Toimenpideohje tuhkarokkotapauksiin

Ohje on julkaistu sekä verkkosivuina että PDF-muodossa. Jos ohjeeseen tarvitsee myöhemmin tehdä muutoksia, ne tehdään verkkoversioon. PDF-versio päivitetään tämän jälkeen.

Toimenpideohjeen sisällys

Ohjeen tavoite

Tuhkarokko on yleisvaarallinen tartuntatauti (Tartuntatautilaki 1227/2016 4 § ja -asetus 146/2017 1 §). Tämä ohje kertoo, miten ehkäistään tuhkarokon leviämistä. Tavoitteena on yhdenmukaistaa terveydenhuollon toimenpidekäytäntöjä. 

Ohjeen kohderyhmä

Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti kunnan tartuntataudeista vastaavien lääkäreiden ja hoitajien sekä sairaanhoitopiirien tartuntatautien torjunnasta vastaavien yksiköiden ja kliinisten mikrobiologian laboratorioiden käyttöön.

Ohjeeseen tulleet muutokset

Ohjeeseen on edellisen 7/2017 päivityksen jälkeen tullut paljon muutoksia, jotka koskevat erityisesti:

  • immunoglobuliinin anto-ohjeita muun muassa kohderyhmiä ja annostusta
  • MPR-rokotteen käyttöä altistuneiden suojauksessa muun muassa pienten lasten osalta 
  • jäljitettävien ikärajausta
  • altistuneiden karanteenia
  • terveydenhuollon henkilökuntaa koskevia erityisohjeita

Tuhkarokkovirus ja sen tarttuminen

Tuhkarokko on erittäin herkästi tarttuva yleisinfektio, jonka aiheutaa paramyksovirus. Tauti tarttuu kosketus- ja pisaratartuntana sekä ilmateitse. Tartuntoja on kuvattu tapahtuneen myös pintojen välityksellä. 

Itämisaika tartunnasta ensioireiden alkuun on yleensä 9–11 vuorokautta, mutta se voi vaihdella 7–21 vuorokauteen.

Tuhkarokkorokotukset Suomessa

Suomessa suurimmalla osalla ennen vuotta 1965 syntyneistä on lapsena sairastettujen MPR-tautien (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko) antama pysyvä immuniteetti. 

Suomi aloitti rokotukset tuhkarokkoa vastaan vuonna 1975. Vuonna 1982 siirryttiin MPR-rokotuksiin. Rokotus annetaan neuvolassa 12–18 kuukauden ja 6 vuoden ikäisille. Armeijassa MPR-rokotuksia annettiin vuosina 1986–2000. 

Ensimmäisen MPR-rokoteannoksen kattavuus pikkulapsilla Suomessa on noin 96 %, jolla saavutetaan laumasuojaa. Suoja voi olla puutteellinen etenkin vuosina 1965-1975 syntyneillä ja ulkomailla syntyneillä, koska osa heistä ei ole sairastanut tuhkarokkoa tai saanut kahta rokotetta sitä vastaan.  

MPR-rokote

Taudinkuva ja erotusdiagnostiikka

Taudinkuva

Tauti alkaa hengitystieinfektion oirein. Sairastuneella on nuhaa, yskää, kuumetta ja konjunktiviitti. Muutaman päivän jälkeen poskien limakalvoilla voi näkyä 1–2 vuorokauden ajan vaaleita 1–3 millimetrin täpliä (Koplikin täpliä). 

Makulopapulaarinen ihottuma ilmaantuu 3–5 vuorokauden kuluttua taudin ensioireista, eli noin 2 viikkoa tartunnasta. Ihottuma alkaa  korvien takaa, leviää kasvoihin ja vartalolle ja muuttuu lopulta violetin sävyiseksi. Ihottuma kestää runsaan viikon. 

Rokotetuilla taudinkuva on yleensä lievempi ja tauti vaikeammin tunnistettava kuin rokottamattomilla.

Erotusdiagnostiikka

  • Moniin infektioihin kuten, tulirokkoon, mononukleoosiin, vauvarokkoon sekä adeno- parvo- ja enterovirusinfektioihin voi liittyä ihottumamuutoksia. 
  • Meningokokkitaudissa havaitaan pieniä verenpurkaumia eli petekioita.
  • Lapsilla esiintyvän Kawasakin taudin oirekuvassa on monimuotoinen ihottuma ja silmien sidekalvon punoitus. 
  • Myös lääkeaineallergiat ja trooppisiin tauteihin, kuten dengueen, liittyvät ihottumat on erotusdiagnostisesti hyvä muistaa. 

