Kansallinen terveysindeksi

Laatuseloste

Kansallisen terveysindeksin laatuselosteessa arvioidaan tilaston luotettavuutta ja sopivuutta eri käyttötarkoituksiin. Laatuselosteessa noudatetaan Suomen virallisen tilaston (SVT) suosituksia.

Tilastotietojen relevanssi

Tilasto perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta annettuun lakiin (668/2008), jonka mukaan THL:n lakisääteinen tehtävä on mm. tutkia ja seurata väestön hyvinvointia ja terveyttä (2 §). Osana tätä työtä THL ja Kela tuottavat Kansallisen terveysindeksin tietokokonaisuutta keskeisten kansansairauksien ja työkyvyttömyyden yleisyydestä alueilla ja kunnissa. Tiedot perustuvat useisiin laajoihin kokonaisrekisteriaineistoihin, jotka saatiin THL:n luvan perusteella (THL/5500/6.02.00/2022). Tietoja tuotetaan säännöllisesti yhteistyössä Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen kanssa.

Tilastoon kuuluvat sairastavuutta ja työkyvyttömyyttä kuvaavat indikaattorit esitetään indeksilukuina, joiden avulla kunnat ja alueet voivat vertailla oman väestönsä sairaus- ja työkyvyttömyystaakkaa sekä koko maahan että muihin alueisiin. Tieto auttaa hyvinvointialueita ja kuntia ehkäisemään ongelmien syntyä ja ryhtymään toimiin, joilla hyvinvointia ja terveyttä voidaan parhaiten edistää.

Tilastoon kuuluu kymmenen sairausryhmää, jotka on valittu mukaan tilastoon niiden yleisyyden ja kuormittavuuden perusteella. Kuormittavuuden määrittämisessä on tarkasteltu sairausryhmiin liittyvää kuolleisuutta, työkyvyttömyyttä, elämänlaadun vajetta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunkäytön kustannuksia pääosin vuoden 2019 tietoja hyödyntäen (liitetaulukko 2). Tilaston sairausryhmät aiheuttivat alle 80-vuotiaiden menettämistä elinvuosista lähes 79 % vuonna 2019. Voimassa olevista työkyvyttömyyseläkkeistä noin 74 % oli myönnetty indeksissä mukana olevien sairausryhmien perusteella. Sairausryhmät kattoivat tarkastelluista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunkäytön kustannuksista noin 55 %. Muita valintakriteereitä ovat indikaattoreiden muodostamisen lähtökohtana olevien aineistojen laatu ja saatavuus, säännöllinen päivittyminen sekä soveltuvuus kuvaamaan ensisijaisesti sairastavuutta eikä palvelujärjestelmän alueellisesti vaihtelevia käytäntöjä. Sairastavuuden määrittely perustuu sairauksien diagnostiikkaa ja hoitokäytäntöjä tuntevien asiantuntijoiden ohjaukseen.

Valtakunnallisella tasolla tilaston tietoja voidaan hyödyntää väestön sairastavuuden ja työkyvyttömyyden kehityksen ja alueellisten erojen seurannassa. Kansallinen terveysindeksi kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen valtakakunnallisten tavoitteiden seurannan mittaristoon1. Lisäksi tilaston indeksit ovat keskeisiä, mm. THL:n sote-arviointitoiminnan käyttämiä alueellista palvelujen tarvetta kuvaavia mittareita2.

Menetelmäkuvaus

Kansallisen terveysindeksin tilastokokonaisuus jakautuu

  • sairastavuuden kokonaisindeksiin (lyhytnimi sairastavuusindeksi) ja sen sairausryhmittäisiin osaindekseihin. Kokonaisindeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpäsairaudet, sepelvaltimotauti, aivoverisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyden häiriöt, tapaturmat, muistisairaudet, keuhkosairaudet, diabetes ja alkoholisairaudet
  • työkyvyttömyyden kokonaisindeksiin (lyhytnimi työkyvyttömyysindeksi) ja sen osaindekseihin, joita ovat työkyvyttömyyseläkkeet, sairauspäivärahat ja ammatillisen kuntoutuksen myöntävät ratkaisupäätökset.

Kokonaisindeksit ja niiden osaindeksit kuvaavat sairauksien ja työkyvyttömyyden yleisyyttä tarkasteltavan alueen väestössä suhteessa koko maan väestön sairastavuuteen ja työkyvyttömyyteen (koko maa = 100). Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus tai työkyvyttömyys alueella on.

