Huumehoidon ja -kuntoutuksen asiakkaat

Laatuseloste

Huumehoidon ja -kuntoutuksen asiakkaat -tilaston laatuselosteessa arvioidaan tilastokohtaisesti tilaston luotettavuutta ja sopivuutta eri käyttötarkoituksiin Suomen virallisen tilaston (SVT) laatuselostesuosituksen mukaan.

Tilastotietojen relevanssi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kerää vuosittain tietoja huumeiden ja/tai lääkkeiden päihdekäytön vuoksi päihdehoitoon ja -kuntoutukseen hakeutuneista asiakkaista erillisellä tiedonkeruulla. Tavoitteena on saada ajantasaista ja luotettavaa tietoa huumeiden käyttäjistä ja huumehoidosta. 

Tiedonkeruu on vapaaehtoinen ja siihen voivat osallistua kaikki päihdehoitoa antavat sosiaali- tai terveydenhuollon yksiköt. Tilastoaineisto kuvaa asiakkaiden sosioekonomista taustaa, käytettyjä ongelmapäihteitä sekä niiden käyttötapoja, riskikäyttäytymistä (pistokäyttö, neulojen jakaminen), terveydentilaa, sekä annettua hoitoa.

Aineiston pohjalta ei voida tehdä johtopäätöksiä huumeiden käytön vuoksi hoitoon hakeutuneiden asiakkaiden kokonaismäärästä Suomessa, koska kaikki Suomen päihdehoitoa huumeiden käyttäjille antavat yksiköt eivät ole tiedonkeruussa mukana. Tilaston kuvaus opioidiongelmaisista asiakkaista on kuitenkin samansuuntainen verrattuna muihin ongelmakäyttäjistä tehtyihin tutkimuksiin[1,2]

Menetelmäkuvaus

Tietojen keruu perustuu päihdehoitoyksiköiden vapaaehtoiseen osallistumiseen. Yksiköt keräävät tiedot joko paperilomakkeella, sähköisellä tiedonkeruulomakkeella (Netti-Pompidou) tai asiakastietojärjestelmään sisällytetyn lomakkeen kautta. Vuoden 2022 aineistosta 38 prosenttia toimitettiin verkkolomakkeella, viisi prosenttia paperilomakkeilla ja 57 prosenttia asiakastietojärjestelmäpoimintana.  Tiedot toimitetaan THL:lle tunnisteettomassa muodossa, ilman asiakkaan nimeä, kotikuntaa ja henkilötunnusta.

Tiedot kerätään kerran vuodessa jokaisesta kyseisessä päihdehoitoyksikössä olevasta huumehoidon asiakkaasta. Tiedonkeruulomaketta voidaan käyttää tulohaastattelussa asiakkaan tulotilanteen arviointiin. Tiedot suositellaan kerättäväksi haastatellen hoitojakson kolmen ensimmäisen käyntikerran yhteydessä tai laitoshoitojakson alussa.

Tiedonkeruu perustuu Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskusksen EMCDDA:n (European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction) Treatment Demand Indicator (TDI) -ohjeistukseen[3], jonka tuorein versio on julkaistu vuonna 2012.

Suomessa ensimmäinen valtakunnallinen, kokeiluluonteinen huumehoitoa koskeva tiedonkeruu toteutettiin loppuvuodesta 1996. Vuodesta 1998 lähtien tiedonkeruu on tehty vuosittain, ja vuodesta 2000 alkaen tiedonkeruujaksona on ollut kalenterivuosi. Vuonna 2014 käyttöönotettu uudistettu kyselylomake vastaa eurooppalaista ohjeistusta. 

Tiedonkeruun perustana on huumausainelaki (373/2008) ja sen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle antama velvoite kansallisen huumausainetiedonkeruun koordinoinnista. THL kerää tietoja lakisääteisten tehtäviensä suorittamiseen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annetun lain (668/2008) 2 § momentit 1-3 ja 4d) nojalla. Tiedonkeruun toteuttamisessa on huomioitu laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992), Sosiaali- ja terveys-ministeriön asetus potilasasiakirjojen laatimisesta sekä niiden ja muun hoitoon liittyvän materiaalin säilyttämisestä (99/2001), Tietosuojalaki 5.12.2018/1050, Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) ja asetus viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta (1030/1999).

Osallistuvat yksiköt

Tiedonkeruuseen voivat osallistua kaikki päihdehoitoa antavat sosiaali- tai terveydenhuollon yksiköt. Osallistuminen on hoitoyksiköille vapaaehtoista. Yksiköitä, joiden erityisesti toivotaan osallistuvan tiedonkeruuseen, ovat päihdehoitoyksiköt, nuorten aikuisten ja alaikäisten päihdehoitoyksiköt, vieroitushoito- ja kuntoutus-yksiköt, korvaushoitoyksiköt, päihdepsykiatriset yksiköt, huumeita käyttäviä hoitavat psykiatriset yksiköt, opioidiriippuvuuden lääkkeellistä hoitoa toteuttavat terveyskeskukset sekä vankiloiden terveydenhuolto- ja päihdehoitoyksiköt.

Huumehoidolla tarkoitetaan tiedonkeruun yhteydessä ammattimaista, suunnitelmallista hoitoa ja kuntoutusta, jossa tähdätään huumeiden käytön tai lääkkeiden väärinkäytön lopettamiseen, vähentämiseen tai käytöstä aiheutuvien haittojen vähentämiseen. Huumeiden käyttäjille tarjotaan muunkinlaisia palveluja ja hoitoa. Somaattinen sairaanhoito ja päivystysluontoinen asiointi terveydenhuollossa eivät kuulu huumehoidon tietojärjestelmän piiriin. Myöskään päiväkeskustoiminta ja pelkästään terveysneuvontaa tai pelkkiä päihdehuollon asumispalveluja antavat yksiköt eivät kuulu tämän tiedonkeruun piiriin.

Vuoden 2022 tiedonkeruussa tietoja saatiin 40 yksiköstä, kun vuoden 2021 keräykseen osallistui 43 yksikköä. Suomessa ei ole olemassa kattavaa tietokantaa kaikista päihdehoitoa antavista yksiköistä. Lisäksi tiedonkeruun mukaista huumehoitoa annetaan myös peruspalveluissa.

Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Työntekijä täyttää asiakastietolomakkeen asiakkaan ilmoittamien tietojen pohjalta joko samanaikaisesti muun asiakastiedon kanssa tai muun asiakastiedon pohjalta. Erillinen tiedonkeruu voi lisätä kirjaamisvirheiden määrää. Paperilomakkeen käyttäminen tai tietojärjestelmän puutteet voivat myös mahdollistaa virheet kirjaamisessa. THL:ssä aineisto tarkistetaan ja korjataan. Epäselvissä tapauksissa ollaan tarvittaessa yhteydessä yksiköihin.

Tiedonkeruusta on julkaistu erillinen opas[4]. Tiedonkeruun ohjeistuksessa otetaan erityisesti huomioon kysymykset, joihin vastaaminen ei ollut yksiselitteistä. Ohjeistusta ja koulutusta tarjotaan hoitoyksiköille tarpeen mukaan.

Samasta asiakkaasta voi tulla tietoja useista eri päihdehoitoyksiköistä. Niiden päällekkäisyyttä pyritään arvioimaan asiakaskohtaisen THL:lle toimitettavan päällekkäistapaustunnisteen avulla (etunimen 2. kirjain, sukunimen 2. kirjain, syntymäpäivän päiväosan 2. numero ja henkilötunnuksen viimeinen merkki). Koko aineistoa koskevia tarkasteluja varten aineistosta poistetaan eri yksiköistä tulleet, todennäköisesti samaa henkilöä koskevat tiedot päällekkäistapaustunnisteen avulla. Ensimmäinen tietokantaan tallennettu lomake jää aineistoon. Vuonna 2022 päällekkäisinä poistettiin THL:ssä 64 asiakastietolomaketta. Päällekkäistapaustunnisteen lisäksi tunnistamisessa käytetään sukupuolta, syntymävuotta ja kotimaakuntaa.

Aineiston kattavuus

Huumehoidon tiedonkeruun kattavuudesta on tehty erillisselvitykset vuosina 2004 ja 2009 sekä 2020. Aiemmat selvitykset päätyivät siihen, että tiedonkeruu kattoi noin kolmanneksen annetusta huumehoidosta. Vuoden 2020 selvityksen perusteella kattavuudeksi arvioitiin vain noin 10 % huumehoidon kokonaisasiakasmäärästä.

