Hepatiitti C-tapausten esiintyvyys Suomessa
Vuonna 2024 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 1 097 (20/100 000) uutta hepatiitti C -tartuntaa, mikä on samaa luokkaa kuin edellisvuosina.
Eniten tartuntoja raportoitiin (13 % kaikista) Helsingin kaupungissa (20/100 000). Ilmaantuvuudet olivat korkeimmat Pohjois-Karjalan (30/100 000) ja Pohjois-Savon (29/100 00) hyvinvointialueilla.
Tartunnoista 62 % todettiin miehillä. Heillä ilmaantuvuudet olivat korkeimmat 25–29-vuotiaiden (62/100 000) ja 20–24-vuotiaiden (53/100 000) ikäryhmissä. Naisilla ilmaantuvuus oli korkein 20–24-vuotiaiden (46/100 000) ikäryhmässä. Valtaosa (71 %) tapauksista todettiin Suomessa syntyneillä henkilöillä. Tartuntamaa oli tiedossa 59 %:ssa tapauksista. Näistä suurin osa (80 %) oli Suomessa saatuja.
Huumeiden pistoskäyttö on yleisin hepatiitti C:n tartuntatapa
Huumeiden pistoskäyttö oli yleisin tartuntatapa (41 %). Seksi ilmoitettiin tartuntatavaksi 7 %:ssa tapauksista. Tieto tartuntatavasta puuttui 47 %:ssa tapauksista.
Suurin osa hepatiitti C -tartunnoista ilmoitettiin ilman henkilötunnusta vuosina 1995–1997. Vuosien 1996–2000 korkeita hepatiitti C -lukuja (keskimäärin 1 800/vuosi) selittää osittain näiden tapausten mahdollinen rekisteröinti useampaan kertaan sekä ennen seurantaa todettujen tapausten todennäköinen kirjautuminen pääosin näille vuosille. Vuodesta 2003 lähtien tapausmäärä on ollut vuosittain keskimäärin 1 150.
Kaikkiaan tartuntatautirekisteriin on ilmoitettu noin 39 000 hepatiitti C -tapausta vuosina 1995–2024, joista 30 700 oli rekisterin mukaan elossa vuoden 2024 lopussa. Tartunnan saaneiden ja kroonisen infektion kantajiksi jääneiden määrästä ei ole arviota, koska väestötason tutkimuksia ei ole tehty.
Valtaosa tartunnan saaneista on käyttänyt huumeita pistämällä. Hepatiitti C -vasta-aineiden esiintyvyyden arvioidaan olevan huumeita pistämällä käyttävien keskuudessa erittäin korkea, noin 70 %. Korkeasta esiintyvyydestä johtuen tartuntojen vähentäminen tässä ryhmässä ei onnistu yksinomaan ennaltaehkäisyn keinoin kuten ruiskujen ja neulojen vaihto-ohjelmilla. Tartunnan saaneet tulee diagnosoida ja saattaa hoidon piiriin infektioon liittyvän sairastuvuuden sekä jatkotartuntojen ehkäisemiseksi.
Hepatiitti C -strategia ja hoitopolkusuositus
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2016 Suomen ensimmäisen C-hepatiittistrategian. Strategian pitkän aikavälin tavoitteena on kaikkien hepatiitti C -kantajien hoito ja hepatiitti C:n ilmaantuvuuden ja kroonisen tartunnan saaneiden määrän pienentäminen (Suomen C-hepatiittistrategia 2017–2019).
Kansallisen hiv- ja hepatiittiasiantuntijatyöyhmän laatima C-hepatiitin hoitopolkusuositus julkaistiin keväällä 2019. Suositus käsittelee kattavasti C-hepatiitin diagnostiikkaan ja hoitoon liittyviä kysymyksiä. Suosituksen mukaisesti C-hepatiitin hoito tulee toteuttaa pääasiallisesti paikoissa, missä infektiot todetaan: perusterveydenhuollossa, päihdepalveluissa (erityisesti vierotus- ja korvaushoitoyksikössä), vankiloissa sekä myös pistämällä huumeita käyttäviä palvelevissa terveysneuvontapisteissä.
(C-hepatiitin hoitopolku : Maksasairauden hoidosta infektion eliminaatioon)
Viimeisen seisemän vuoden aikana Suomessa on hoidettu keskimäärin 1 800 kantajaa vuosittain. Lääkehoitoa tarvitsevia arvioidaan olevan edelleen noin 10 000.
Valtionavustus hepatiitti C:n eliminointiin
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on käynnistänyt vuosille 2025–2027 suunnatun valtionavustushankkeen hepatiitti C:n eliminoimiseksi Suomessa. Hanketta johtaa STM yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa.
Tavoitteena on kehittää ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja, jotka tehostavat hepatiitti C:n testausta, hoitoon pääsyä ja ennaltaehkäisyä, erityisesti pistämällä huumeita käyttävien parissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi testauksen ja hoitoon pääsyn yksinkertaistamista hyödyntämällä nopeita vieritestimenetelmiä matalan kynnyksen palveluissa. Lisäksi pyritään edistämään Maailman terveysjärjestön (WHO) tavoitetta poistaa hepatiitti C kansanterveysuhkana.
