EHECin esiintyvyys Suomessa

Tilastokuvio. THL:ssä tyypitetyt kotimaiset EHEC-kannat luokiteltuia stx-alatyyppien perustella 2015-2022. Kuvion tärkeimmät havainnot kerrottu tekstissä.

Tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 291 enterohemor¬ragisen Escherichia coli (EHEC) -bakteerin aiheuttamaa tapausta (2021: 288). Ilmaantuvuus oli 5/100 000 asukasta kohti koko maassa. THL:n laboratorioon saatiin tyypitettäväksi 202 henkilön näyte, joka useimmiten oli ulostenäytteen primaarimalja. Näytteet liittyivät kotimaisiin tautitapauksiin. 

Näytteistä 169 (83 %) saatiin varmistettua STECiksi (shigatoksiinia tuottava E. coli) stx-geenit osoittavalla pcr-menetelmällä. STEC-kannasta saatiin puhdasviljelmä 141 näytteestä (83 %). 28 näytteestä STEC-kantaa ei saatu eristettyä. 

Kokogenomin sekvensointiin perustuvalla cgMLST-menetelmällä todettiin seitsemän pientä ryvästä, joissa kussakin oli kolmesta neljään tapausta. 

STEC-kannan stx-geenit vaikuttavat taudinaiheuttamiskykyyn

Kannat, joilla on stx2-geeni alatyyppiä 2a, aiheuttavat useammin vakavamman taudin (veriripuli tai HUS). 

THL:ssa on määritetty STEC-kantojen stx-geenien alatyypit vuodesta 2015 lähtien. Alla olevassa kuvassa  on esitetty korkean ja matalamman taudinaiheuttamiskyvyn kantojen määrät vuosina 2015–2022. STEC-tapausten määrä on tällä aikavälillä lisääntynyt, mutta suurin osa kasvusta on matalamman taudinaiheuttamiskyvyn kantoja. Suomessa yleinen serotyypin O157:H7-kantojen stx-alatyyppiyhdistelmä stx1a ja stx2c ei ole aiheuttanut vakavaa tautia.

Kannat jakautuivat 37:ään O-seroryhmään, joista yleisimmät olivat 

  • O157 (29 kantaa, 21 %)
  • O26 (17 kantaa, 12 %)
  • O146 (11 kantaa, 8 %)
  • O103 (10 kantaa, 7 %)
  • O145 (7 kantaa, 5 %). 

Seroryhmän O145 kannoista kaikilla ja seroryhmän O26 kannoista suurimmalla osalla (76%) oli stx2-geenin alatyypin perusteella korkea taudinaiheuttamiskyky. Sen sijaan muiden yleisimpien seroryhmien kannoista suurimmalla osalla tai kaikilla oli matalampi taudinaiheuttamiskyky: O103: 90 %, O157: 100 %, ja 
O146: 100 %.

Näytteistä kaksi liittyi HUS-tapaukseen. Näytteistä eristetyt STEC-kannat olivat molemmat serotyyppiä O26:H11 ja niillä oli stx2-geeni alatyyppiä 2a. Tapausten kannat olivat kuitenkin genotyypiltään erilaisia (8 alleelin ero cgMLST-menetelmällä). Toiseen tapauksista liittyi maatilakontakti ja maatilalta eristettiin potilaskannan kanssa genotyypiltään samanlainen STEC-kanta (2 alleelin ero cgMLST-menetelmällä).