Opioidikorvaushoitoasiakkaiden osalta aineiston kattavuus oli vuoden 2020 selvityksessä korkeampi, noin 20 prosenttia. Opioidikorvaushoitoasiakkaiden kokonaismääräksi Suomessa arvioitiin n. 3 700 asiakasta. Korvaushoitoasiakkaiden määrää selvitettiin tätä ennen vuonna 2015 kyselyllä hoitoyksiköistä[5]. Kyselyn mukaan opioidiriippuvuuden lääkkeellisessä korvaushoidossa oli marraskuun 2015 lopussa 3 293 potilasta.

Opioidien ja amfetamiinien ongelmakäyttäjien määrää arvioitiin vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa[6]. Opioidien ja amfetamiinien ongelmakäyttäjien määräksi arvioitiin 31 100–44 300 ja pelkkien opioidien ongelmakäyttäjien määräksi 23 500–29 500.

Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Huumehoidon ja -kuntoutuksen asiakkaat -tilastoraportti on THL:n kerran vuodessa tuottama tilasto. Tilasto perustuu päihdehoitoyksiköiden ilmoittamiin tietoihin edellisen kalenterivuoden asiakkaista.  Tilasto julkaistaan tilastovuotta seuraavan kalenterivuoden aikana. Tilastovuoteen 2021 saakka tilastoraportti julkaistiin nimellä Päihdehuollon huumeasiakkaat.

Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Tilastoraportti julkaistaan Huumehoidon ja -kuntoutuksen asiakkaat -verkkosivulla. Tarkempaa tietoa huumehoidon tiedonkeruusta saa Ohjeet tietojen toimittamiseen -verkkosivulta. Tilastoraportissa esitetään keskeiset tulokset ja käytetyt käsitteet, määritelmät ja tiedonkeruun toteuttamistapa.

Aineistoa koskevia tuloksia esitetään tilastoraportissa seuraavilla tavoilla jaoteltuna: kaikkien tiedonkeruussa mukana olleiden asiakkaiden osalta, ensimmäistä kertaa päihdehoitoon hakeutuneiden asiakkaiden osalta, sukupuolittain, avo- ja laitoshoidon osalta, alueittain (Uusimaa ja muu Suomi), ikäryhmittäin sekä sen mukaan, onko asiakkaalla opioidien, stimulanttien, rauhoittavien lääkkeiden tai kannabiksen ongelmakäyttöä ja onko hän opioidikorvaushoidossa.

Tilastojen vertailukelpoisuus

Aineisto perustuu huumehoitoa tarjoavien yksiköiden vapaaehtoiseen osallistumiseen. Osallistuvien yksiköiden ja asiakkaiden määrä voi vaihdella vuosittain ja osallistuvien yksiköiden ja asiakkaiden määrä on laskenut 2010-luvulla. Vertailukelpoisuuden vuoksi tulokset raportoidaan prosenttiosuuksina eikä asiakasmäärinä. Osallistuvien yksiköiden tyypit saattavat vaikuttaa valikoivasti tuloksiin. Kahden perättäisen tilastovuoden välillä ei todennäköisesti ole suuria eroja, mutta yksiköiden valikoituminen voi muuttaa aineiston painotusta pidemmällä aikavälillä. Vuonna 2022 aineistossa painottuu laitoshoidossa (58 %) ja opioidiriippuvuuden lääkkeellisessä korvaushoidossa (56 %) olevien asiakkaiden osuus.

Vuonna 2014 otettiin käyttöön uudistettu tiedonkeruulomake. Kysymysten muotoiluja ja luokitteluja uudistettiin huomioimaan muutokset Euroopan tasoisen huumehoidon tiedonkeruun ohjeistuksessa. Uudistettu tiedonkeruulomake vaikuttaa joidenkin kysymysten osalta tietojen vertailtavuuteen aikaisempiin vuosiin nähden. Aiemmassa tiedonkeruussa kysyttiin hoitoon tulon hetken ongelmapäihteitä, kun taas uusitussa tiedonkeruulomakkeessa keskitytään edeltävän 30 päivän tilanteeseen. Vaikuttaa siltä, että uudistus on vähentänyt opioidien kirjaamista eniten ongelmia aiheuttavaksi päihteeksi.

Vuonna 2021 tiedonkeruulomakkeeseen lisättiin korvaushoitolääkkeeksi buprenorfiini-injektio ja päihdeluokitusta päivitettiin bentsodiatsepiinien ja epilepsialääkkeiden osalta.

Tiedonkeruu on ollut kalenterivuosikohtainen vuodesta 2000. Eri vuosien aineistojen vertailtavuuteen vaikuttaa myös se, että tiedonkeruuseen osallistuneiden yksiköiden sekä yksiköiden toimittamien tiedonkeruulomakkeiden määrät ovat vaihdelleet eri vuosina.

Tulosten prosenttiosuudet on vuoden 2010 tilastoraportissa ja sen jälkeen laskettu luvuista, joissa on mukana puuttuvat tiedot. Tätä edeltävinä vuosina prosenttiosuuksia laskettaessa on otettu huomioon ainoastaan saadut vastaukset.

Tiedonkeruu on kansainvälisesti vertailukelpoinen, koska suomalainen tiedonkeruu perustuu EMCDDA:n antamaan huumehoitoa (Treatment Demand Indicator) koskevaan ohjeistoon. Aineiston pohjalta toimitetaan vuosittain tilastotietoja EU:n huumevirasto EMCDDA:lle, joka julkaisee vuosittain Euroopan huumeraportin. Kansallisessa tilastoraportissa on kuvattuna EMCDDA:n rajausta laajempi aineisto. Päihdehuollon huumeasiakkaat -tilastoraportissa ovat mukana kyseisenä kalenterivuonna alkaneiden hoitojaksojen lisäksi myös edelliseltä vuodelta jatkuvat avohoitojaksot sekä ensisijaisesti alkoholin ja toissijaisesti huumeiden käytön vuoksi hoitoon hakeutuneet asiakkaat. EMCDDA:n tilastoista rajataan pois hoidossa jatkavat asiakkaat ja ensisijaiset alkoholiasiakkaat.
European Drug Report (EMCDDA)

Vuonna 2022 aineistonkorjaukset tehtiin mukaillen aiemmin raportoituja korjauksia (THL 2015). Jos kysymykseen 30 ”Onko ollut koskaan korvaushoidossa?” oli vastattu ”Ei”, ”Ei tietoa” tai ”tieto puuttuu”, vastauksia korjattiin, jos asiakas muiden kysymysten tietojen mukaan oli nyt korvaushoidossa. Jos kysymykseen 27 ”Onko ollut aiemmin hoidossa huumeiden tai lääkkeiden päihdekäytön takia?” oli vastattu ”Ei”, näitä vastauksia korjattiin, jos asiakkaan hoidon alkamisvuosi oli tilastovuotta aikaisemmin tai asiakas oli nyt tai aiemmin ollut korvaushoidossa, koska korvaushoidon aloittaminen ei voi olla tiedonkeruun tarkoittama ensimmäinen päihdehoitojakso.

Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Tilastoraportissa käytetään vakiintuneita kotimaisia ja EMCDDA:n käsitteitä ja luokituksia.

Vuoden 2022 tilaston erityiskysymykset

Vuonna 2022 tiedonkeruuseen osallistuvien yksiköiden määrä väheni edellisvuoden 43 yksiköstä 40 yksikköön. Yksiköiden hoitoyksikön tyypit tarkastettiin ja päivitettiin tarpeen mukaan. Hoitoyksiköiden tyypit ryhmittelyä selkeytettiin. Pieni, alle 20-vuotiaiden ikäryhmä yhdistettiin seuraavaan ikäryhmään. Aineistoa korjattiin mukaillen aiemmin raportoituja korjauksia (THL 2015).

Kirjallisuutta

[1] Tammi, Tuukka ym. (2011) Stadin nistit : huono-osaisten helsinkiläisten huumeidenkäyttäjien päihteet sekä niiden käyttötavat ja hankinta. Yhteiskuntapolitiikka 76/2011:1:s.45-54.

[2] Launonen, Essiina ym. (2015) Diversion of opioid maintenance treatment medications and predictors for diversion among Finnish maintenance treatment patients. The International journal on drug policy Sep;26(9):875-82. 

[3]European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, Treatment demand indicator (TDI) standard protocol 3.0 : guidelines for reporting data on people entering drug treatment in European countries, European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction, 2012.

[4] Forsell, Martta & Nurmi Tuula (2013). Huumehoidon Pompidou-tiedonkeruu - Määrittelyt ja ohjeistus vuodesta 2014 alkaen. Ohjaus : 16/2013. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

[5] Partanen, Airi ym. (2017) Opioidikorvaushoito on laajentunut ja monimuotoistunut. Suomen lääkärilehti: 50-52/2017:2981–2985.

[6] Rönkä, Sanna ym. (2020) Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa vuonna 2017. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim: 2020;136(8):927-35.

Päivitetty: