CPE-esiintyvyys Suomessa

CPE-kantojen määrä ja lajijakauma vuosina 2014–2023. Muut: Citrobacter amalonaticus, Citrobacter braakii, Citrobacter sp., Enterobacter aerogenes, Escherichia fergusonii, Enterobacter hormaechei, Enterobacter kobei, Enterobacter sp., Klebsiella oxytoca, Klebsiella quasipneumoniae, Proteus mirabilis, Providencia stuartii ja Raoultella ornithinolytica.
CPE-kantojen määrä ja lajijakauma vuosina 2014–2023. Muut: Citrobacter amalonaticus, Citrobacter braakii, Citrobacter sp., Enterobacter aerogenes, Escherichia fergusonii, Enterobacter hormaechei, Enterobacter kobei, Enterobacter sp., Klebsiella oxytoca, Klebsiella quasipneumoniae, Proteus mirabilis, Providencia stuartii ja Raoultella ornithinolytica.

Vuonna 2023 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 86 löydöstä, joissa enterobakteeri oli resistentti karbapeneemille. Tämä tarkoittaa, että  bakteerikanta oli mahdollisesti CPE (Carbapenemase-producing Enterobacterales). Löydöksistä 43 oli Esherichia colia, 40 Klebsiella pneumoniaeta ja 3 Enterobacter cloacaeta

THL:ään lähetetään ilmoitettavien lajien lisäksi myös muita bakteerilajeja, joilla on tai epäillään olevan karbapenemaasigeeni. Vuonna 2023 yhteensä 118 tutkituista Enterobacterales kannoista varmistui karbapenemaasia tuottaviksi. Tämä on lähes sama määrä kuin edellisvuonna (2022: 117).

Eniten karbapenemaasia tuottavista bakteereista oli E. coli - (42) ja K. pneumoniae -kantoja (38). E. cloacae -kantoja oli kolme. Tartuntatautirekisteriin ilmoitettavien enterobakteereiden lisäksi muita Enterobacterales-lahkon lajeja oli 35, joista C. freundii kantoja oli 27. 

Yleisimmät karbapenemaasit olivat KPC-2, NDM-1 ja NDM-5.Viime vuosina havaittu KPC-geenin osuuden kasvu selittyy suurelta osin havaituilla rypäillä, joissa karbapenemaasigeeninä on ollut KPC-2. E. coli -kantojen osalta sekvenssityypit (ST) jakautuivat hyvin laajasti eri tyyppeihin. Yleisimpiä olivat ST38, ST10, ST44, ST69, ST131, ST167 ja ST361. K. pneumoniae -kantojen osalta yleisimmät sekvenssityypit olivat ST147, ST395 ja ST307. 

Suuri osa (57/118) CPE-kannoista löytyi seulontanäytteistä.Veriviljelylöydöksiä oli viime vuonna kolme. 

Potilaista puolet oli 61 vuotta täyttäneitä (vaihteluväli, 0–101). 

Vuosina 2019–2023 keskimäärin kolmannekseen vuosittaisista CPE-löydöksistä liittyi mahdollista leviämistä eli niille löytyi geneettisesti läheinen kanta. Kaikkien näiden kohdalla ei kuitenkaan löydetty epidemiologista linkkiä. 

Laajimmat havaitut rypäät vuonna 2023 olivat C. freundii ST18- ja ST8-kantojen aiheuttamia. Molemmissa karbapenemaasigeeninä oli KPC-2, kuten vuonna 2022. Enenevissä määrin havaittiin muutaman kannan pieniä rypäitä. Pienet rypäät kuvastavat enemmän yksittäisiä ulkomaankontakteja samoihin paikkoihin kuin paikallista leviämistä Suomessa.

Vuosina 2019–2023 yleisin CPE-löydös oli E. coli (noin 38 %). Tartuntatautirekisteriin ilmoitettavat lajilöydökset (K. pneumoniae, E. coli ja E. cloacae) kattoivat 74 % kaikista CPE-löydöksistä viimeisten viiden vuoden aikana. 

CPE-tapausten määrä on Suomessa edelleen melko pieni. CPE-kantojen määrä kasvoi tasaisesti vuoteen 2018 asti, jonka jälkeen vuosien 2019–2021 aikana CPE-kantojen määrä hiukan väheni. Vuonna 2022 nähtiin merkittävä kasvu, joka jatkui myös vuoden 2023 aikana.

Karbapenemaasigeenien jakauma Suomessa havaituilla CPE-kannoilla vuosina 2014–2023.
Karbapenemaasigeenien jakauma Suomessa havaituilla CPE-kannoilla vuosina 2014–2023.

Lisätietoa

Mikä on CPE?