Tuhkarokkoepäilyn kriteerit

Tuhkarokkoepäily on perusteltu henkilöllä, 

  • joka ei ole aiemmin sairastanut tuhkarokkoa JA
  • jolla on kuume ja sitä seurannut ihottuma JA 
  • vähintään yksi seuraavista oireista: yskä, nuha tai konjunktiviitti JA
  • joka on äskettäin oleskellut maassa tai alueella, jossa esiintyy tuhkarokkoa JA/TAI
  • on ollut kontaktissa henkilöön, jolla on epäilty tai varmistettu tuhkarokko

Tiedonkulku tuhkarokkoepäilyssä

Toimenpiteet tuhkarokkoepäilyn herätessä vastaanotolla on koottu kuvaan 1 .

Toimenpiteet tuhkarokkoepäilyn tullessa lääkärin vastaanotolle

Kun lääkäri epäilee tuhkarokkoa, hänen tulee heti konsultoida 

  • virka-aikana kunnan tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä tai sairaanhoitopiirin infektiolääkäriä
  • päivystysaikana sairaanhoitopiirin päivystävää lääkäriä tai Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) infektiopäivystäjää (puh. 09 4711).

Konsultaatio tulee tehdä aina riippumatta siitä, onko potilas hakeutunut julkisen tai yksityisen terveydenhuollon toimipisteeseen. Puhelinkonsultaatiossa arvioidaan, onko kyseessä perusteltu tuhkarokkoepäily. Arvioinnissa otetaan huomioon:

  • oirekuva
  • altistumisen tiedot
  • rokotustausta.

Kyselylomake tuhkarokkoepäilyn haastattelun tueksi

Yksi tai kaksi MPR-rokoteannosta saanut henkilökin voi sairastua tuhkarokkoon etenkin, jos altistus on voimakas ja pitkäkestoinen. 

Kun tuhkarokkoepäily on arvion pohjalta perusteltu, järjestetään näytteiden otto. Samalla otetaan yhteys näytteen vastaanottavaan laboratorioon (ks. kohta Näytteenotto ja laboratoriodiagnostiikka tuhkarokkoepäilyssä) sekä THL:ään.

  • Virka-aikana yhteys THL:n tartuntatautilääkäriin (puh. 029 524 8557) tai Asiantuntijamikrobiologiayksikköön (puh. 029 524 6116)
  • Päivystysaikana yhteys sairaanhoitopiirin päivystävään lääkäriin tai HUS:n infektiopäivystäjään (puh. 09 4711), joka voi tarvittaessa konsultoida THL:n päivystäjää 
  • Virka-aikana tuhkarokon epidemiologisesta tilanteesta saa lisätietoa THL:n erityisasiantuntija Mia Kontiolta (puh. 029 524 8365) tai tartuntatautilääkäriltä (puh. 029 524 8557)

Tässä vaiheessa aloitetaan myös alustava altistuneiden kartoitus, jota ohjaa kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri ja/tai sairaanhoitopiirin infektiolääkäri. 

Näytteenotto ja laboratoriodiagnostiikka tuhkarokkoepäilyssä

Tuhkarokon laboratoriodiagnostiikka on keskitetty julkiseen terveydenhuoltoon HUSLABin, TYKSin ja THL:n laboratorioihin. 

Kun epäillään tuhkarokkoa, on diagnoosi pyrittävä varmistamaan mahdollisimman pian oireiden alkamisen jälkeen. Diagnoosia ei pidä tehdä yksinomaan kliinisen kuvan perusteella. Diagnoosi perustuu viruksen osoittamiseen PCR-tekniikalla nielunäytteestä ja seerumista tehtävään vasta-ainemääritykseen.

Tuhkarokkoepäily pyritään aina ohjaamaan erikseen sovittuun huoneeseen, joka on erillään kaikista potilas- ja henkilökunnan tiloista. Näin vältytään lisäaltistumisilta (ks. kohta Tuhkarokkopotilaan tartuttavuusaika, hoito ja eristäminen). 

Näytteenotto tulisi järjestää siirtämättä potilasta.  Huone, jossa potilas on ollut, tulee pitää käyttämättömänä kaksi tuntia.

Otettavat näytteet

Mahdollisimman pian oireiden alkamisen jälkeen otetaan

  • Seeruminäyte (S-MorbAb) vähintään 2 ml (pienistä lapsista vähintään 0,5 ml)
  • Nielunäyte PCR-testiä varten (-MorbNhO) nylonnukka/dacron/puuvillapäisellä vanutikulla, joka laitetaan puhtaaseen näyteputkeen tai virusviljelynäytteen kuljetusputkeen.

Näytteiden mukana tulee olla lähete, josta käyvät ilmi 

  • potilaan perus- ja matkustustiedot
  • aikaisemmat MPR-rokotukset
  • oireet ja niiden alkamispäivä.

Lataa tästä MPR-lähete (pdf 402 kt)

Lisätietoja ja ohjeita virka-aikana antaa THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikkö, puh. 029 524 6116.

Näytteiden lähetys virka-aikana (ma-pe, klo 8‒16) 

  • PääkaupunkiseudullaKirjaa tutkimuspyynnöt tietojärjestelmään HUSLABin näytteinä: vasta-aineet (S-MorbAb, KL 2815) ja nielun PCR-testi (-MorbNhO, KL 20999). 
  • Soita THL:ään ennen näytteiden lähettämistä, puh. 029 524 6116. 
  • Lähetä näytteet ja THL:n MPR-lähete joko HUSLABin kautta tai suoraan THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikköön, Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki. Lähettävä yksikkö maksaa kuljetuksen. 

Jos vastaus halutaan samana päivänä, näytteiden tulee olla THL:lla viimeistään klo 11:een mennessä. 

  • Faxaa THL:n MPR-lähete myös HUSLABin Virologian yksikköön (fax. 09 471 73179), jotta näytetiedot saadaan laboratoriojärjestelmään. 

THL ilmoittaa vastauksen 

  • lähettävälle hoitoyksikölle puhelimitse ja tarvittaessa faksilla
  • HUSLABille faksilla. HUSLAB huolehtii tutkimusvastausten kirjaamisen laboratoriojärjestelmään.

Huom. maanantaista torstaihin päivystysaikana (klo 16‒8) otetut näytteet voidaan säilyttää jääkaapissa. Hoitava yksikkö lähettää ne THL:ään seuraavana aamuna. Lähettävä yksikkö maksaa kuljetuksen.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolella

HUSLABin asiakkaat voivat lähettää näytteet ensin HUSLABiin, mistä ne toimitetaan THL:ään seuraavana arkipäivänä. 

TYKS Kliininen mikrobiologia tekee arkipäivisin vasta-ainetutkimuksia (S-MorbAb, KL 2815) sekä nielun PCR-testin (MorbNhO KL 6272) tutkimuksia. 

Laboratoriota tulee aina informoida kiireellisen tutkimuksen tarpeesta puhelimitse ennen näytteiden lähettämistä (näytteiden vastaanotto puh. 046 922 1330). Muuten näytteitä ei käsitellä kiireellisinä. 

Toimita näytteet osoitteeseen TYKS, Kliininen mikrobiologia, Medisiina D 8. krs, Kiinamyllynkatu 10, 20520 Turku. 

Näytteiden mukana tulee toimittaa lähete, josta käyvät ilmi

  • potilaan perus- ja matkustustiedot
  • aikaisemmat MPR-rokotukset
  • oireet ja niiden alkamispäivä.

Lataa tästä MPR-lähete (pdf 402 kt)

Muut kuin  HUSLAB:n ja TYKSin asiakkaat voivat lähettää tuhkarokkonäytteet suoraan THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikköön, Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki. Näytteiden lähettämisen yksityiskohdista sovitaan aina etukäteen puhelimitse (puh. 029 524 6116).

Näytteiden lähetys päivystysaikana (klo 16‒8 sekä la-su ja pyhäpäivät)

  • Ennen näytteiden lähettämistä soita HUSLABin Virologian yksikön hoitajaetupäivystäjälle (puh. 040 837 4010 tai 040 837 4011). Jos HUSLABIn halutaan tutkivan päivystyksenä vasta-aineet (S-MorbAb KL 2815), sovi myös tästä. 
  • Kaikki näytteet lähetetään päivystysaikana osoitteella: HUSLAB, Kliininen mikrobiologia, Näytteiden vastaanotto, Haartmaninkatu 3 B, 00170 Helsinki. HUSLAB lähettää heti seuraavana arkipäivänä näytteet THL:ään siten, että vastaukset saadaan samana päivänä. 

Epäillyn tai varmistetun tuhkarokkotapauksen hoito ja eristäminen

Tartuttavuusaika

Tuhkarokkoa sairastava potilas on tartuttava 4 vuorokautta ennen ihottumaa (eli jo ennen ensioireita) ja 4 vuorokautta ihottuman puhkeamisen jälkeen.

Hoito kotona

Hyväkuntoiset potilaat voidaan hoitaa kotona. Ennen diagnoosin varmistumista potilaan tulee pysyä kotona. Jos tuhkarokkodiagnoosi varmistuu, sairastuneen tulee pysyä kotona, kunnes tartuttavuusaika on ohi. Varsinkaan rokottamattomien tai puutteellisesti rokotettujen henkilöiden ei tule vierailla potilaan luona tartuttavuusjakson aikana. 

Sairastuneelle tai alle 16-vuotiaan sairastuneen huoltajalle voidaan maksaa ansionmenetyksen korvaus, eli tartuntatautipäiväraha työstä poissaolon, eristämisen tai karanteenin aikana. Tämä edellyttää tartuntalain mukaista päätöstä.

Lue lisää tartuntatautipäivärahasta (Kela)

Hoito terveydenhuollon toimipisteissä

Tuhkarokkoa epäiltäessä tulee ottaa huomioon, että tauti voi tarttua muihin toimipisteessä oleskeleviin. Terveydenhuollon yksiköissä on hyvä olla suunnitelma tartuntavaarallisen potilaan ohjaamisesta ja eristämisestä toimipisteen sisällä. 

Jotta vältytään lisäaltistumisilta, henkilö, jolla epäillään tuhkarokkoa, ohjataan 

  • sairaalaan tullessa ensisijaisesti alipaineistettuun ilmaeristyshuoneeseen tai sen puuttuessa sulkutilalliseen huoneeseen 
  • terveyskeskuksessa muista potilas- ja henkilökunnan tiloista erillään olevaan huoneeseen.

Ilmatartunnan riskin vuoksi potilas ohjataan huoneeseen mieluiten ulkokautta. Jos potilas tulee huoneeseen sisäkautta, hänelle laitetaan sairaalan tai terveyskeskuksen ulkopuolella kirurginen suu-nenäsuojus. Aikuisilla voidaan käyttää myös venttiilitöntä FFP2-hengityksensuojainta, jos niitä on saatavilla. 

Potilaalle ei saa laittaa uloshengitysventtiilillä varustettua hengityksensuojainta, koska se suodattaa ilmaa vain yhteen suuntaan. Siten se suojaa vain käyttäjäänsä, mutta ei estä mikrobien leviämistä uloshengitysilman mukana.

Sairaalahoitoa vaativa potilas hoidetaan ensisijaisesti  alipaineistetussa huoneessa ilmaeristyksessä koko tartuttavuusajan. Potilaan hoitoon osallistuvalla työntekijällä tulee olla sairastetun tuhkarokon tai kahden rokotuksen antama suoja tuhkarokkoa vastaan. 

Myös rokotettu voi saada tuhkarokon etenkin, jos altistus on merkittävä ja pitkäkestoinen, esimerkiksi sairaalassa potilasta tutkittaessa ja hoidettaessa. Jos työntekijällä on vain rokotusten antama suoja, hänen tulee käyttää tuhkarokkopotilaan huoneeseen mennessään FFP2- tai FFP3-hengityksensuojainta valmistajan ohjeiden mukaisesti. 

Raskaana olevien ei ole suositeltavaa osallistua tuhkarokkopotilaan hoitoon. 

Tavanomaiset varotoimet ja varotoimiluokat 

Hengityksensuojaimien käyttö terveydenhuollossa

Eristäminen

Sairastuneen eristämisestä tulisi ensisijaisesti sopia yhdessä sairastuneen tai hänen huoltajansa kanssa. Jos sairastunut tai hänen huoltajansa kieltäytyvät vapaaehtoisesta eristämisestä, voidaan sairastunut tarvittaessa määrätä tartuntatautilain mukaisesti eristykseen myös vastoin tahtoaan. 

  • Tahdonvastaisesta eristämisestä päättää ensisijaisesti virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri (tartuntatautilaki 63 §).
  • Tarvittaessa myös muu julkisessa terveydenhuollossa toimiva laillistettu lääkäri voi päättää sairastuneen eristämisestä enintään kolmen päivän ajaksi. Kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin on vahvistettava päätös niin pian kuin mahdollista (tartuntatautilaki 70 §). 

Tahdonvastaista eristämistä harkittaessa tulisi ottaa yhteys THL:n tartuntatautilääkäriin (puh. 029 524 8557). 

Tarvittaessa eristämispäätöksen tehnyt lääkäri voi tehdä virka-apupyynnön poliisille, jolla on toimivaltuus noutaa henkilö tahdonvastaiseen eristykseen (tartuntatautilaki 89 §). Eristys voidaan toteuttaa esimerkiksi erikoissairaanhoidon tiloissa.

Henkilöllä on oikeus saada ansionmenetyksen korvaamiseksi tartuntatautipäivärahaa, jos hänet on tuhkarokon leviämisen estämiseksi määrätty olemaan poissa työstä (tartuntatautilaki 57 §), eristettäväksi (tartuntatautilaki 63 §) tai karanteeniin (tartuntatautilaki 60 §), (tartuntatautilaki 82 §). (ks. myös kohta Tuhkarokolle altistuneen, aiemmin suojaamattoman henkilön asettaminen karanteeniin).

Tuhkarokolle altistuneiden jäljitys, suojaus ja seuranta

Tuhkarokolle altistunut

Altistunut on henkilö, joka on oleskellut tuhkarokkoa tartuttavan henkilön kanssa samassa tilassa samanaikaisesti tai 2 tunnin kuluessa siitä, kun tämä on poistunut tilasta (ilmatartunnan mahdollisuus). 

Altistuneiden jäljitys

Tuhkarokkoa epäiltäessä on hoitavan lääkärin syytä käynnistää välittömästi taudille altistuneiden kartoitus yhteistyössä kunnan tartuntataudeista vastaavan lääkärin ja sairaanhoitopiirin infektiolääkärin kanssa. 

Heti diagnoosin varmistuttua käynnistetään altistuneiden jäljitys. Vastuu tartunnan jäljityksestä on kunnalla ja sairaanhoitopiirillä (tartuntatautilaki 23 §), kuten myös päätös mahdollisesta karanteenista (tartuntatautilaki 60 §). 

Erityisen tärkeää on selvittää, onko altistuneiden joukossa riskiryhmiin kuuluvia eli rokottamattomia pikkulapsia tai sellaisia raskaana olevia  tai immuunipuutteisia henkilöitä, jotka eivät ole saaneet kahta rokotusta tuhkarokkoa vastaan tai sairastaneet tuhkarokkoa. 

Kun diagnoosi on varmistunut, otetaan yhteyttä henkilöihin, jotka ovat olleet tekemisissä potilaan kanssa tartuttavuusaikana. Tavoitteena on tunnistaa ne tuhkarokolle alttiit henkilöt, jotka tulee suojata altistuksen jälkeen tartuntaketjun katkaisemiseksi. 

Ennen vuotta 1965 syntyneistä valtaosa on sairastanut tuhkarokon, joten heitä ei pääsääntöisesti tarvitse jäljittää.

Jos sairastunut henkilö on saanut Pohjoismaissa kaksi rokotetta tuhkarokkoa vastaan, jäljitetään vain yllä mainitut riskiryhmät. On hyvin epätodennäköistä, että tuhkarokko tarttuu kahdesti rokotetuilta henkilöiltä eteenpäin.

THL auttaa eri paikkakunnilla asuvien altistuneiden jäljittämisessä sekä valtakunnallisessa tiedottamisessa. 

Jos tuhkarokkoon sairastunut henkilö on matkustanut tartuttavuusaikana lentokoneessa tai muulla julkisella liikennevälineellä, THL arvioi tapauskohtaisesti, onko altistuneiden jäljitys tarpeen. 

Altistuneiden suojaus

Altistuneet suojataan ensivaiheessa MPR-rokotteella tai immunoglobuliinilla. Paikallisesti ja alueellisesti on hyvä sopia etukäteen, mistä rokotteita ja immunoglobuliinia saa myös viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Altistuneiden suojaus-, seuranta- ja karanteenitoimet on tiivistetty kuvaan 2. 

Kuva 2. Tuhkarokolle altistuneiden suojaus, seuranta ja karanteeni.

Suurissa joukkoaltistustilanteissa, kuten yleisötapahtumissa tai joukkoliikennevälineissä, on usein vaikea arvioida yksittäisen henkilön altistumisen todennäköisyyttä. Tällöin arvioidaan tapauskohtaisesti tuhkarokolle mahdollisesti altistuneiden, aiemmin suojaamattomien henkilöiden suojauksen tarve. 

MPR-rokote

MPR-rokote annetaan mahdollisimman pian altistuksen jälkeen henkilöille, jotka 

  • eivät ole sairastaneet tuhkarokkoa
  • ovat rokottamattomia
  • ovat saaneet vain yhden rokotteen tuhkarokkoa vastaan.

72 tunnin kuluessa altistuksesta annettu rokote estää todennäköisesti sairastumisen tai ainakin lieventää oireita. Yli 11 kuukauden ikäisille lapsille ja aikuiselle rokote annetaan, vaikka altistuksesta olisi kulunut pidempikin aika. Henkilöille, joille MPR-rokote on vasta-aiheinen, annetaan immunoglobuliini. 

Ensimmäisen ja toisen MPR-rokotuksen välissä tulee olla vähintään kuusi kuukautta. Jos tuhkarokkoaltistuksen takia 6 kk–6 vuoden ikäiselle annetaan ylimääräinen MPR-rokote, lapsi tarvitsee lisäksi tavanomaiset rokotusohjelman mukaiset MPR-rokotukset.

Immunoglobuliini vain erityisryhmille

Immunoglobuliini on varattu pääasiassa vain alla olevien erityisryhmien suojaamiseen. Immunoglobuliini tulee antaa mielellään 72 tunnin sisällä, mutta kuitenkin viimeistään 6 vuorokauden kuluessa altistuksesta. 

Immunoglobuliinin annosta huolimatta henkilö voi sairastua tuhkarokkoon itämisaikana ja mahdollisesti tartuttaa sitä eteenpäin. 

  • Alle 6 kuukauden ikäisille lapsille annetaan vain immunoglobuliini. Jatkossa MPR-rokotukset annetaan kansallisen rokotusohjelman mukaan. 
  • 6-11 kuukauden ikäisille lapsille annetaan immunoglobuliini 6 vuorokauden kuluessa altistuksesta vain, jos MPR-rokotetta ei ole ehditty antaa 72 tunnin kuluessa altistuksesta.
  • Raskaana oleville ja immuunipuutteisille, jotka eivät ole sairastaneet tuhkarokkoa tai saaneet sitä vastaan kahta rokotusta, annetaan immunoglobuliini.
    • Aikataulun salliessa voidaan tutkia vasta-aineet, jos on epäselvyyttä sairastetusta taudista ja annetuista rokotteista (yhteys oman sairaanhoitopiirin laboratorioon tai THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikköön, puh. 029 5246 116 tai 029 524 8365). 
    • Jos vasta-ainetulosten perusteella henkilöllä ei ole suojaa tuhkarokkoa vastaan, annetaan immunoglobuliini. 
    • Raskaana olevien rokotussuoja täydennetään kansallisen rokotusohjelman mukaan synnytyksen jälkeen
    • Vaikeasti immuunipuutteisia ovat muun muassa synnynnäistä immuunipuutosta sairastavat, elin- ja kantasolusiirtopotilaat sekä solunsalpaajahoitoa tai tiettyjä immuunipuolustusta heikentäviä lääkkeitä saavat henkilöt. Heille immunoglobuliini voidaan antaa rokotusstatuksesta riippumatta. 
  • Jos MPR-rokote on vasta-aiheinen  rokotteen ainesosan tai aiemman anafylaksian takia, annetaan immunoglobuliini. 

Mikä voi aiheuttaa rokottamiseen vaikuttavan immuunipuutoksen?

MPR-rokotusten vasta-aiheet ja varotoimet

Immunoglobuliinin anto-ohjeet 

Markkinoilla olevat immunoglobuliinivalmisteet on lueteltu taulukossa 

Immunoglobuliinivalmisteet tuhkarokolle altistuneiden suojaamiseksi
Immunoglobuliini (valmisteen nimi) Vahvuus Annostelureitti Pakkauskoko
GammaQuin® 160 mg/ml Ensisijaisesti lihakseen (i.m.), tarv. s.c. 2 ml
Gammanorm® 165 mg/ml Ensisijaisesti ihonalaisesti (s.c.), tarv. i.m. 10 ml, 20 ml, 48 ml
Hizentra® 200 mg/ml Ensisijaisesti ihonalaisesti (s.c.), tarv. i.m. 5 ml, 10 ml, 20 ml, 50 ml
Hyqvia® 100 mg/ml Ihonalaisesti (s.c.) 100 ml, 200 ml, 300 ml
Privigen® 100 mg/ml Suonensisäisesti (i.v.) Useita pakkauskokoja
Octagam® 100 mg/ml Suonensisäisesti (i.v.) Useita pakkauskokoja
Gammagard S/D®   Suonensisäisesti (i.v.) 5 g, 10 g
Gamunex® 100 mg/ml Suonensisäisesti (i.v.) Useita pakkauskokoja
Intratect® 50 mg/ml, 100 mg/ml Suonensisäisesti (i.v.) Useita pakkauskokoja
Kiovig® 100 mg/ml Suonensisäisesti (i.v.) Useita pakkauskokoja
Nanogam® 50 mg/ml, 100 mg/ml Suonensisäisesti (i.v.) Useita pakkauskokoja

 

  • Lapsille avohoidossa syvälle lihakseen (pakara/reidet) hitaana injektiona 80 mg/kg, maksimivolyymi 5 ml, yhteen pistokohtaan enintään 2,5 ml.
  • Raskaana oleville avohoidossa syvälle lihakseen (pakara/reidet) hitaana injektiona 15 ml painosta ja immunoglobuliinin vahvuudesta riippumatta, yhteen pistokohtaan enintään 5 ml. 
  • Immuunipuutteisille aina sairaalassa suonensisäisesti 400 mg/kg.

Immunoglobuliinin annon jälkeen henkilöä tulee seurata vähintään 30 minuutin ajan.

MPR-, MPRV- tai vesirokkorokotus voidaan antaa tarvittaessa kolmen kuukauden kuluttua, kuitenkin mieluiten aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua immunoglobuliinin annon jälkeen. Alle kuuden kuukauden päästä immunoglobuliiniannoksesta annettu rokote katsotaan ylimääräiseksi annokseksi. 

Muut rokotukset voidaan antaa tavanomaisen aikataulun mukaisesti.  

Kaikkien altistuneiden informointi ja seuranta

Kaikille altistuneille, myös niille, jotka ovat saaneet rokotteen tai immunoglobuliinin, tulee tiedottaa mielellään kirjallisesti altistumisen aiheuttamasta tartunnan mahdollisuudesta ja tuhkarokon oireista. Lisäksi heille tulee antaa ohjeet hoitoon hakeutumisesta, jos heille ilmaantuu tuhkarokkoon sopivia oireita itämisaikana. 

Tuhkarokon suuren tarttuvuuden vuoksi on hyvä suunnitella etukäteen, mihin terveydenhuollon toimipisteeseen tällaiset potilaat ohjataan ottamaan yhteyttä.

Jos henkilö on saanut altistuksen jälkeen rokotteen ja hänelle tulee tuhkarokkoon viittaavia oireita 21 vuorokauden itämisaikana, on tärkeää ottaa nielunäyte PCR- tutkimusta varten. THL:n PCR-testillä saadaan nopeasti selville, onko kyseessä MPR-rokotteen vai villin viruksen aiheuttama tuhkarokko. Jos kyseessä on rokotevirus, tartunnanjäljitystä ei tarvita.

Tuhkarokolle altistuneen, aiemmin suojaamattoman henkilön asettaminen karanteeniin

Tuhkarokolle altistunut henkilö asetetaan karanteeniin, jos 

  • hänellä ei ole suojaa tautia vastaan eikä hänelle ole ehditty antaa MPR-rokotetta tai immunoglobuliinia
  • hän on kieltäytynyt altistuksen jälkeisestä estohoidosta. 

Ensijaisesti karanteenista tulisi sopia yhdessä altistuneen tai hänen huoltajansa kanssa. Tartuntatautilain (1227/2016) 60 §:n mukaisesti päätös karanteeniin asettamisesta voidaan tarvittaessa tehdä myös altistuneen tahdon vastaisesti. 

  • Päätöksen karanteeniin asettamisesta tekee ensisijaisesti virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntaudeista vastaava lääkäri. 
  • Tarvittaessa myös muu julkisessa terveydenhuollossa toimiva laillistettu lääkäri voi päättää karanteeniin asettamisesta enintään kolmen päivän ajaksi. Kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin on vahvistettava päätös niin pian kuin mahdollista (tartuntatautilaki 70 §).

Suurissa joukkoaltistustilanteissa, kuten yleisötapahtumissa tai joukkoliikennevälineissä, on yksittäisen henkilön altistumisen todennäköisyyttä usein vaikea arvioida. Tällöin karenteenin tarvetta harkitaan tapauskohtaisesti.

Karanteenin kesto on vähintään 14 vuorokautta ensimmäisestä altistustilanteesta. Tämän jälkeen karanteenin jatkamisen tarvetta arvioidaan tapauskohtaisesti. Karanteenia voidaan jatkaa korkeintaan 21 vuorokauteen saakka. 

Karanteeniin asetetuilla on oikeus tartuntatautipäivärahaan 

Henkilöllä, joka tuhkarokon leviämisen estämiseksi on määrätty karanteeniin, on oikeus saada ansionmenetyksen korvaamiseksi tartuntatautipäivärahaa. Sama oikeus on alle 16-vuotiaan huoltajalla, jos alle 16-vuotias lapsi on määrätty pidettäväksi kotona ja huoltaja on tämän vuoksi estynyt tekemästä työtään (tartuntatautilaki 82 §).

Ajoissa MPR-rokotteen tai immunoglobuliinin saaneita ei yleensä tarvitse asettaa karanteeniin 

Henkilöitä ei pääsääntöisesti tarvitse asettaa karanteeniin, jos he ovat saaneet MPR-rokotteen 72 tunnin sisällä altistuksesta tai immunoglobuliinia 6 vuorokauden sisällä altistuksesta. Karanteenia tulee kuitenkin harkita tapauskohtaisesti tilanteissa, joissa tuhkarokon leviäminen olisi todennäköistä (esim. päiväkoti tai koulu) tai joissa sen leviämisellä olisi vakavat seuraukset (esim. terveydenhuollon henkilöstö). 

Immuunipuutteiset tulee immunoglobuliinihoidosta huolimatta asettaa karanteeniin. 

Terveydenhuollon ammattilaisten kohdalla huomioitavaa

Tartuntatautilain (1227/2016) 48 §:n mukaan terveydenhuollon henkilökunnalla tulee olla kahden rokotteen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa vastaan. 

Jos työntekijällä on vain rokotusten antama suoja, hänen pitää tuhkarokkopotilaan huoneeseen mennessään käyttää FFP2- tai FFP3-hengityksensuojainta. Jos hän ei ole käyttänyt oikeanlaista henkityksensuojainta, häntä tulee ohjeistaa tarkkailemaan tuhkarokkoon sopivien oireiden ilmaantumista 7-21 vuorokauden sisällä altistumisesta. 

Raskaana olevien ei ole suositeltavaa osallistua tuhkarokkopotilaan hoitoon.

Jos terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluva altistunut on saanut vain yhden tuhkarokkorokotteen tai jos hänen  suojansa tuhkarokkoa vastaan on epävarma, otetaan seeruminäyte tuhkarokkovasta-ainetutkimusta varten. Heti tämän jälkeen annetaan MPR-rokote.

  • Altistuneet tulee pidättää työstä viiden päivän kuluttua ensimmäisestä altistuspäivästä, ellei vasta-ainetutkimuksen tulos ole siihen mennessä käytettävissä
  • Jos IgG vasta-ainetulos on positiivinen, voi henkilö jatkaa töissä normaalisti
  • Jos IgG vasta-ainetulos on negatiivinen, pidätetään henkilö työstä viimeistään viisi päivää ensimmäisen altistuspäivän jälkeen. Jos oireita ei ilmene, työhön saa palata 21 vuorokauden kuluttua viimeisestä altistuksesta. Jos henkilö sairastuu, saa työhön palata, kun tartuttavuusaika on umpeutunut.

Kirjallisuutta ja linkkejä

Tuhkarokko ja sen esiintyvyys

Kansainvälisiä suosituksia ja ohjeita

Lisätietoja

THL:n tartuntatautilääkäri, puh. 029 524 8557, tartuntatautilaakari(at)thl.fi

Työryhmä

Mia Kontio, THL
Elina Seppälä, THL
Eeva Ruotsalainen, HUS
Emmi Sarvikivi, THL
Eeva Pekkanen, THL
Jussi Sane, THL

Työryhmä kiittää seuraavia henkilöitä ohjeeseen saamistaan kommenteista 

Hannele Kotilainen, Helsingin kaupunki
Lisa Kulppi, VSHP
Anne Levaste, Espoon kaupunki
Risto Pietikäinen, KYMSOTE
Marko Rahkonen, Soite
Esa Rintala, V-SSHP
Riitta Rusanen, Espoon kaupunki
Sirpa Räsänen, PSHP
Juha Salonen, VSHP
Sakari Vuorinen, ESSOTE
Tytti Vuorinen, TYKS

Päivitetty: