yhteydessä herää tarve ylimääräisille hinkuyskärokotuksille. (THL tartuntatautilääkäri, puh. 029 524 8557)

Poissaolo koulusta ja päiväkodista

Sairastuneiden lasten tulisi olla poissa koulusta ja päiväkodista viisi vuorokautta mikrobilääkehoidon alkamisesta. Yli kolme viikkoa yskineiden ei tarvitse välttää kontaktia muihin ihmisiin.

 Sairaalassa noudatetaan pisaravarotoimia viiden vuorokauden ajan mikrobilääkehoidon alusta lukien.

Tapausten ilmoittaminen ja hoidon kustannukset

Hinkuyskä on valvottava tartuntatauti. Mikrobiologian laboratorio tekee tartuntatauti-ilmoituksen kaikista hinkuyskätapauksista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautirekisteriin.

Julkinen terveydenhuolto vastaa hinkuyskän hoitoon siellä määrättyjen lääkkeiden kustannuksista (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista).

Lisätietoja

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautilääkäri, puh. 029 524 8557, sähköposti tartuntatautilaakari(at)thl.fi

Kirjallisuutta hinkuyskästä ja hinkuyskän torjunnasta

Hinkuyskän torjunta Suomessa 2017-2021 (THL:n työpaperi 2017)  https://www.julkari.fi/handle/10024/132314

Hinkuyskärokotteet raskaana oleville: Suosituksen perusteet (THL:n työpaperi 2024) https://www.julkari.fi/handle/10024/149632

Guidance and protocol for the use of real-time PCR in laboratory diagnosis of human infection with Bordetella pertussis or Bordetella parapertussis (ECDC 2012)
https://www.ecdc.europa.eu/en/publications-data/guidance-and-protocol-use-real-time-pcr-laboratory-diagnosis-human-infection

Zöldi, Viktor, et al. "Decreased incidence of pertussis in young adults after the introduction of booster vaccine in military conscripts: Epidemiological analyses of pertussis in Finland, 1995–2015." Vaccine 35.39 (2017): 5249-5255.

Tiwari, Tejpratap, Trudy V. Murphy, and John Moran. "Recommended antimicrobial agents for the treatment and postexposure prophylaxis of pertussis." MMWR 54.RR-14 (2005): 1-16.

Remesh, Arun Thachappully, et al. "Pertussis Vaccines Scarcely Provide Protection against Bordetella parapertussis Infection in Children—A Systematic Review and Meta-Analysis." Vaccines 12.3 (2024): 253.


 

Päivitetty: