M-rokko (ent. apinarokko)
Mikä on m-rokko?
M-rokko on infektiotauti, jonka aiheuttaa virus nimeltä MPXV (monkeypox virus). MPXV kuuluu Orthopox-virusten sukuun. Samaan sukuun kuuluvat muun muassa lehmärokkovirus, ontelosyylävirus sekä isorokkoa aiheuttava isorokkovirus. Isorokkovirus on hävitetty maailmasta eikä tauti enää kierrä ihmiskunnassa. M-rokkoa esiintyy kotoperäisenä Keski- ja Länsi-Afrikan trooppisilla alueilla.
Miten m-rokko tarttuu?
M-rokko on zoonoosi, eli ensisijaisesti eläimistä ihmisiin tarttuva tauti. Virus tarttuu ihmiseen tyypillisesti Afrikan mantereen villieläimistä, erityisesti jyrsijöistä. Tartunnan voi saada suorassa kontaktissa infektoituneeseen eläimeen veren, rakkuloiden tai muiden eritteiden välityksellä.
M-rokko voi tarttua myös ihmisestä toiseen lähikontaktissa kuten
- suorassa kosketuksessa sairastuneen henkilön ihottumamuutoksiin ja kehon eritteisiin
- seksikontaktissa
- pisaroiden välityksellä pitkään kestävässä kasvokkaisessa lähikontaktissa.
Tartunta on mahdollinen myös esimerkiksi pyyhkeiden ja vuodevaatteiden välityksellä.
Pääsääntöisesti m-rokko tarttuu ihmisten välillä huonosti. M-rokko ei tyypillisesti tartu lyhyissä arkielämän kohtaamisissa.
Vuonna 2022 Afrikan ulkopuolella todetuista tartunnoista valtaosa on saatu seksissä. Tartuntoja on todettu etenkin miehillä, joilla on seksiä miesten kanssa. On todennäköistä, että riski tartuntoihin kasvaa, jos seksikumppaneita on runsaasti. Riski taudin leviämiseen laajemmin väestössä on ECDC:n arvion mukaan pieni.
Mitkä ovat m-rokon oireet?
M-rokon itämisaika on tyypillisesti 6–13 vuorokautta, mutta aika voi vaihdella 5 ja 21 vuorokauden välillä.
M-rokon ensioireita ovat kuume, päänsärky, turvonneet imusolmukkeet, lihaskipu, selkäkipu ja/tai yleinen väsymys.
Ensioireista 1–3 päivän kuluessa ilmaantuu m-rokolle tyypillinen rakkulamainen ihottuma, jota muodostuu erityisesti kasvoihin sekä käsien ja jalkojen alueelle. Myös suun limakalvoille ja genitaalialueille voi muodostua rakkuloita. Kun tauti etenee, rakkulat kasvavat ja muuttuvat märkiviksi. Lopulta ne kuivuvat.
Oireet kestävät tyypillisesti 2–4 viikkoa. Yleensä tauti paranee itsestään.
Vakavat taudinkuvat ovat mahdollisia erityisesti niillä, joiden puolustuskyky on muun sairauden tai lääketieteellisen hoidon vuoksi heikentynyt. Afrikan m-rokkoepidemioissa vakavampia tautimuotoja on todettu erityisesti lapsilla ja raskaana olevilla.
Länsi-Afrikassa esiintyvä virus aiheuttaa lievemmän taudin (kuolleisuus alle 1 %), kun taas Keski-Afrikassa esiintyvä virus voi aiheuttaa yli 10 prosentin kuolleisuuden.
Milloin on syytä epäillä m-rokkoa?
M-rokkoa on syytä epäillä, jos
- henkilöllä on m-rokkoon sopivat oireet ja
- henkilöllä on edeltävän kolmen viikon aikana ollut kontakti m-rokkoa sairastavaan ihmiseen tai
- henkilö on matkustanut alueella, jolla m-rokkoa esiintyy tai
- henkilöllä on ollut lukuisia seksikumppaneita.
Ennen kuin hakeutuu terveydenhuoltoon m-rokkoepäilyn vuoksi, on tärkeää soittaa ja kertoa tartuntaepäilystä. Näin voidaan välttää suojaamattomat kontaktit henkilökunnan ja potilaan välillä, ja sairastuneelle voidaan järjestää soveltuva tila tutkimusten ajaksi.
Miten m-rokkoinfektio todetaan?
M-rokko todetaan tautiin sopivan oirekuvan (ihottuma) ja positiivisen laboratoriotestin perusteella. MPXV:n perimä voidaan laboratoriossa osoittaa ihomuutoksista otettavalla geenimonistus- eli PCR-menetelmällä. Tällä hetkellä m-rokon diagnostiikkaa tehdään Suomessa HUSLABissa.
Orthopox-virus (HUSLABin tutkimusohjekirja)
Tutkimukseen tarvitaan lääkärin tekemä laboratoriolähete.
Miten m-rokkoinfektiota hoidetaan?
Hoito on oireenmukaista, ja tauti paranee tavallisesti itsestään muutamassa viikossa. Uusia viruslääkkeitä voidaan käyttää harkiten vakavien m-rokkotapausten hoidossa. Lääkkeiden saatavuus on rajallinen, ja EU-maat selvittävät parhaillaan niiden hankintaa yhdessä Euroopan komission kanssa.
Miten m-rokkoa ehkäistään?
M-rokko ei tartu herkästi ihmisestä toiseen. Hyvä käsihygienia ja yskimishygienia vähentävät tartuntariskiä.
M-rokko on tarttunut ihmisestä toiseen väestössä, jolla on useita seksikontakteja, mukaan lukien miesten välinen seksi. Ihokontaktia ja muuta läheistä kanssakäymistä sairastuneen henkilön kanssa kannattaa välttää.
M-rokkoa vastaan on olemassa rokote. Suomessa rokote annetaan m-rokolle altistuneille ja riskiryhmiin kuuluville.
Lue lisää: M-rokkorokote
Suojautuminen terveydenhuollossa
Terveydenhuollossa tulisi huolehtia riittävästä suojautumisesta, kun tutkitaan tai hoidetaan potilasta, jolla epäillään tai on varmistettu m-rokkotartunta. Näissä tilanteissa on suositeltavaa noudattaa tavanomaisia varotoimia sekä kosketus- ja pisaravarotoimia sekä käyttää seuraavia suojaimia:
- FFP2/FFP3 -hengityksensuojain
- Suojalasit tai kasvot peittävä visiiri
- Suojatakki (tai hihallinen muoviesiliina) ja suojakäsineet
Näytteenottajat suojautuvat samalla tavalla kuin muu hoitohenkilökunta.
Sairaalassa potilasta on syytä hoitaa yhden hengen huoneessa, jossa on oma wc ja suihku.
Korkean riskin toimenpiteet (aiempi termi: aerosoleja tuottavat toimenpiteet) on suositeltavaa toteuttaa alipaineistetussa ilmavarotoimihuoneessa.
Korkean riskin toimenpiteitä ovat esimerkiksi:
- liman avoin imu hengitysteistä (sisältää trakeostomian hoidon)
- indusoitu yskösnäyte
- bronkoskopia, laryngoskopia
- intubaatio, ekstubaatio
- noninvasiivinen ventilaatio (NIV), esimerkiksi jatkuva positiivinen ilmatiepainehoito (CPAP) ja kaksoispaineventilaatio (BiPAP)
- ylämahasuolikanavan tähystystutkimukset
- suu-, nenä- ja korvakirurgia, kasvokirurgia
Suosittelemme, että raskaana olevat tai immuunipuutteiset työntekijät eivät osallistu epäiltyjen tai varmistettujen m-rokkotapausten hoitoon.
Tavanomaiset varotoimet ja varotoimiluokat
Kuinka paljon m-rokkoa esiintyy?
M-rokkoa esiintyy Keski- ja Länsi-Afrikan trooppisilla sademetsäalueilla kotoperäisenä. Viruksesta tunnetaan kaksi eri sukuhaaraa. Näistä Keski-Afrikassa, Kongon altaan alueella esiintyvä virus aiheuttaa vakavampaa tautia kuin Länsi-Afrikassa esiintyvä MPXV.
Afrikassa tautia esiintyy aika ajoin. M-rokko tunnistettiin vuonna 1970, jonka jälkeen tautia on raportoitu yhdentoista Afrikan valtion alueella.
Kongon demokraattisessa tasavallassa ja sen naapurimaissa alkoi vuonna 2023 Afrikan mantereen tähän mennessä suurin m-rokkoepidemia. Yksittäisiä tartuntoja on todettu myös Afrikan ulkopuolella epidemia-alueelta palanneilla matkailijoilla.
Epidemiat Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa
M-rokko on levinnyt Afrikan ulkopuolelle eläinten ja matkailun välityksellä. Se on aiheuttanut myös yksittäisen epidemian Yhdysvalloissa vuonna 2003, jolloin 81 ihmistä sai tartunnan alun perin Afrikasta tuotujen villieläinten välityksellä. Ihmisten välisiä tartuntoja tuolloin ei todettu.
Keväällä 2022 Afrikan ulkopuolella alkoi laaja epidemia. Etenkin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tapauksia raportoitiin runsaasti. Tartunnat todettiin henkilöillä, jotka eivät ole matkustaneet alueilla, missä m-rokkoa tavallisesti esiintyy. Epidemian aiheutti Länsi-Afrikassa esiintyvä virus, joka aiheuttaa lievempää tautia.
Euroopassa epidemia saavutti huippunsa kesällä 2022, jonka jälkeen tapausten määrä laski nopeasti ja on sen jälkeen pysynyt huomattavasti matalammalla tasolla. Vuonna 2022 Euroopassa raportoitiin noin 26 000 ja vuonna 2023 vain noin tuhat tapausta. Lokakuuhun 2024 mennessä tapauksia on raportoitu hieman yli 1200. Tapaukset ovat liittyneet pääosin miesten väliseen seksiin.
Katso myös: M-rokon esiintyvyys Suomessa
