Pneumokokin esiintyvyys Suomessa
Vuonna 2024 vakavia pneumokokki-infektioita ilmoitettiin tartuntatautirekisteriin 628 (ilmaantuvuus 11,3/100 000). Tämä on 56 tapausta vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Koronapandemian hallitsemiseksi käytetyt kehotukset ja rajoitukset ihmisten välisten kontaktien minimoimiseksi vähensivät vakavien pneumokokkitautien ilmaantuvuutta huomattavasti vuosina 2020–2021, mutta sittemmin ilmaantuvuus on palannut lähes ennalleen. Tartuntatautirekisteriin ilmoitetuissa infektiossa taudinaiheuttaja on osoitettu verestä tai aivoselkäydinnesteestä.
Pneumokokkitautia esiintyi eniten tammi–helmi ja touko–kesäkuussa. Samoihin aikoihin esiintyi myös virusten aiheuttamia hengitystieinfektioita, jotka voivat altistaa pneumokokkitaudille.
Sairastuneista 38 (6 %) oli alle 5-vuotiaita, mikä on suunnilleen sama määrä kuin edellisenä vuonna. Lähes joka toinen (300; 48 %) oli täyttänyt 65 vuotta ja hieman useampi kuin joka kolmas (225; 36 %) 75-vuotta. Keski-ikä (mediaani) oli 64 vuotta.
Ilmaantuvuus oli samaa luokkaa naisilla ja miehillä (11,7 vs. 11,2/100 000). Hyvinvointialueilla ilmaantuvuus vaihteli 6,4–25,0/100 000 välillä. Tämä saattaa liittyä alueellisiin eroihin muun muassa veriviljelyiden ottoaktiivisuudessa.
Lähes kaikki infektiot (99 %) oli todettu positiivisen viljelylöydöksen perusteella, pääosin veriviljelyllä.
Pikkulasten rokotukset ovat vähentäneet rokoteserotyyppien aiheuttamia pneumokokki-infektioita merkittävästi
Kymmeneltä pneumokokin serotyypiltä suojaava pneumokokkikonjugaattirokote (PCV10) on ollut lasten yleisessä rokotusohjelmassa vuodesta 2010 lähtien. Pikkulasten pneumokokkirokotuskattavuus on korkea, eikä koronapandemia juurikaan vaikuttanut siihen. Rokotusrekisterin mukaan 96–97 % vuosina 2022 ja 2023 syntyneistä lapsista aloitti rokotussarjan, 95–96 % on saanut kaksi ja 88–91 % kolme pneumokokkirokoteannosta.
PCV10-rokotteen sisältämien serotyyppien aiheuttamat infektiot ovat käyneet rokotusohjelman aloittamisen jälkeen hyvin harvinaisiksi pienillä lapsilla, ja ne ovat vähentyneet merkittävästi myös muissa ikäryhmissä laumasuojan ansiosta.
Pneumokokkitaudin serotyyppijakauma
Vuoden 2024 yhteenvetoa laadittaessa serotyyppitiedot olivat saatavilla 98 (616/628) prosentilta viljelylöydöksistä. Eri serotyyppejä havaittiin 35. Näistä seitsemän sisältyvät PCV10-rokotteeseen ja loput ovat PCV10-rokotteeseen kuulumattomia serotyyppejä.
PCV10-rokoteserotyyppien aiheuttamat infektiot
PCV10-rokoteserotyyppien aiheuttamia infektioita todettiin 25, joka on 12 infektiota vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kaikki sairastuneet olivat yli 15-vuotiaita.
Muiden serotyyppien aiheuttamat infektiot ja muut PCV-rokotteet
PCV10-rokotteeseen kuulumattomat serotyypit aiheuttivat valtaosan (96 %; 591/616) kaikista infektioista. Edellisen vuoden tapaan, yleisimmät serotyypit olivat 19A, 3 ja 6C, jotka yhdessä aiheuttivat 59 % infektioista.
Serotyypit 19A ja 3 sisältyvät kolmetoista pneumokokin serotyyppiä sisältävään PCV13-rokotteeseen ja sitä uudempiin PCV15- ja PCV20-rokotteisiin. Kaikki kolme rokotetta (PCV13, PCV15 ja PCV20) sisältävät myös serotyypin 6A, joka PCV13-rokotteesta kertyneen tiedon perusteella antaa ristisuojaa serotyypin 6C infektioita vastaan. PCV15-rokote sisältää serotyyppien 3, 19A ja 6A lisäksi kaksi muuta (22F ja 33F) ja PCV20-rokote seitsemän muuta (8, 10A, 11A, 12F, 15B, 22F ja 33F) pneumokokin serotyyppiä. PCV13- ja PCV20-rokotteita tarjotaan kansallisessa rokotusohjelmassa tiettyihin lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluville, ja niitä on saatavilla myös omakustanteisesti.
Alle 5-vuotiaiden pneumokokki-infektiot
Alle 5-vuotiailla pneumokokki-infektioiden määrä pysyi edellisvuoden tasolla, eikä rokoteserotyyppien aiheuttamia infektioita havaittu. Yleisin serotyyppi oli PCV10-rokotteeseen kuulumaton 19A, joka aiheutti 65 % (24/37) viljelyllä varmistetuista infektioista. Suurin osa lapsista (35; 92 %) oli saanut ennen sairastumistaan vähintään kaksi pneumokokkirokoteannosta.
Lisätiedot mikrobilääkeherkkyydestä
Kliinisen mikrobiologian laboratorioista valtakunnallisesti kerätyt tiedot pneumokokkien mikrobilääkeherkkyyksistä julkaistaan syksyisin vuotuisessa Finres-raportissa.