Indikaattoreiden muodostamiseksi on käytetty useita kokonaisrekisteriaineistoja, joita ylläpitävät THL, Kela, Eläketurvakeskus ja Syöpärekisteri. Kunkin indikaattorin määrittämisessä huomioitavat rekisteritietolähteet sekä mm. diagnoosikoodit ja ikärajaukset on kuvattu liitetaulukossa 1. Sairastavuusindeksien aluetieto perustuu Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmästä saatavaan tietoon kotikunnasta kyseisen vuoden lopussa. Ikärajaukset perustuvat siihen, että tarkasteltava sairaus on harvinainen valittua ikäryhmää nuoremmilla eikä tietoa ole siksi järkevää kerätä.

Indeksien laskennassa käytetään kolmen peräkkäisen vuoden tietoja sairastavuudesta tai työkyvyttömyydestä, jotta voidaan varmistaa riittävä tapausmäärä väestöpohjaltaan pienimmilläkin alueilla ja vähentää satunnaisvaihtelun vaikutusta lukuun. Indeksiluvut voidaan tulkita kolmevuosittaisiksi keskimääräiseksi tasoksi sairastavuudessa ja työkyvyttömyydessä.

Indekseistä tuotetaan ikävakioitu ja vakioimaton versio. Ikävakiointi perustuu epäsuoraan menetelmään. Sairausryhmittäisten indeksien väestösuhteutus ja ikävakiointi on tehty Tilastokeskuksen väestörakennetilastosta laskettavan keskiväkiluvun perusteella. Ikävakioinnissa on käytetty koko maan väestörakennetta, joka on määritetty tilaston viimeisimmän kolmevuotisjakson perusteella (2020–2022). Työkyvyttömyyttä kuvaavien indeksien väestö- ja ikävakiointi on toteutettu Kelan väestötilaston tiedoilla, jotka sisältävät indeksivuoden seuraavan vuoden tammikuun lopun tilanteen. Kullekin indeksille ikävakiointi on tehty viisivuotisikäryhmittäin luokitellulle aineistolle.

Kokonaisindeksit ovat sairastavuuden ja työkyvyttömyyden summamittareita, jotka muodostetaan niiden sisältämien osaindeksien painotettuna summana. Työkyvyttömyysindeksissä on huomioitu 16–64-vuotiaat Suomessa asuvat etuuden saajat ja heidän osuutensa vastaavan ikäisestä väestöstä. Työkyvyttömyyseläkkeen saajista on mukana sekä työeläkkeen että Kelan eläkkeen saajat kunkin vuoden joulukuussa. Osatyökyvyttömyyseläkkeen saajilla on yleisindeksissä puolikas paino. Sairauspäivärahan saajista on huomioitu vuosittain vähintään 90 päivältä päivärahaa saaneet. Myönteisen ammatillisen kuntoutuspäätöksen saaneilla on yleisindeksissä puolikas paino.

Sairastavuuden kokonaisindeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ao. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden ja elämänlaadun sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Painotusten periaatteena on tuoda esiin sairastavuuteen liittyvää tai siitä aiheutuvaa yhteiskunnallista kuormitusta ja erilaisia yksilöön kohdistuvia vaikutuksia. Sairastavuusindeksiä laskettaessa kukin neljästä painotusperusteesta (kuolleisuus, työkyvyttömyys, elämänlaatu, terveydenhuollon kustannukset) saa yhtä suuren painotusosuuden (25 %). Sairastavuusindeksiin suurimmalla painolla vaikuttavat vakavat mielenterveyden ongelmat, jotka ovat keskeisiä sekä työkyvyttömyyden että elämänlaadun vajeen aiheuttajia. Painokertoimien määrittämisessä käytetyt tietolähteet ja menetelmät on kuvattu liitetaulukossa 2.

Sairastavuusindeksien aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä, koska luvut lasketaan suhteessa tilaston tuoreimman kolmevuotisjakson sairastavuuteen koko maassa. Lisäksi on huomioitava, etteivät vuodesta 2023 julkaistut indeksien arvot ole vertailukelpoisia suhteessa aiempaan THL:n sairastavuusindeksiin.

Tietojen tarkkuus ja luotettavuus 

Kansallisen terveysindeksin indikaattorien laskennan lähtökohtana ovat tiedot THL:n, Tilastokeskuksen, Eläketurvakeskuksen, Syöpärekisterin ja Kansaneläkelaitoksen kansallisista rekistereistä. Indeksitietojen oikeellisuus riippuu näiden rekistereiden kattavuudesta ja tarkkuudesta, joita kuvataan niiden laatuselosteissa (Liitetaulukko 1).

Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että aiempien tarkasteluvuosien arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. Indekseistä tuotetaan sekä ikävakioitu että ikävakioimaton versio, joiden tulkinnat poikkeavat toisistaan. Useat sairaudet ovat voimakkaasti ikäriippuvaisia, jolloin alueen ikärakenne määrittää suurelta osin sairastavuuden tasoa. Ikävakioitu indeksi kuvaa alueiden välisiä sairastavuuseroja ikärakenteesta riippumatta. Vakioimaton indeksi puolestaan kuvaa paremmin alueelle kohdentuvaa todellista sairastavuustaakkaa. Ikävakioinnissa käytetään epäsuoraa menetelmää3.

Kansallisen terveysindeksin indikaattorit on kehitetty väestön sairastavuuden ja työkyvyttömyyden alue-erojen kuvaamiseen. Sairastavuuden ja työkyvyttömyyden erojen taustalla on monia syitä. Elintavoista etenkin tupakointi sekä alkoholin runsas käyttö lisäävät sairastumisia. Myös väestön ikärakenne, työllisyystilanne sekä koulutus- ja tulotaso vaikuttavat sairastavuuteen. Monet terveysriskit ja sairaudet kasaantuvat vähemmän koulutetuille, pienituloisille ja pitkäaikaistyöttömille. Näiden seikkojen vuoksi indeksistä ei pidä tehdä vahvoja johtopäätöksiä terveydenhuollon toimivuudesta eri alueilla, vaan on syytä tarkastella myös muita sairastavuuteen sekä työ- ja toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä erojen taustalla. Työkyvyttömyysindeksin erojen taustalla vaikuttavat alueelliset sosiaali- ja terveydenhuollon tarjontaan liittyvät tekijät, kuten lääkäripula ja työterveyshuollon toiminta työkykyongelmia ehkäisevänä ja ohjaavana tekijänä.

Alueiden välillä on myös sairastavuudesta ja väestön toimintakyvystä riippumattomia eroja terveydenhuollon hoitokäytännöissä, sairauksien diagnostiikassa, etuuksien myöntämiseen tarvittavien lääkärinlausuntojen laatimisessa sekä kirjaamiskäytännöissä, ja nekin voivat osin selittää erityisesti yksittäisten kuntien, mutta myös hyvinvointialueiden poikkeavia lukuja. Esimerkiksi mielenterveysindeksin alueittaiset erot voivat osin johtua erilaisista kirjaamiskäytännöistä. Terveydenhuollon vaikutus tuloksiin voi näkyä myös siinä, että hyvin toimiva terveydenhuolto voi joissakin tapauksissa kuvastua näennäisesti suurena sairastavuutena, kun tauteja seulotaan, löydetään ja hoidetaan tehokkaasti. Tällaiset tekijät voivat heijastua esimerkiksi syöpäindeksiin: keskimääräistä korkeampi lukema voi kertoa paitsi korkeammasta syöpäsairastuvuudesta, myös siitä, että alueella on onnistuttu syövän varhaisdiagnostiikassa.

Työkyvyttömyysindeksin aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että kuntien ja alueiden indeksiarvoon vaikuttaa alueen työkyvyttömyyden kehityksen lisäksi koko maan samanaikainen kehitys. Ikävakioitu indeksi kuvaa sitä osaa alueiden välisistä eroista, jotka eivät johdu ikärakenteiden erilaisuudesta. Ikävakioimaton indeksi puolestaan heijastaa paremmin alueen työkyvyttömyyden yleisyyttä ja esimerkiksi sen aiheuttamaa palvelujen tarvetta verrattuna koko maan tasoon.

Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus 

Tilaston indikaattorit kuvaavat sairastavuuden ja työkyvyttömyyden yleisyyttä noin kahden vuoden viiveellä. Viive johtuu tietolähteiden saatavuudesta niissä sairastavuusindikaattoreissa, joissa lähteenä käytetään kuolemansyytilaston tietoja.

Tilastoon kuuluvien keskeisten kansansairauksien yleisyydessä ei kuitenkaan yleensä havaita suurta vaihtelua lyhyellä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä indeksilukuihin voisivat vaikuttaa merkittävät muutokset esimerkiksi hoitokäytännöissä tai poikkeamat hoidon saatavuudessa.

Tietojen saatavuus ja selkeys

Indeksiluvut sekä niiden metatiedot julkaistaan THL:n tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanetissä ja Kelan Tietotarjottimella.

Sotkanetissä kunkin kolmevuosittaisen laskentajakson tilastovuotena ilmoitetaan kyseisen jakson viimeisin vuosi. Esimerkiksi jaksolle 2020–2022 laskettujen indeksitulosten tilastovuodeksi on merkitty 2022.

Tilastolla on myös kotisivut THL:n ja Kelan verkkosivuilla.

Tietojen yhtenäisyys ja vertailukelpoisuus

Sairastavuusindeksien päivityksen yhteydessä kaikkien aikaisempien vuosien indeksit lasketaan uudelleen uusimman kuntaluokituksen mukaisesti. Myös muita tietoja päivitetään takautuvasti, jos niihin on tullut muutoksia.

Hoitoilmoitusrekisterien terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hoitotapahtumaa kuvaavia luokituksia on uudistettu vuoden 2019 tiedonkeruusta alkaen (THL 2018). Uudistus koskee rekisterin palveluala- ja saapumistapamuuttujia, jotka on korvattu kokonaan uusilla muuttujilla yhteystapa ja kiireellisyys. Uudistuksen vuoksi on mahdollista, että joillain alueilla sairastavuusindeksien ajallisessa vertailukelpoisuudessa on eroja ennen vuotta 2019 ja sen jälkeen. Tämä koskee erityisesti seuraavien sairausryhmien indikaattoreita, joiden määrityksessä käytetään tietoa hoitojaksoista: sepelvaltimotauti, aivoverisuonien taudit, tapaturmat ja itsensä vahingoittamiset (osana mielenterveysindeksin tietokokonaisuutta).

Hoitoilmoitusrekisterien tietojen kattavuudessa ja laadussa voi olla vuosittaista ja alueellista vaihtelua. Niissä sairastavuuden osaindekseissä, joissa tietolähteenä on käytetty myös perusterveydenhuollon avohoidon tietoja, on huomioitava, että tietoja ei kaikkina vuosina ole saatu kattavasti kaikista terveyskeskuksista tietojärjestelmäongelmien takia ja käyntisyiden kirjauskattavuudessa on puutteita. Erityisesti Helsingissä sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueilla tiedetään olevan puutteita hoitoilmoitusjärjestelmään kertyneissä tiedoissa potilastietojärjestelmän tiedonsiirto-ongelmien vuoksi. Myös erikoissaanhoidon tiedoissa voi esiintyä puutteita johtuen puuttuvista kirjauksista. Lisäksi noin vuodesta 2020 alkaen hoitoilmoitusrekisteriin on saatu kattavammin tietoja yksityisiltä palveluntuottajilta.

Tässä tilastojulkaisussa ei ole esitetty Ahvenanmaan alueen eikä sen kuntien lukuja. Ahvenanmaan rekisteritiedoissa tiedetään olevan puutteita, jotka voivat johtua mm. Ruotsin puolella saadusta hoidosta. Puutteet tiedon kattavuudessa voivat näkyä poikkeuksellisen alhaisina indeksilukuina. On kuitenkin todennäköistä, että Ahvenanmaalla sairastavuus on vähäisempää kuin Manner-Suomessa.

Tilastoraportin 2020–2022 erityiskysymykset

Korona-ajan palvelu- ja hoitovelan mahdolliset vaikutukset voivat heijastua tässä tilastoraportissa kuvattuihin tilastotietoihin. Sairauksia, jotka eivät aiheuta selkeästi tunnistettavia oireita (esim. tietyt syövät, alussa lieviä oireita aiheuttavat keuhkosairaudet tai tyypin 2 diabetes) tai eivät oireiden perusteella vaadi kiireellistä hoitoa, on voitu todeta tavallista vähemmän pandemian aikana.

Tämän tilastoraportin tietojen julkaisun yhteydessä sepelvaltimotauti- ja aivoverisuonitauti-indeksien määritelmää on muutettu siten, että niiden määrityksessä huomioidaan hoitoilmoitusrekisterin päädiagnoosit. Aikaisemmin määrityksessä huomioitiin päädiagnoosien lisäksi myös sivudiagnooseja. Muutos johtuu rekisterissä havaituista muutoksista kirjauskäytännöissä, joiden vuoksi katsottiin, että ainoastaan päädiagnoosit huomioimalla indeksit kuvaavat sairastavuutta luotettavammin. Tiedot on muutettu koskemaan indeksien koko aikasarjoja, jotka ovat saatavilla Sotkanetissä.

Viitteet

1 KUVA-mittaristo, THL. Luettu 29.4.2024. 

2 Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:2.

3 Sipilä P, Parikka S, Härkänen T, Juntunen T, Koskela T, Martelin T, Koskinen S. Kuntien väliset erot sairastavuudessa – THL:n sairastavuusindeksin tuloksia. Suomen Lääkärilehti 45/2014.

4 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). THL:n sairastavuusindeksi 2019. Sairastavuuden alueittaiset erot ovat suuria. Tilastoraportti 13/2022.

Liitetaulukko 1: Kansallinen terveysindeksi: Osaindeksien tietosisällöt ja tietolähteet

Liitetaulukko 2: Kansallinen terveysindeksi: Sairausryhmittäiset painokertoimet ja painotus työkyvyttömyysindeksissä

Päivitetty: