Kansallinen terveysindeksi

Laatuseloste

Kansallisen terveysindeksin laatuselosteessa arvioidaan tilaston luotettavuutta ja sopivuutta eri käyttötarkoituksiin. Laatuselosteessa noudatetaan Suomen virallisen tilaston (SVT) suosituksia.

Tilastotietojen relevanssi

Tilasto perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annettuun lakiin (668/2008), jonka mukaan THL:n lakisääteinen tehtävä on mm. tutkia ja seurata väestön hyvinvointia ja terveyttä (2 §). Osana tätä työtä THL ja Kela tuottavat Kansallisen terveysindeksin tietokokonaisuutta keskeisten kansansairauksien ja työkyvyttömyyden yleisyydestä alueilla ja kunnissa perustuen useisiin laajoihin rekisteriaineistoihin. Tietoja tuotetaan säännöllisesti yhteistyössä Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen kanssa vuodesta 2023 alkaen. Kansallisen terveysindeksin tietokokonaisuus korvaa aikaisempien THL:n sairastavuusindeksin (1,2) ja Kelan terveyspuntarin tiedot. 

Indeksien avulla kunnat ja alueet voivat vertailla oman väestönsä sairaus- ja työkyvyttömyystaakkaa sekä koko maahan että muihin alueisiin. Tieto auttaa hyvinvointialueita ja kuntia ehkäisemään ongelmien syntyä ja ryhtymään toimiin, joilla hyvinvointia ja terveyttä voidaan parhaiten edistää. 

Valtakunnallisella tasolla indeksitietoja voidaan hyödyntää väestön sairastavuuden ja työkyvyttömyyden kehityksen ja alueellisten erojen seurannassa. Kansallinen terveysindeksi kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon valtakakunnallisten tavoitteiden vuosien 2023–2026 seurannan mittaristoon (3).  Lisäksi indeksi on keskeinen, mm. THL:n sote-arviointitoiminnan käyttämä alueellista palvelujen tarvetta kuvaava mittari (4).  Kansallisen terveysindeksin tilasto julkaistaan nyt ensimmäisen kerran, ja sairastavuus- ja työkyvyttömyysindekseistä ja niiden osaindekseistä on saatavilla tietoa vuosilta 2017–2019, 2018–2020 ja 2019–2021. 

Menetelmäkuvaus

Kansallisen terveysindeksin tilastokokonaisuus jakautuu

  • Sairastavuusindeksiin ja sen osaindekseihin. Sairastavuusindeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpäsairaudet, sepelvaltimotauti, aivoverisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyden häiriöt, tapaturmat, muistisairaudet, keuhkosairaudet, diabetes ja alkoholisairaudet (määrittelyt liitetaulukossa 1). Sairastavuusindeksin sisältämiä tapaturmien yleisyyttä kuvaavia tietoja ei kyetty tuottamaan keväällä 2023 mm. Hilmo -tietomääritysten muutoksista johtuen. Tämän vuoksi tässä tilastojulkaisuissa sairastavuusindeksin sisältämät tapaturmien yleisyyttä koskevat tiedot on jäädytetty vuoden 2019 tasolle. 
  • Työkyvyttömyysindeksiin ja sen osaindekseihin, joita ovat työkyvyttömyyseläkkeet, sairauspäivärahat ja ammatillisen kuntoutuksen myöntävät ratkaisupäätökset.

Indeksit kuvaavat sairauksien ja työkyvyttömyyden yleisyyttä tarkasteltavassa ikäryhmässä suhteessa koko maan samanikäisen väestön sairastavuuteen ja työkyvyttömyyttä (koko maa = 100). Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus tai työkyvyttömyys alueella on. Koko maassa sairastavuus- ja työkyvyttömyysindeksi on 100 tilaston uusimpana kolmevuotisjaksona.

Sairastavuusindeksin sairausryhmät on vuonna 2012 valittu aiempaan THL:n sairastavuusindeksiin (syöpäsairaudet, sepelvaltimotauti, aivoverisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyden häiriöt, tapaturmat, muistisairaudet) ja vuosien 2021–2023 kehittämistyössä laajennettu uusiin sairausryhmiin (keuhkosairaudet, diabetes ja alkoholisairaudet) sillä perusteella, että ne ovat vakavia kansansairauksia, jotka aiheuttavat suurimman osan suomalaisten kuolemista, työkyvyttömyyseläkkeistä sekä merkittävän osan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista ja niiden yleisyydestä on saatavilla luotettavaa tietoa kansallisista rekistereistä.

Indeksissä mukana olevat sairausryhmät aiheuttivat alle 80-vuotiaiden menettämistä elinvuosista lähes 79 % vuonna 2019 (Liitetaulukko 2). Voimassa olevista työkyvyttömyyseläkkeistä noin 74 % oli myönnetty indeksissä mukana olevien sairausryhmien perusteella. Indeksin sairausryhmät kattoivat tarkastelluista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunkäytön kustannuksista noin 55 %. Muita tärkeitä valintakriteereitä olivat laskennan lähtökohtana olevien aineistojen saatavuus, säännöllinen päivittyminen sekä soveltuvuus kuvaamaan ensisijaisesti sairastavuutta eikä palvelujärjestelmän alueellisesti vaihtelevia käytäntöjä. Ikärajaukset perustuvat siihen, että tarkasteltava sairaus on hyvin harvinainen valittua ikäryhmää nuorempien keskuudessa eikä tietoa ole siksi järkevää kerätä. 

Sairastavuusindeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ao. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden ja elämänlaadun sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Painotusten tarkoituksena on tuoda esiin sairastavuuteen liittyvää tai siitä aiheutuvaa yhteiskunnallista kuormitusta ja erilaisia yksilöön kohdistuvia vaikutuksia.

Sairastavuusindeksiä laskettaessa kukin neljästä painotusperusteesta (kuolleisuus, työkyvyttömyys, elämänlaatu, terveydenhuollon kustannukset) saa yhtä suuren painotusosuuden (25 %). Alueen sairastavuusindeksiluku on sairastavuuden osaindekseistä laskettu painotettu summa. Sairastavuusindeksiin suurimmalla painolla vaikuttavat vakavat mielenterveyden häiriöt, jotka ovat keskeisiä sekä työkyvyttömyyden että elämänlaadun vajeen aiheuttajia. Painokertoimien määrittämisessä käytetyt tietolähteet ja menetelmät on kuvattu liitetaulukossa 2.  

Työkyvyttömyysindeksissä on huomioitu 16–64-vuotiaat Suomessa asuvat etuuden saajat ja heidän osuutensa vastaavan ikäisestä väestöstä. Työkyvyttömyyseläkkeen saajista on mukana sekä työeläkkeen että Kelan eläkkeen saajat kunkin vuoden joulukuussa. Osatyökyvyttömyyseläkkeen saajilla on yleisindeksissä puolikas paino. Sairauspäivärahan saajista on huomioitu vuosittain vähintään 90 päivältä päivärahaa saaneet. Myönteisen ammatillisen kuntoutuspäätöksen saaneilla on yleisindeksissä puolikas paino.

Satunnaisvaihtelun vähentämiseksi indeksit lasketaan kaikilla aluetasoilla kolmen peräkkäisen vuoden tietojen perusteella. Esimerkiksi vuoden 2021 indeksien laskennassa on käytetty vuosien 2019–2021 tietoja. Sairastavuusindeksien aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. Lisäksi on huomioitava, etteivät uudet indeksien arvot ole vertailukelpoisia suhteessa aiempaan THL:n sairastavuusindeksiin.

Tietojen tarkkuus ja luotettavuus 

Kansallisen terveysindeksin indikaattorien laskennan lähtökohtana olevat tiedot THL:n, Tilastokeskuksen, Eläketurvakeskuksen, Syöpärekisterin ja Kansaneläkelaitoksen kansallisista rekistereistä. Indeksitietojen oikeellisuus riippuu näiden rekistereiden kattavuudesta ja tarkkuudesta, joita kuvataan niiden laatuselosteissa (Liitetaulukko 1).

Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että aiempien tarkasteluvuosien arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. Indeksistä tuotetaan sekä ikävakioitu että ikävakioimaton versio, joiden tulkinnat poikkeavat toisistaan. Useat sairaudet ovat voimakkaasti ikäriippuvaisia, jolloin alueen ikärakenne määrittää suurelta osin sairastavuuden tasoa. Ikävakioitu indeksi kuvaa alueiden välisiä sairastavuuseroja ikärakenteesta riippumatta. Vakioimaton indeksi puolestaan kuvaa paremmin alueelle kohdentuvaa todellista sairastavuustaakkaa. Ikävakioinnissa käytetään epäsuoraa menetelmää (1). 

Sairastavuusindeksien väestösuhteutus ja ikävakiointi on tehty Tilastokeskuksen väestörakennetilastosta saatavan keskiväkiluvun perusteella. Ikävakioinnissa on käytetty koko maan väestörakennetta, joka on määritetty kansallista terveysindeksiä kuvaavan tilaston viimeisimmän kolmevuotisjakson perusteella (2019–2021). Työkyvyttömyyttä kuvaavien indeksien väestö- ja ikävakiointi on toteutettu Kelan väestötilaston tiedoilla, jotka sisältävät indeksivuoden seuraavan vuoden tammikuun lopun tilanteen. Kullekin indeksille ikävakiointi on tehty viisivuotisikäryhmittäin luokitellulle aineistolle. 

Kansallisen terveysindeksin indikaattorit on kehitetty väestön sairastavuuden ja työkyvyttömyyden alue-erojen kuvaamiseen. Sairastavuuden ja työkyvyttömyyden erojen taustalla on monia syitä. Elintavoista etenkin tupakointi sekä alkoholin runsas käyttö lisäävät sairastumisia. Myös väestön ikärakenne, työllisyystilanne sekä koulutus- ja tulotaso vaikuttavat sairastavuuteen. Monet terveysriskit ja sairaudet kasaantuvat vähemmän koulutetuille, pienituloisille ja pitkäaikaistyöttömille. Näiden seikkojen vuoksi indeksistä ei pidä tehdä vahvoja johtopäätöksiä terveydenhuollon toimivuudesta eri alueilla, vaan on syytä tarkastella myös muita sairastavuuteen sekä työ- ja toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä erojen taustalla. Työkyvyttömyysindeksin erojen taustalla vaikuttavat alueelliset sosiaali- ja terveydenhuollon tarjontaan liittyvät tekijät, kuten lääkäripula ja työterveyshuollon toiminta työkykyongelmia ehkäisevänä ja ohjaavana tekijänä.

Alueiden välillä on myös sairastavuudesta ja väestön toimintakyvystä riippumattomia eroja terveydenhuollon hoitokäytännöissä, sairauksien diagnostiikassa, etuuksien myöntämiseen tarvittavien lääkärinlausuntojen laatimisessa sekä kirjaamiskäytännöissä, ja nekin voivat osin selittää erityisesti yksittäisten kuntien, mutta myös hyvinvointialueiden poikkeavia lukuja. Esimerkiksi mielenterveysindeksin alueittaiset erot voivat osin johtua erilaisista kirjaamiskäytännöistä. Terveydenhuollon vaikutus tuloksiin voi näkyä myös siinä, että hyvin toimiva terveydenhuolto voi joissakin tapauksissa kuvastua näennäisesti suurena sairastavuutena, kun tauteja seulotaan, löydetään ja hoidetaan tehokkaasti. Tällaiset tekijät voivat heijastua esimerkiksi syöpäindeksiin: keskimääräistä korkeampi lukema voi kertoa paitsi korkeammasta syöpäsairastuvuudesta, myös siitä, että alueella on onnistuttu syövän varhaisdiagnostiikassa. 

Työkyvyttömyysindeksin aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että kuntien ja alueiden indeksiarvoon vaikuttaa alueen työkyvyttömyyden kehityksen lisäksi koko maan samanaikainen kehitys. Ikävakioitu indeksi kuvaa sitä osaa alueiden välisistä eroista, jotka eivät johdu ikärakenteiden erilaisuudesta. Ikävakioimaton indeksi puolestaan heijastaa paremmin alueen työkyvyttömyyden yleisyyttä ja esimerkiksi sen aiheuttamaa palvelujen tarvetta verrattuna koko maan tasoon.

Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus 

Uusi kansallinen terveysindeksi yhdistää THL:n sairastavuusindeksin ja Kelan terveyspuntarin perinteet. Sairastavuuden osalta kuolemansyyrekisteritietojen valmistumisaikataulujen vuoksi indeksit kuvaavat kansansairauksien yleisyyttä Suomessa keskimäärin kahden vuoden viiveellä.  Indeksilaskennassa mukana olevien keskeisten kansansairauksien ilmaantuvuudessa ja esiintyvyydessä muutoksia ei yleensä havaita lyhyellä ajanjaksolla. Ainoastaan merkittävät muutokset esimerkiksi seulonnan tai hoidon saatavuudessa voisivat vaikuttaa lyhyelläkin ajanjaksolla. 

Indeksien laskennassa on käytetty kolmen peräkkäisen vuoden tietoja, jotta voidaan varmistaa riittävä tapausmäärä väestöpohjaltaan pienimmilläkin alueilla ja vähentää satunnaisvaihtelun vaikutusta lukuun. 

Tietojen saatavuus ja selkeys

Indeksiluvut sekä niiden metatiedot julkaistaan THL:n tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanetissä ja Kelan Tietotarjottimella ensin hyvinvointialueittain. Tilasto täydentyy kuntakohtaisilla tiedoilla vuoden 2023 aikana. Sairausryhmittäisiä osaindeksejä ei julkaista alle 2 000 asukkaan kunnista, sillä satunnaisuuteen liittyvä epävarmuus on niissä suuri. Kunkin tilastovuoden tulokset on laskettu kolmen peräkkäisen vuoden aineistoista ja ne on kirjattu aina kyseisen kolmivuotisjakson viimeiseksi vuoden tiedoksi (esimerkiksi jakso 2019–2021 = ’2021’). 

Tilastolla on myös omat kotisivut. 

Tietojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus

Sairastavuusindeksien päivityksen yhteydessä kaikkien aikaisempien vuosien indeksit lasketaan uudelleen uusimman kuntaluokituksen mukaisesti. Myös muita tietoja päivitetään takautuvasti, jos niihin on tullut muutoksia.

Hoitoilmoitusrekisterien terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hoitotapahtumaa kuvaavia luokituksia on uudistettu vuoden 2019 tiedonkeruusta alkaen (THL 2018). Uudistus koskee rekisterin palveluala- ja saapumistapamuuttujia, jotka on korvattu kokonaan uusilla muuttujilla yhteystapa ja kiireellisyys. Uudistuksen vuoksi on mahdollista, että joillain alueilla sairastavuusindeksien ajallisessa vertailukelpoisuudessa on eroja ennen vuotta 2019 ja sen jälkeen. Tämä koskee erityisesti seuraavien sairausryhmien indikaattoreita, joiden määritys perustuu sairaalahoitojaksojen ilmaantuvuuteen: sepelvaltimotauti, aivoverisuonien taudit ja itsensä vahingoittamiset (osana mielenterveysindeksin tietokokonaisuutta). 

Niissä osaindekseissä, joissa tietolähteenä on käytetty myös perusterveydenhuollon avohoidon tietoja, on huomioitava, että tietoja ei kaikkina vuosina ole saatu kattavasti kaikista terveyskeskuksista tietojärjestelmäongelmien takia ja käyntisyiden kirjauskattavuudessa on puutteita.  Erityisesti Helsingissä sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueilla tiedetään olevan puutteita hoitoilmoitusjärjestelmään kertyneissä tiedoissa potilastietojärjestelmän tiedonsiirto-ongelmien vuoksi. Myös erikoissaanhoidosta kertyneissä tiedoissa voi esiintyä puutteita johtuen puuttuvista kirjauksista. Tietojen laatu ja kattavuus voivat vaihdella vuosittain ja alueittain. Korkea indeksilukema voi kertoa suuresta sairastavuudesta ja/tai siitä, että alueella tunnistetaan ja hoidetaan indeksin laskennassa mukana olevia sairauksia erityisen aktiivisesti.

Vuosien 2019–2021 sairastavuuden osaindeksien erityiskysymykset

Tässä raportissa ei julkaista tapaturmaindeksiä.  Aiempi THL:n sairastavuusindeksin tapaturmaindeksi on edelleen mukana yleisindeksissä, mutta tapaturmien yleisyyttä koskevat tiedot on jäädytetty vuoden 2019 tasolle. 
Tässä tilastoraportissa kuvatut tilastotiedot voivat osittain kuvata koronaepidemian hoidosta syntyneen palvelu- ja hoitovelan mahdollisia vaikutuksia. Sairauksia, jotka eivät aiheuta selkeästi tunnistettavia oireita (esim. tietyt syövät, alussa lieviä oireita aiheuttavat keuhkosairaudet tai tyypin 2 diabetes) tai eivät oireiden perusteella vaadi kiireellistä hoitoa, on voitu todeta tavallista vähemmän koronaepidemian aikana. 

Kirjallisuus

1 Sipilä P, Parikka S, Härkänen T, Juntunen T, Koskela T, Martelin T, Koskinen S. Kuntien väliset erot sairastavuudessa – THL:n sairastavuusindeksin tuloksia. Suomen Lääkärilehti 45/2014.

2 Parikka S, Koskela T, Pietilä A, Koponen P, Koskinen S. THL:n sairastavuusindeksi 2019. Sairastavuuden alueittaiset erot ovat suuria. Tilastoraportti 13/2022.  

3 Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:18  

4 Kuva-mittaristo, luettu 8.5.2023
 

Päivitetty: