THL:n sairastavuusindeksi

Laatuseloste 

THL:n sairastavuusindeksin laatuselosteessa arvioidaan tilaston luotettavuutta ja sopivuutta eri käyttötarkoituksiin. Laatuselosteessa noudatetaan Suomen virallisen tilaston (SVT) suosituksia.

Tilastotietojen relevanssi

Tilasto perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annettuun lakiin (668/2008), jonka mukaan THL:n lakisääteinen tehtävä on mm. tutkia ja seurata väestön hyvinvointia ja terveyttä (2 §). Kunnilla on puolestaan lakimääräinen velvoite seurata asukkaidensa hyvinvointia. Tätä työtä helpottaakseen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on vuodesta 2012 alkaen tuottanut THL:n sairastavuusindeksiä (1), johon on koottu useiden kansallisten rekistereiden sisältämää kuntatasoista tietoa keskeisten kansansairauksien yleisyydestä (Liitetaulukko 1.).

Indeksin avulla kunnat ja alueet voivat vertailla oman väestönsä sairaustaakkaa sekä koko maahan että muihin alueisiin. Tieto auttaa kuntia ehkäisemään ongelmien syntyä ja ryhtymään toimiin, joilla hyvinvointia ja terveyttä voidaan parhaiten edistää.

Valtakunnallisella tasolla indeksiä voi hyödyntää väestön sairastavuuden kehityksen ja alueellisten erojen seurannassa. Sairastavuusindeksi on myös keskeinen THL:n sote-arviointitoiminnan käyttämä alueellista palvelujen tarvetta kuvaava mittari. THL:n sairastavuusindeksi on saatavissa vuodesta 2000 alkaen.

Menetelmäkuvaus

THL:n sairastavuusindeksin kokonaisuus jakautuu sairastavuuden yleisindeksiin ja sairausryhmittäisiin osaindekseihin. Yleisindeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpäsairaudet, sepelvaltimotauti, aivoverisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyden häiriöt, tapaturmat sekä dementia. Yleisindeksin sisältämät dementian sairastavuustiedot kuvaavat Alzheimer-taudin hoitoon käytettyjen lääkkeiden erityiskorvausoikeuksia. Vuonna 2016 Alzheimer-taudin lääkkeiden erityiskorvausoikeudet muuttuivat ja muutoksen jälkeiset tulokset eivät ole vertailukelpoisia aikaisempien vuosien tuloksiin. Tämän vuoksi yleisindeksin sisältämät dementian yleisyyttä koskevat tiedot on jäädytetty vuoden 2015 tasolle. Lisäksi erillistä dementiaindeksiä ei enää lasketa.

Sairausryhmittäiset indeksit kuvaavat sairauksien yleisyyttä tarkasteltavassa ikäryhmässä suhteessa koko maan samanikäisen väestön sairastavuuteen (koko maa = 100). Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Koko maassa sairastavuusindeksi on 100 uusimpana tilastovuonna.

Sairausryhmät on vuonna 2012 valittu sillä perusteella, että ne ovat vakavia kansansairauksia, jotka aiheuttavat suurimman osan suomalaisten kuolemista ja työkyvyttömyyseläkkeistä, ja niiden yleisyydestä on saatavilla luotettavaa tietoa kansallisista rekistereistä. Vuonna 2012 tehdyssä tarkastelussa indeksissä mukana olevat sairausryhmät kattoivat alle 80-vuotiaiden menettämistä elinvuosista hieman yli 60 % (Liitetaulukko 2). Voimassa olevista työkyvyttömyyseläkkeistä noin 80 % oli myönnetty indeksissä mukana olevien sairausryhmien perusteella. Indeksin sairausryhmät aiheuttivat kaikista terveydenhuollon suorista kustannuksista hieman yli puolet. Muita tärkeitä valintakriteereitä olivat laskennan lähtökohtana olevien aineistojen kuntakohtainen saatavuus, säännöllinen päivittyminen sekä soveltuvuus kuvaamaan ensisijaisesti sairastavuutta eikä palvelujärjestelmän alueellisesti vaihtelevia käytäntöjä. Ikärajaukset perustuvat siihen, että tauti on hyvin harvinainen valittua ikäryhmää nuorempien keskuudessa eikä tietoa ole siksi järkevää kerätä.

Sairastavuuden yleisindeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ao. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden ja elämänlaadun sekä terveydenhuollon kustannusten kannalta. Painotusten tarkoituksena on tuoda esiin sairastavuuden erilaisia yhteiskunnallisia ja yksilöön kohdistuvia vaikutuksia. Alueen indeksi on näiden painotettujen sairausryhmittäisten yleisyyslukujen keskiarvo.

Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. Yleisindeksiä laskettaessa kukin neljästä painotusperusteesta (kuolleisuus, työkyvyttömyys, elämänlaatu, terveydenhuollon kustannukset) saa yhtä suuren painon. Sairastavuuden yleisindeksiin suurimmalla painolla vaikuttavat vakavat mielenterveyden häiriöt, jotka ovat keskeisiä sekä työkyvyttömyyden että elämänlaadun vajeen aiheuttajia. Osaindeksit ja indeksin laskemisessa käytetyt painokertoimet on kuvattu liitetaulukoissa 1 ja 2.

Satunnaisvaihtelun minimoimiseksi sairastavuusindeksi lasketaan kaikilla aluetasoilla kolmen peräkkäisen vuoden tietojen perusteella. Esimerkiksi vuoden 2019 sairastavuusindeksin laskennassa on käytetty vuosien 2017–2019 tietoja. Indeksin arvoille on laskettu myös virhemarginaalit (luottamusvälit), joiden avulla on mahdollista arvioida satunnaisvaihtelun vaikutusta. Virhemarginaalien huomiointi on välttämätöntä erityisesti pienten kuntien ja sairausryhmittäisten tulosten tulkinnassa.

Liitetaulukko 1. THL:n sairastavuusindeksin sairausryhmät ja tietolähteet (pdf 106kt)

Liitetaulukko 2. Sairausryhmittäiset painokertoimet sairastavuuden yleisindeksissä (pdf 81 kt)

Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

THL kokoaman sairastavuusindeksin laskennan lähtökohtana olevat tiedot THL:n, Tilastokeskuksen, Eläketurvakeskuksen, Syöpärekisterin ja Kansaneläkelaitoksen kansallisista rekistereistä. Sairastavuusindeksitietojen oikeellisuus riippuu näiden rekistereiden kattavuudesta ja tarkkuudesta, joita kuvataan niiden laatuselosteissa (Liitetaulukko 1).

Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että aiempien tarkasteluvuosien arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. Indeksistä tuotetaan sekä ikävakioitu että ikävakioimaton versio, joiden tulkinnat poikkeavat toisistaan. Useat sairaudet ovat voimakkaasti ikäriippuvaisia, jolloin alueen ikärakenne määrittää suurelta osin sairastavuuden tasoa. Ikävakioitu indeksi kuvaa alueiden välisiä sairastavuuseroja ikärakenteesta riippumatta. Esimerkiksi Savonlinnassa, jossa yli 64-vuotiaiden osuus oli vuonna 2019 suuri (32 %), ikävakioimaton sairastavuusindeksi oli korkea (120), mutta ikävakioitu luku vain 107. Toisaalta Oulussa, jossa yli 64-vuotiaiden osuus oli vuonna 2019 pieni (16 %), ikävakioimaton luku oli 104 mutta ikävakioitu 113. Ilman ikävakiointia näyttäisi siis siltä, että Savonlinnassa kaikenikäisten sairastavuus oli korkeampaa kuin Oulussa, vaikka tilanne oli todellisuudessa päinvastainen. Vakioimaton indeksi puolestaan kuvaa paremmin alueelle kohdentuvaa sairastavuustaakkaa ja siitä johtuvia kustannuksia. Ikävakioinnissa käytetään epäsuoraa menetelmää (2).

Sairastavuusindeksi on kehitetty väestön sairastavuuden alue-erojen kuvaamiseen. Sairastavuuden erojen taustalla on monia syitä. Elintavoista etenkin tupakointi sekä alkoholin runsas käyttö lisäävät sairastumisia. Myös väestön ikärakenne, työllisyystilanne sekä koulutus- ja tulotaso vaikuttavat sairastavuuteen. Monet terveysriskit ja sairaudet kasaantuvat vähemmän koulutetuille, pienituloisille ja pitkäaikaistyöttömille. Näiden seikkojen vuoksi indeksistä ei pidä tehdä vahvoja johtopäätöksiä terveydenhuollon toimivuudesta eri alueilla, vaan on syytä tarkastella myös muita sairastavuuteen vaikuttavia tekijöitä erojen taustalla.

Alueiden välillä on myös sairastavuudesta riippumattomia eroja terveydenhuollon hoitokäytännöissä, sairauksien diagnostiikassa ja kirjaamiskäytännöissä, ja nekin voivat osin selittää yksittäisten kuntien poikkeavia lukuja. Esimerkiksi mielenterveysindeksin kunnittaiset erot voivat osin johtua erilaisista kirjaamiskäytännöistä. Terveydenhuollon vaikutus tuloksiin voi näkyä myös siinä, että hyvin toimiva terveydenhuolto voi joissakin tapauksissa kuvastua näennäisesti suurena sairastavuutena, kun tauteja seulotaan, löydetään ja hoidetaan tehokkaasti. Tällaiset tekijät voivat heijastua esimerkiksi syöpäindeksiin: keskimääräistä korkeampi lukema voi kertoa paitsi korkeammasta syöpäsairastavuudesta, myös siitä, että alueella on onnistuttu syövän varhaisdiagnostiikassa.

Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

THL:n sairastavuusindeksiä on päivitetty vuodesta 2012 alkaen. Indeksin laskemisessa on yhdistetty kolmen peräkkäisen vuoden tietoja satunnaisvaihtelun vähentämiseksi. Indeksin lähtökohtana olevien rekisteritietojen valmistumisaikataulujen vuoksi se kuvaa kansansairauksien yleisyyttä Suomessa keskimäärin kahden vuoden viiveellä.

THL:n sairastavuusindeksiä ei nykymuodossa enää jatkossa päivitetä. Sen korvaa uusi kansallinen terveysindeksi, jonka laskennassa käytetään THL:n sairastavuusindeksiä monipuolisemmin eri tietoja. Uusi kansallinen terveysindeksi (3) yhdistää THL:n sairastavuusindeksin ja Kelan Terveyspuntarin perinteet.

Tietojen saatavuus ja selkeys

THL:n sairastavuusindeksi sekä sen metatiedot julkaistaan THL:n Terveytemme -verkkopalvelussa. Verkkopalvelu sisältää kaikkien kuntien, hyvinvointialueiden, maakuntien ja sairaanhoitopiirien tiedot luottamusväleineen uusimman kuntajaon mukaisesti.

Sairastavuusindeksit ovat saatavilla myös THL:n tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanetistä. Sotkanetissä ei kuitenkaan julkaista sairausryhmittäisiä indeksejä alle 2000 asukkaan kunnista, sillä satunnaisuuteen liittyvä epävarmuus on niissä suuri eikä Sotkanet mahdollista luottamusvälien esittämistä. Kunkin tilastovuoden tulokset on laskettu kolmen peräkkäisen vuoden aineistoista ja ne on kirjattu aina kyseisen kolmivuotisjakson viimeiseksi vuoden tiedoksi (esimerkiksi jakso 2017–2019 = ’2019’).

Tilastolla on myös omat kotisivut. 

Julkaistujen tilastojen vertailukelpoisuus ja yhtenäisyys

Tässä raportissa vuosien 2000–2019 THL:n sairastavuusindeksit on laskettu ensimmäistä kertaa hyvinvointialueittain. Tiedot on tuotettu myös kunnittain, sairaanhoitopiireittäin, maakunnittain sekä koko maassa.

Indeksien päivityksen yhteydessä kaikkien aikaisempien vuosien indeksit lasketaan uudelleen uusimman kuntaluokituksen mukaisesti. Myös muita tietoja päivitetään takautuvasti, jos niihin on tullut muutoksia.

Vuosien 2017–2019 indeksin erityiskysymykset

Tässä raportissa ei julkaista dementiaindeksiä. Vuonna 2016 Alzheimer-taudin hoitoon käytettyjen lääkkeiden erityiskorvausoikeudet muuttuivat, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia aiempien tulosten kanssa. Dementia on edelleen mukana yleisindeksissä, mutta dementian yleisyyttä koskevat tiedot on jäädytetty vuoden 2015 tasolle.

Mielenterveysindeksi: Psykoosin (Kelan sairauskoodi 112) takia myönnettyjen lääkkeiden erityiskorvausoikeuksien vuoden 2019 tiedot on korvattu kaikilla alueilla vuoden 2018 tiedoilla.

Tapaturmaindeksi: Hoitoilmoitusrekisterin vuoden 2019 tiedoissa on epäselvyyksiä. Perustuen Poisson-jakauman odotusarvoon ja varianssiin, aiempiin vuosiin verrattuna liian poikkeavat vuoden 2019 havainnot on korvattu 11 kunnan osalta vuoden 2018 tiedoilla.

Kirjallisuus

1 Sipilä P, Parikka S, Härkänen T, Juntunen T, Koskela T, Martelin T, Koskinen S. Kuntien väliset erot sairastavuudessa – THL:n sairastavuusindeksin tuloksia. Suomen Lääkärilehti 45/2014.

2 Breslow NE and Day NE. Statistical Methods in Cancer Research, Volume II: The Design and Analysis of Cohort Studies. International Agency for Research on Cancer, IARC Scientific Publications 82/1987.

3 Kansallinen terveysindeksi. Saatavana: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-terveysindeksi. Luettu 21.4.2022

Päivitetty: